Hellitä vähän

Selaa aihetta:

vastuullisuus

    Hidastetaanko vähän?

    hidastetaanko vähän

    Töitä vähintään ysistä viiteen, salille neljä kertaa viikossa. Milon kanssa lenkille aamulla ja illalla. Kaupassa pitäisi käydä ja prepata terveelliset ja ympäristöystävälliset ruuat. Instagramiin pitäisi postata vähintään joka toinen päivä tai algoritmit ei tykkää. Mites se blogi, sitäkin pitäisi päivittää? Jos näkisi kavereita sitten ensi viikolla. Ja vitsi, kun pitäisi siivotakin…

    Kiireestä ja tehokkuudesta on tullut aikamme status-symboleita. Jokainen bosslady (sana, jota vihaan) tekee pitkää päivää unelmiensa eteen ja takoo, kun rauta on kuuma. Elämän tahti tuntuu vain kiihtyvän, mitä kuvaa hyvin se, että odotan ensi vuonna häämöttäviä 30-vuotissynttäreitäni kauhulla: mähän oon jo niin hirveän vanha, eihän tässä ehdi enää saavuttamaan yhtään mitään?

    Tämä minutes.fin Instagram-postaus kuvasi hyvin viime aikaista ahdistustani. Me eletään yhteiskunnassa, jossa kaikki pitäisi saada nopeasti, halvalla, helposti ja hauskasti. Oli kyse sitten pikaruuasta, pikamuodista, pikadieeteistä, urakuvioista tai jopa ihmissuhteista. Odotamme, että kaikki pitäisi saada nyt ja heti. Jos jonkin asian eteen pitääkin kohdata ikäviä asioita tai tehdä enemmän työtä, turhaudumme ja masennumme, jopa luovutamme. Tätä ilmiötä tuskin helpottaa some, jossa näemme vain ne huippuhetket, emmekä sitä kaikkea työtä, minkä se vaatii.

    On sanomattakin selvää, että usein ne asiat, joiden eteen näemme vähän enemmän vaivaa, tuovat meille kuitenkin enemmän, tai ainakin kestävämpää, iloa ja täyttymystä. Meillä vaan on käsittämätön kiire saavuttaa näitä asioita sen sijaan, että antaisimme prosessille aikaa. Hyvä esimerkki omasta elämästäni on se, että oon ollut työelämässä täysipäiväisesti alle viisi vuotta ja sitä on todennäköisesti jäljellä lähes 40 vuotta. Silti koen, että mun pitäisi painaa duunia nyt, koska jos en nyt heti menesty työssäni tai perusta omaa yritystä, niin kohta on liian myöhäistä.

    Oon taas viime aikoina turhautunut tähän omaan malttamattomuuteeni. Miksi pitää olla niin hirveä kiire? Miksi kaikkea pitää suorittaa samaan aikaan? Miksi joka asiassa pitäisi kehittyä ihan koko ajan? Kiireessä mua ahdistaa eniten se, että aika tuntuu juoksevan ohi ihan huomaamatta. Viikot ja kuukaudet ovat yhtä puuroa ja jos joku kysyy mitä tein pari viikkoa sitten, en osaa vastata katsomatta kalenteriin. Vaikka tykkään arjestani, en halua sen olevan harmaata mössöä vailla ihania hetkiä ja muistoja.

    Päätin tehdä asialle jotain ja varasin tälle viikonlopulle matalan kynnyksen cityretriitin. Kuusi tuntia joogaa, rentoutumista ja itsetutkiskelua antoi sen mitä toivoinkin, eli etäisyyttä omaan oravanpyörääni. Päätin, että haluan tämän olotilan pysyvän ja arkeeni lisää läsnäoloa ja tilaa. Tilaa spontaaneille ideoille, tilaa rakkaille ihmisille, tilaa itseilmaisulle ja asioille, jotka tuovat iloa. Hidastaminen ei tarkoita laiskottelua, vaan sitä, että hyväksyy tiettyjen asioiden vievän aikaa. Ja hyväksyy myös sen, ettei kaikkea voi tehdä täysiä samaan aikaan, jos haluaa elää muutakin kuin sitä ohikiitävää arkea.

    Oon tämän uuden blogini kanssa päättänyt, että teen mahdolliset yhteistyöt vain tarkkaan valittujen yritysten kanssa, joiden arvomaailma vastaa täysin omaani. Yksi näistä on suomalainen Népra, josta oon maininnut aikaisemminkin täällä blogissa. Népran arvot – holistinen, minimalistinen ja eettinen – kun eivät voisi olla paljon yhteensopivampia omieni kanssa.

    Népran vaatteet eivät ole halpoja ja siihen on syynsä. Kyseessä ei ole pikamuoti, jonka oletat kestävän korkeintaan yhden kesän tai talven. Népran vaatteet ovat ajattomia, monikäyttöisiä ja kestäviä. Tuotantoketju on läpinäkyvä, joten tiedät oikeasti, kuka vaatteesi tekee ja mistä niiden kangas tulee. Puhumattakaan suomalaisten yrittäjien ja vaatesuunnittelun tukemisesta!

    Népran Phobos-bomberi* ja Yed-joggersit* lanseerattiin teemalla slow life, slow fashion. Ootko huomannut, että kaupoissa vaihtuu mallistot nykyään joka viikko eikä joka sesonki? Ja että vaatteista tehdään tahallaan huonolaatuisia, jotta pian pitäisi ostaa taas uutta? Népra haluaa tehdä asioita uudella tavalla ja valmistaa sesongittomia vaatteita, jotka valmistuvat sitten, kun suunnittelija ja valmistajat ovat tyytyväisiä vaatteen laatuun. Vaatteet on tehty kestämään aikaa ja trendejä. Jos nämä teemat kiinnostavat, suosittelen tutustumaan Népran blogiin.

    Itseltäni löytyvät bomberin ja joggersien lisäksi kaunis Venus-toppi* ja tässä postauksessa näkyvät Juno Longsleeve sekä Népran klassikot, eli Terra Tightsit. Kaikki tuotteet ovat toimineet kovassakin treenissä ja kestäneet useamman pesun virheettöminä. Kangas tuntuu iholla mukavalta, kestävältä ja laadukkaalta, ja Néprat päällä on vaan poikkeuksellisen hyvä fiilis olla, ulkoilla ja treenata 🙂

    Myös Népralla ollaan hitaamman ja tiedostavamman arjen puolestapuhujia, joten oli helppo yhdistää näitä symboloivat vaatteet osaksi itselle ajankohtaista aihetta. Oon aikaisemmin kirjoittanut vastuullisempien vaatevalintojen puolesta ja on upeaa, että parempien valintojen tekeminen tehdään koko ajan meille tavallisille kuluttajille helpommaksi ja helpommaksi. Kaikki Népran tuotteet löydät täältä.

    Millä tavoin sä voisit hidastaa vähän?

    *tuotteet saatu yhteistössä Népran kanssa

    Keskustelu
    Jaa tämä postaus

    Aarrekartta ja vuoden teemat

    aarrekartta

    Ihanaa uutta vuotta! Miten teillä on vuosi pyörähtänyt käyntiin? Itse palasin juuri kotiin ja ai että on ihanaa olla kotona. Meidän välipäivät menivät reissatessa Lahti-Tampere-Kotka-Helsinki-Turku-akselia, joten autonpenkkejä on kulutettu oikein urakalla. Oli ihana nähdä kaikki rakkaat, mutta nyt on ihanaa olla myös ihan yksin omassa kodissa.

    En ole koskaan tykännyt sanasta aarrekartta, sillä siitä tulee heti mieleen jokin mystinen ja yliluonnollinen henkimaailman juttu. Tai sitten sana on vain vääristynyt omassa päässäni 😀 En silti keksinyt parempaa suomennosta omalle vision boardilleni. Kuvaisin sitä ennemmin visuaaliseksi visio- tai tavoitekartaksi. Teen nimittäin kartan vuosittain ja kerään siihen teemoja, joihin haluan keskittyä tulevana vuonna. Pidemmän aikavälin haaveille ja unelmille mulla on ihan oma aarrekarttansa, mihin termikin osuu mielestäni paremmin.

    Omaan tavoitekarttaani ei liity mitään yliluonnollista. En ajattele, että kokoamalla kuvia ja mietelauseita yhteen universumi kuulisi kutsuhuutoni ja rupeaisi järjestelemään asioita puolestani. Uskon ennemmin, että jokainen on vastuussa omista unelmistaan ja tavoitteistaan. Näiden tavoitteiden visualisoiminen voi silti auttaa tunnistamaan tai kyseenalaistamaan omia tavoitteitaan, jäsentelemään niitä ja muistuttamaan niistä pitkin vuotta. Alitajuntamme lähtee työstämään asioita ja pian teet jo melkein huomaamatta valintoja, jotka ohjaavat kohti tavoitteitasi.

    Käytän karttojen kokoamiseen Pinterestin salaisia tauluja. Niitä on helppo luoda, muokata ja tuhota. Huono puoli on se, että kartat eivät ole jatkuvasti esillä. Sen vuoksi halusin luoda tänä vuonna vielä erillisen taulun Photarilla ja tuoda sen johonkin näkyvään paikkaan, esimerkiksi taustakuvaksi tai tulostaa. Toki karttoja voi tehdä monella muullakin tavalla – googlettamalla kuvia, leikkaamalla niitä aikakausilehdistä tai vaikka piirtämällä tai maalaamalla kartan itse.

    Nämä blogiin nostetut taulut ovat otteita omasta taulustani, mutta ihan koko karttaa en uskalla teille paljastaa. En myöskään avaa kuvien ja tekstien merkityksiä sen enempää, mutta ajattelin jakaa kolme suurinta teemaa, joita aion vaalia ensi vuonna. Ehkäpä tämä inspiroi jotakin teistä tarttumaan toimeen ja työstämään omia teemoja tai tavoitteita ensi vuodelle 🙂 Ja toki karttoja voi tehdä ja päivittää myös kesken vuoden!

    1. Tasapaino

    Kuten viime vuoden koosteessa totesin, omassa unessa ja palautumisessa olisi vielä tehtävää. Riittävä uni on ollut mulla tavoitteena jo monta vuotta ja hitsi vie, nyt se saa luvan onnistua! Teemana tasapaino tarkoittaa mulle henkistä ja fyysistä tasapainoa, eli tasapainoa työn ja levon, aktiivisuuden ja palautumisen, parempien valintojen ja nautiskelun tai vaikka sosiaalisten tilanteiden ja oman ajan välillä. Haluan, että oloni on tasapainoinen, palautunut ja energinen ympäri vuoden, ei ainoastaan lomien jälkeen.

    2. Hyvän jakaminen ja vastuullisuus

    Koen, että olen saanut viime vuosina paljon hyvää elämääni ja olen siitä erittäin kiitollinen. Olen jo pitkään miettinyt, miten voisin jakaa tätä hyvää eteenpäin itselleni mieleisellä tavalla. Todo-listalla olisi löytää jokin kuukausilahjoituskohde, mutta vaihtoehtoja on niin paljon, etten oikein tiedä, mistä aloittaa. Erityisesti luonto- ja ilmastoteema on tällä hetkellä lähellä sydäntäni. Olisiko teillä vinkata sopivaa kohdetta?

    Lisäksi työnantajani lanseerasi good impact -ohjelman, jossa meille maksetaan, kun käytämme ammatillisia kykyjämme hyvään. Tässä olisi siis mahtava mahdollisuus samalla kehittää omia taitojaan, tehdä hyvää ja jopa tienata sillä (palkan voimme myös lahjoittaa hyvään). Vähän jännittää, miten tuntini riittävät, mutta olisin silti kiinnostunut kokeilemaan, jos vaan löydän sopivan kohteen.

    Tämä ei nyt mene enää mitenkään hyväntekeväisyyteen, mutta lisäksi olen kiinnostunut vastuullisesta sijoittamisesta, mistä aion ehdottomasti ottaa enemmän selvää ensi vuonna. Vastuullisuus ylipäänsä on nyt (onneksi) supertrendikästä ja vastuullisempia valintoja on yhä helpompi tehdä. Aihe tulee varmasti näkymään paitsi omassa elämässäni myös täällä blogissa.

    3. Merkityksellisyys

    Tämä on ehkä se vaikein näistä teemoista ja mietin pitkään, uskallanko sitä edes tänne kirjoittaa. Vaikka koen, että mulla on kaikki tällä hetkellä elämässä oikein hyvin, mietin välillä elänkö todella arvojeni mukaan ja mikä on se kuuluisa oma juttu, mitä mulla on tälle maailmalle annettavana. Mitä tekisin, jos rahalla ei olisi mitään väliä? Tai sillä, mitä muut ajattelevat tai mitä yhteiskunta odottaa? Mikä on mulle oikeasti merkityksellistä?

    Ehkä nämä ovat vähän sellaisia eksistentiaalisia asioita, joita jokainen pyörittelee aika ajoin – etenkin tässä iässä ja omassa kaveripiirissä aihe tuntuu olevan läsnä. Tämä vuonna aion penkoa asiaa vähän pintaa syvemmältä, vaikka helppoa se ei tule olemaan.

    Sellaisia pintaraapaisuja siis omiin teemoihini! Aloitan ehdottomasti teemasta numero 1, sillä jos en saa omaa mieltä ja kroppaa tasapainoon, on aika vaikea lähteä muuttamaan maailmaa 😀 Heräsikö näistä tai aarre-/tavoitekartoista ylipäänsä joitain ajatuksia? Tykkäätkö sä listata teemoja ja tavoitteita vai ootko enemmän go with the flow -tyyppiä?

    Teema
    Ajatuksia
    Keskustelu
    Jaa tämä postaus

    Joulunodotusta

    joulunodotusta

    Ai että, ihana pitkä viikonloppu takana! Pidin perjantain vapaata ja neljän päivän miniloma teki oikein hyvää. Paljon ystäviä, leipomista ja kodin laittamista joulukuntoon. Eilen juuri naureskelin Eveliinalle ja Janicalle, että musta on kuoriutunut oikea kodinhengetär näin joulun alla 😀 Viikonloppuun on sisältynyt myös vähän treenaamista, mutta enemmän syömistä ja pitkiä yöunia, eli paljon kaivattua akkujen lataamista.

    joulunodotusta

    joulunodotusta

    Joulukoristeiden suhteen olen aika minimalisti ja tykkään luoda tunnelmaa kotiin mieluummin kynttilöillä, valoilla ja tuoksuilla. Mietin pitkään tuleeko meille joulukuusta, mutta lopulta päätimme hankkia ensimmäisen kuusemme uuden kodin kunniaksi. Tämä on tosiaan ensimmäinen asunto, johon olen kuusta edes harkinnut. Nykyään ostoksia tulee pohdittua myös vastuullisuusnäkökulmasta ja mietin pitkään olisiko muovikuusi sittenkin parempi valinta. Toki jokainen kuusi on periaatteessa “turha”, mutta koen sen ympäristövaikutuksen kuitenkin melko pieneksi suhteutettuna muihin joulun valintoihin, kuten matkustamiseen, lahjoihin ja ruokaan. Hyvää pohdintaa eri kuusivaihtoehdoista vastuullisuusnäkökulmasta löytyy esimerkiksi Coffee Table Diary -blogista.

    Koska emme ole jouluna kotona, päätimme hankkia kuusen nyt hyvissä ajoin, jotta ehdimme nauttia siitä kunnolla ennen joulua. Ja kuinka paljon iloa se onkaan jo tuonut! Ihana tulla kotiin, jossa tuoksuu joululle 🙂 Kävin vielä eilen hakemassa kuuseen valot (jotka näistä kuvista vielä uupuu), joten nyt se on täydellinen.

    joulunodotusta

    joulunodotusta

    Joulukuusen lisäksi halusin hankkia jokavuotisen suosikkini, eli hyasintin. Tällä kertaa kolmen hyasintin setti päätyi Aalto-maljakkoon. Kuusen ja hyasinttien lisäksi päätin olla hankkimatta yhtäkään joulukoristetta. Onneksi olen aikaisempina jouluina saanut lahjaksi kauniita koristeita, kuten nämä upeat Pentikin lasipallot koristamaan kuusta. Naapurilta ostettu mustista pilleistä tehty himmeli taitaa olla ainoa itse ostamani joulukoriste ja sitäkin jouduin vähän paikkaamaan sähköteipillä kasaan muuton jäljiltä 😀

    joulunodotusta

    joulunodotusta

    Joululahjoiksi ajattelin antaa lähinnä aineettomia lahjoja, kuten viime vuosina on ollut tapana. Aikuisten kesken on mielestäni vähän hölmöä ostaa turhaa tavaraa, jos ei tiedä tuleeko sille oikeasti käyttöä. Jos haluan ostaa jotain pientä, ostan yleensä jotain käyttöön tulevaa, kuten ruokaa, juomaa, kosmetiikkaa tai vaikka kynttilöitä. Toki kummilapsille tulee hankittua edelleen heidän toiveitaan ja lisäksi siirrän kuukausittain pienen summan heidän säästötileilleen.

    Moni haluaa tehdä hyvää jouluna ja itse olen edellisinä vuosina osallistunut esimerkiksi Joulupuu-keräykseen. Tänä vuonna Vennerin (joulu)kassit ovat saaneet paljon huomiota. Itse kannustan siirtämään katsetta myös omaan lähipiiriin – onko lähipiirissäsi joku, joka kaipaisi pientä tukea tai esimerkiksi yksinäinen vanhus, jolle voisit viedä joulutervehdyksen?

    joulunodotusta

    joulunodotusta

    En ole mikään superjouluintoilija, mutta tänä vuonna joulunodotus on tuntunut erityisen kivalta uudessa kodissa. Huomaan, että itselleni on iskenyt pieni loppuvuoden väsymys, johtuen luultavasti tästä jatkuvasta pimeydestä ja työntäyteisestä syksystä. Jos rehellisiä ollaan, niin odotan joululomaa jo kuin kuuta nousevaa. Onneksi kaikki ihanat vieraat ja pieni joulufiilistely on auttanut jaksamaan 🙂

    Sain hyvää vertaistukea eilen Eveliinalta ja Janicalta tähänkin asiaan. Puhuimme siitä, kuinka huolestuttavan yleistä jatkuva kiire ja väsymys meidän kaikkien kaveripiireissä on. En tiedä voiko tästä enää edes syyttää työelämää vai voimmeko vain syyttää itseämme, kun vaadimme jatkuvasti itseltämme liikoja. Onneksi jouluna on lupa höllätä, eli muista säkin olla ottamatta liikaa stressiä!

    Keskustelu
    Jaa tämä postaus