Hellitä vähän

Selaa aihetta:

uni

    Voiko hyvinvointia mitata?

    voiko hyvinvointia mitata

    Hyvinvoinnin mittaamiseen on tarjolla nykyään vaikka millaisia härpäkkeitä – on kelloa, ranneketta, sormusta, korua ja ties mitä. Itselläni on ollut aina pieni heikko kohta hyvinvointiteknologioita kohtaan. Koulutukseni ja työni puolesta teknologiat ovat lähellä sydäntä, ja hyvinvoinnista olen ollut kiinnostunut jo useiden vuosien ajan. Lisäksi näissä puettavissa teknologioissa kiehtoo niiden muotoilu ja ulkonäkö. Jos pidän jotain laitetta 24/7, haluan, että sen myös sopivan tyyliini ja erilaisiin tilaisuuksiin – ei ainoastaan lenkkipolulle.

    Olen kokeillut aika montaa eri laitetta sykemittareista hyvinvointikoruihin. Sykemittaria olen käyttänyt jo useiden vuosien ajan ja omat mittarini ovat olleet Polarilta. Olen luonteeltani aika analyyttinen, joten analysoin mielelläni myös treenini ja yritän luoda niistä tasapainoisen kokonaisuuden, johon kuuluu sekä kovempaa, sykettä nostavaa treeniä, että rauhallisempaa peruskestävyystreeniä. Sykemittari helpottaa treenien analysointia ja suunnittelua, mutta ymmärrän hyvin, ettei se kaikkia kiinnosta, vaan osa haluaa liikkua spontaanisti ja oman fiiliksen mukaan. Sekin on täysin ok!

    Hyvinvointi on kuitenkin paljon muutakin kuin liikuntaa, minkä myös näiden laitteiden valmistajat ovat ymmärtäneet. Moni sykemittarivalmistaja ja uusi toimija onkin tuonut markkinoille tuotteita kokonaisvaltaisempaan mittaamiseen. Näiden laitteiden avulla voi seurata esimerkiksi omaa aktiivisuuttaan, yöunta tai palautumista. Toki näidenkin laitteiden mittaamiskyky on rajallinen ja moni hyvinvoinnin osatekijä, kuten ihmissuhteiden laatu, on aika hankalasti mitattavissa.

    Itse hankin sykemittarin lisäksi Withingsin Steel HR -älykellon pari vuotta sitten. Halusin seurata aktiivisuuttani ja untani, mihin kyllä silloinen sykemittarini Polar M400 taipui, mutta aika kehnosti. Kolmas syy hankinnalleni oli ihan pelkästään ulkonäkö – Polarin kello oli aikamoinen möhkäle ja selvästi sporttikello. Steel HR:ssä ihastuin nimenomaan “normaalia” kelloa muistuttavaan ulkonäköön. Ekstrana kelloon sai vielä notifikaatioita puhelimesta, mikä teki siitä mielestäni nimenomaan älykellon.

    Suhteeni kellon kanssa on sisältänyt ylä- ja alamäkeä. Huomasin, että osa luvatuista toiminnallisuuksista ei aluksi toiminut, mutta ajattelin, että ehkä ne päivittyvät jossain vaiheessa. Sykemittaus ranteesta toimi tasasykkeisessä treenissä, muttei pysynyt mukana sykevaihteluissa, minkä vuoksi käytin edelleen treeneissä Polaria. Pian kelloon rupesi myös kertymään kosteutta näytön sisälle ja pikaisen googlettelun perusteella sama ongelma oli hyvin yleinen. Kun jossain vaiheessa kellon näyttöön ilmaantui särö ilman, että olin kolauttanut sitä mihinkään, menetin hermoni lopullisesti.

    Samoihin aikoihin Nokia osti Withingsin ja otin yhteyttä Nokia Healthin asiakaspalveluun. Yllätyksekseni he lupasivat lähettää kokonaan uuden kellon täysin veloituksetta. Tässä vaiheessa sain uuden, päivitetymmän mallin kellosta Nokia-logolla. Kello ja sovellus tuntuivat toimivan pikkuisen paremmin, joten jatkoin niiden käyttöä, mutta suosin treeneissä edelleen perinteistä sykemittaria.

    Viime syksynä uskollisesti palvellut Polarini sanoi itsensä irti. Sykevyö oli mennyt todella huonoon kuntoon ja kellostakin oli koko ajan akku loppu. Nokia oli myynyt Health-liiketoiminnan takaisin Withingsille ja sekä kelloon että sovellukseen oli tullut vihdoin kaipaamani päivitykset. Nyt se tuntui toimivan treeneissä edes tyydyttävästi ja esimerkiksi unen mittaus oli päivittynyt ihan uudelle tasolle. Siirryin siis käyttämään ainoastaan Withingsiä – arjessa nahkarannekkella ja treeneissä silikonirannekkeella.

    Withingsin jälkeen haluaisin kertoa tarinan Ourasta, eli näissä kuvissa näkyvästä älysormuksesta. Hyvinvointiteknologiafanina olen seurannut Oura-sormuksien kehitystä jo pitkään. Edellinen malli oli kuitenkin iso, etten edes harkinnut sen ostamista. Kun Oura vuosi sitten Slushissa esitteli tämän uuden mallinsa, olin heti vakuuttunut. Harkitsin muutaman kuukauden, kunnes sain käsiini tuntuvan alennuskoodin ja pistin sormuksen tilaukseen “itselleni synttärilahjaksi” tammikuussa 2018. Tuolloin kerrottiin sormusten toimitusten alkavan huhtikuussa 2018.

    Tästä lähti aikamoinen alamäki Ourankin kanssa. Sähköpostiini rupesi tippumaan päivityksiä, joissa kerrottiin toimituksen siirtyvän aina noin kuukaudella eteenpäin. 31.5. sain sähköpostin, jossa kerrottiin ensimmäisten sormusten toimituksesta. Kesäkuussa sain tilaamani setin muovisia sormuksia, joissa voi testata oman kokonsa. Arvoin pitkään kahden koon välillä päätyen lopulta suositusten mukaan isompaan.

    Kesän ja syksyn ajan sain lisää päivityksiä, mutta omaa sormustani ei näkynyt eikä kuulunut. Hermoni alkoivat mennä totaalisesti syksyllä, kun kolleegani saivat omat sormuksensa muutamien viikkojen toimitusajalla tilauksesta. Aloin pikkuhiljaa ymmärtämään, että oma väri- ja kokoyhdistelmäni taisi olla joko tosi suosittu tai pahimpien toimitusongelmien joukossa. Ihan loppuvuodesta Oura julkaisi taulukon eri väri- ja kokoyhdistelmien toimitusarvioista ja omani oli siellä viimeisten joukossa. Tietysti!

    Vihdoin ja viimein sain sormukseni juuri ennen joululomaani 11 kuukauden odotuksen jälkeen. Jos en olisi ihan tosissani uskonut tähän tuotteeseen, olisin perunut tilaukseni jo aikoja sitten. Kerran odotukseni aikana laitoin viestiä Ouran asiakaspalveluun ja vastauksena sain viittauksen yleisiin toimitusaika-arvioihin. En siis ole asiakaskokemukseeni kovinkaan tyytyväinen ja mielestäni tätä voisi hyvin paikata esim. pienellä hyvityksellä nillle, jotka ovat kaikkein pisimpään odottaneet. Kävin nimittäin katsomassa Ouran sivuilta, että osa ennakkotilaajista odottaa vieläkin sormustaan!

    Itse sormus oli onneksi sopivan kokoinen, ja vaikka en vastaavan kokoista sormusta muuten pitäisi, on se mielestäni ihan kivannäköinen. Moni on sanonut, ettei olisi kiinnittänyt sormukseen huomiota, jos en olisi kertonut sen olevan älysormus. Kaikkein siroimmalta se näyttää mielestäni keskisormessani, vaikka se menee kyllä etusormeenkin tarvittaessa. Muihin sormiini sormus on liian iso, sillä otin sen isomman koon. Keskisormessa sormus tuntui eka vähän hassulta, sillä sen tuntee myös etusormella ja nimettömällä, mutta siihenkin tottui nopeasti.

    Sormuksen mittaamasta datasta olen ainakin tällä hetkellä aika vakuuttunut. En mene tieteellisiin yksityiskohtiin, mutta appista saa todella paljon informaatiota omasta unesta ja palautumisesta. Sormusta ei ole missään nimessä tarkoitettu urheilumittariksi tai treenien seurantaan, vaan sen vahvuus on ihan muualla. Itselleni uni ja palautuminen ovat olleet tärkeitä teemoja lähivuosina, joten itselleni tämä on tällä hetkellä melkein se tärkein “hyvinvoinnin mittari”.

    Olen verrannut dataa Withingsin dataan ja unitiedot täsmäävät yllättävän hyvin. Aktiivisuuden mittaamisessa Withings on mielestäni lähempänä totuutta kuin Oura, joka näyttää aktiivisuutta aika yläkanttiin. Tämä ei muuten haittaisi, mutta toki palautumissuositukset hieman kärsivät siitä, että Oura tulkitsee kevyet koiralenkitkin treeniksi ja aktiivisuuteni onkin tapissa päivittäin. Katsotaan, jos se siitä vielä tasoittuisi.

    Treenien mittaamiseen kumpikaan näistä ei ole kovin hyvä, joten sorruin itse asiassa tilaamaan vielä sykemittarin treeneihin näiden kahden lisäksi, jälleen “itselleni joulu- ja synttärilahjaksi”. Sen esittelyn jätän kuitenkin toiseen kertaan, ettei tästä tule ihan kauheaa informaatioähkyä 🙂 Kysykää, jos jäi jokin mietityttämään! Yhteenvetona voisin todeta, että koen saavani paljon motivaatiota ja vahvistusta omille fiiliksilleni näistä “hyvinvoinnin mittareista”, mutta ymmärrän hyvin, että jollekin vastaavat voivat aiheuttaa vain lisästressiä. Ja toki kaikkien mittareiden tarjoamaan dataan ja suosituksiin kannattaa suhtautua varauksella – en usko, että mikään mittari on vielä sillä tasolla, että sitä kannattaisi uskoa ennemmin kuin oman kehon tuntemuksia.

    Teema
    Hyvinvointi
    Keskustelu
    Jaa tämä postaus

    Hyvinvointihaaste: uni ja torkutus

    uni ja torkutus

    Hyvää (ja sateista) vappua! Mites siellä on vappua vietetty? 🙂

    Oma vappuaattoni meni rennoissa merkeissä kaveriporukalla grillaillen ja iltaa istuen. Auringon paistaessa tarkenimme jopa lasitetulla terassilla ilman päällysvaatteita! Kyllä se kesä sieltä vielä tulee, vaikka tänään keli on taas ollut jotain vähän muuta. Kuvatkin on valittu tämän päivän fiiliksen mukaan – oli muuten ainoa päivä Islannissa, jolloin satoi kunnolla ja silloinkin vain hetken. Kävi siis huikea tuuri kelien suhteen meidän reissulla!

    uni ja torkutus

    Vapun vuoksi viikon hyvinvointihaastekin tulee nyt vähän myöhässä, mutta huomenna on tämän viikon toinen maanantai, eikö? 😉 Tämän viikon teema on hyvin lähellä sydäntäni, nimittäin uni. Jos jotain toivon ymmärtäneeni tässä elämässä vähän aikaisemmin, on se unin merkitys hyvinvoinnille. Monta vuotta olen painanut täysiä unesta tinkien – koska eihän se nyt nuorena tuntunut yhtään missään. Kunnes tulee hetki, jolloin et ehkä olekaan ihan niin nuori enää tai elämä on muuten kuluttavaa, ja se todellakin alkaa tuntua.

    Nukuin viime yönä kunnon 10 tunnin yöunet ja ai että teki hyvää! Tarvitsen oikeasti varmaan lähemmäs 9 tuntia unta, jotta olisin täydessä terässä joka päivä. Arjessa olen ottanut tavoitteeksi 8 tuntia, ja ihan liian harvoin pääsen siihenkään. Alle 7 tunnin yöunilla en toimi enää ollenkaan. Fiilis on kuin näiden kuvien sää – harmaa ja sumuinen.

    uni ja torkutus

    Tämän viikon haaste on siis kiinnittää huomiota omaan uneen. Tiedätkö paljon oikeasti tarvitset unta? Onko aamuisin vaikea päästä ylös? Onko unirytmisi siellä missä haluaisit sen olevan? Entä torkutatko aamuisin?

    Unen vaikutus ei tunnu ainoastaan omissa energiatasoissa, vaan se ulottuu helposti muihinkin valintoihin, joita päivän aikana teet. Väsyneenä tulee helposti valittua vähän huonolaatuisempaa ruokaa, juotua liikaa kahvia ja treenikään ei huvita. Unesta onkin tullut oman hyvinvointini perusta – jos perusta ei ole kunnossa, on aika vaikea lähteä rakentamaan mitään sen päälle.

    uni ja torkutus

    Olen nyt käynyt taas TFW:llä ja siellä kehotetaan joka kuukauden vaihtuessa choose one, lose one -haasteeseen. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että valitset yhden hyvän tavan ja luovut yhdestä huonosta kuukauden ajaksi ja toivottavasti pidemmäksikin aikaa. Itse valitsin hyväksi tavaksi, että sängyssä on oltava arkisin klo 22 ja huonoksi tavaksi torkutuksen lopettamisen. Näihin tosin olen pyrkinyt jo koko vuoden, mutta aina välillä on päässyt lipsumaan!

    Unen määrän lisäksi ratkaisee tietysti unen laatu. Ei riitä, että olet sängyssä 9 tuntia yössä, jos et nuku kuin pieniä pätkiä kerrallaan. Unen laadun tuntee toki omassa fiiliksessä, mutta sitä voi halutessaan mitata esimerkiksi Firstbeat-mittauksella tai erilaisilla puettavilla teknologiaratkaisuilla, kuten Oura-sormuksella. Tilasin jälkimmäisen itselleni synttärilahjaksi jo tammikuussa ja nyt odotan malttamattomana sen saapumista! Uni ja palautuminen ovat teemoja, joihin haluan tänä vuonna erityisesti panostaa, ja koen, että Oura toimii siinä hyvin tukena.

    uni ja torkutus

    uni ja torkutus

    Lopuksi vielä täsmävinkkejä unen määrän ja laadun parantamiseksi. Varmasti tiesit näistä jo, mutta tässä vähän lisämuistutusta:

    • Pyri menemään nukkumaan aina suurinpiirtein samaan aikaan, jos vaan mahdollista
    • Vältä sinistä valoa (tietokone, puhelin…) vähintään pari tuntia ennen nukkumaanmenoa
    • Lue mieluummin kirjaa! Olen saanut kirjan lukemisen ennen nukkumaanmenoa vihdoin tavaksi ja nykyään odotan jo tätä rauhoittumishetkeä
    • Panosta uniergonomiaan: sänky, patja, tyyny, peitot… Näissä olisi itselläni tsempattavaa!
    • Panosta myös ympäristöön: nukun huomattavasti paremmin pimeässä ja vähän viileässä
    • Älä juo kofeiinipitoisia juomia enää klo 16 jälkeen, etenkään, jos olet herkkä kofeiinille
    • Älä treenaa kovaa juuri ennen nukkumaanmenoa, sillä se nostattaa myös vireystilaasi. Treenaaminen ylipäänsä parantaa unta, mutta ajoita se mieluummin vähän aikaisemmaksi.
    • Täsmäkeinoja rauhoittumiseen, jotka toimivat itselleni: hiilaripitoinen iltapala (esim. puuro) ja hyvälaatuista magnesiumia
    • Älä torkuta! 😉

    Miltä kuulostaa unihaaste?

    Teema
    Hyvinvointi
    Keskustelu
    Jaa tämä postaus

    Hyvinvointiin ei ole oikotietä

    kiitos vuosi 2018

    Vähähiilihydraattinen, pussikeittodieetti, vihersmoothie, HIIT-treeni…

    Moni kuvittelee, että parempaan oloon on jokin ihmelääke ja kunhan vaan löydän sen oikean maca-jauheen, tulen automaattisesti terveemmäksi tai onnellisemmaksi. Olen itsekin sortunut tähän ja painanut sokeana menemään netistä ladatun treeniohjelman kanssa tai jokin tietty superfood voimalähteenäni. Kyllä tästä on pakko tulla tuloksia, niinhän mulle luvattiin!

    Olen miettinyt miksi näihin hyvinvointivillityksiin on niin helppo “hurahtaa”. Ehkä kyse on siitä, että hyvinvointi on oikeasti aika monimutkainen kokonaisuus. Ihmisluonto on sen verran laiska, ettei jaksa aina miettiä isoa kuvaa, vaan tarttuu helposti tarjolla oleviin pikaratkaisuihin. Selkää särkee ja siihen napataan buranaa sen sijaan, että pysähdyttäisiin miettimään, mistä se särky oikeasti voisi johtua ja mitä se yrittää meille kertoa.

    hyvinvointiin ei ole oikotietä

    Tässä vaiheessa pitäisi varmaan miettiä myös mitä se hyvinvointi oikeastaan edes on. Jos medialta kysytään, se on timmiä kroppaa ja vihersmoothieta. Itselleni hyvinvointi on kirjaimellisesti hyvin voimista. Toisin sanoen tunnen oloni terveeksi ja energiseksi, mieleni kirkkaaksi ja kehoni toimintakykyiseksi. Sen verran realisti olen, ettei hyvinvointi voi olla jatkuvaa ilotulitustakaan – ylä- ja alamäet kuuluvat elämään. Sen sijaan hyvinvointi on sitä, että voin suurimman osan ajasta sanoa voivani hyvin ja tuntevani oloni onnelliseksi.

    Luen parhaillaan Aki Hintsasta kertovaa kirjaa Voittamisen anatomia. Hintsalla on lääkäriksi hyvin kokonaisvaltainen ote hyvinvointiin, mikä varmasti on ollut hänen menestyksensä salaisuus. Kirjassa on hyvin puettu sanoiksi ja konsepteiksi ajatuksia, joita olen itsekin pitkään pyöritellyt. Hyvinvointi koostuu useasta eri osa-alueesta, mutta kaiken keskellä on core, ihmisen identiteetti, ja motivaation alkulähde. Yksi lempilauseistani kirjassa kuuluu näin: “Täydellisyyden sijasta pitäisi pyrkiä kohti tasapainoa ja perfektionismin sijasta kohti tarkoituksenmukaisuutta.”

    hyvinvointiin ei ole oikotietä

    Olen tullut siihen lopputulokseen, että yleensä ne parhaat hyvinvointivinkit ovat todella epäseksikkäitä: uni, ravinto, liikunta, ihmissuhteet, ajatusmallit. Moni tarttuu pikaratkaisuihin, vaikka perusta ei ole kunnossa. Treenataan viisi kertaa viikossa, muttei palauduta tarpeeksi. Syödään lisäravinteita, muttei ravinteikasta perusruokaa. Ollaan supertarkkoja salilla ja keittiössä, mutta laiminlyödään tärkeät ihmissuhteet. Ei pysähdytä tarkastelemaan omia ajatusmalleja.

    Hyvinvointiin ei ole oikotietä ja usein se vaatii tylsiäkin rutiineja. Aikaisin nukkumaan, arkiliikuntaa, kotiruokaa tai läsnäoloa läheisten kanssa. Hyvinvointi on monimutkainen kokonaisuus, jota jokaisen pitäisi pohtia omista lähtökohdistaan: mitkä ovat ne asiat, joiden on minimissään toteuduttava, jotta voin hyvin? Kun perusasiat ovat kunnossa, voidaan lähteä hifistelemään.

    hyvinvointiin ei ole oikotietä

    Esimerkiksi uni ja palautuminen ovat usein todella aliarvostettuja asioita, joista tingitään ensimmäisenä. Puhun nyt omasta kokemuksesta, sillä mulla taitaa jo kolmatta vuotta olla 8 h yöunet tavoitteena, enkä ole vieläkään siellä. Tosin paljon lähempänä jo kuin kolme vuotta sitten, kun aloin tätä asiaa työstämään! Nyt kun olen ruvennut kuuntelemaan kroppaani ja tiedostamaan eri asioiden yhteyksiä, huomaan että huonosti nukutun yön jälkeen olen esimerkiksi tehottomampi töissä ja teen paljon huonompia valintoja. Unesta kirjoitan varmasti vielä paljon lisää.

    Toinen helposti laiminlyöty asia ovat ihmissuhteet. Ennen saatoin priorisoida salitreenit ystävän ehdottaman kahvittelun edelle, mutta nykyään tiedostan kuinka tärkeä osa hyvät ihmissuhteet ovat hyvinvointiani. Tarvitsen ympärille läheisiä ihmissuhteita, joten niiden vaalimiseen on myös varattava aikaa.

    hyvinvointiin ei ole oikotietä

    Jos kokonaisvaltainen hyvinvointi kiinnostaa, suosittelen tutustumaan myös Kaisa Jaakkolan kirjallisuuteen (erityisesti Hyvän olon hormonidieetti on helppolukuinen ja kattava kokonaisuus huonosta nimestä huolimatta) sekä verkkovalmennukseen. Olen käynyt monia nettivalmennuksia, mutta tuo oli ehdottomasti paras ja omaan ajattelumalliini eniten vaikuttanut kokonaisuus. Mulla on työn alla tänne blogiin myös vinkit-osia, johon kerään suosituksia kirjoista, podcasteista, vaikuttajista yms. blogin aihepiireihin liittyen. Vinkkaan heti, kun saan sen valmiiksi!

    Millaisia ajatuksia teillä on näinkin laajasta aihealueesta, johon tässä vasta ensimmäinen pintaraapaisu? Entä uskallatko paljastaa, mihin hyvinvointi”hömpötyksiin” olet itse hurahtanut? 😉

    Keskustelu
    Jaa tämä postaus