Hellitä vähän

Selaa aihetta:

unelmat

    Voit tehdä mitä vaan, muttet kaikkea

    voit tehdä mitä vaan, muttet kaikkea

    You can do anything but not everything – voit tehdä mitä vaan, muttet kaikkea. Toimii ehkä englanniksi vähän paremmin kuin suomeksi, mutta ymmärrätte pointin. Haluan siis tänään kirjoittaa priorisoinnista ja siitä miksi on tärkeää tunnistaa, mikä on oikeasti merkityksellistä.

    Otan esimerkin omasta elämästäni. Kuvittelin pitkään, että voin tulla tosi hyväksi kaikessa, kun vaan tarpeeksi yritän. Noin neljä vuotta sitten elin käytännössä ammattiurheilijan elämää tarkkojen ruokavalioiden ja hullujen treenimäärien kanssa samalla, kun viimeistelin opintojani yliopistossa, tein täysipäiväistä työharjoittelua uudella alalla, pidin lifestyle-blogia sekä yritin ylläpitää aktiivista sosiaalista elämää osallistumalla milloin mihinkin kekkereihin, välillä aamuun asti. Tämä oli siis aikaa, jolloin en juuri nukkunut.

    voit tehdä mitä vaan, muttet kaikkea

    Näin jälkikäteen mietittynä tuolloin en juuri miettinyt MIKSI näitä asioita tein. Olen aina ollut kunnianhimoinen ja nauttinut tavoitteista ja haasteista. Mutten ole koskaan kysynyt itseältäni, miksi mun pitäisi näyttää ammattiurheilijalta tai tyylikkäältä muotibloggaajalta? Mitä se toisi lisää elämääni? Tekisikö se mut oikeasti onnellisemmaksi? Entä miksi yliopistokursseista piti kaikista saada parhaat arvosanat? Takaisiko se mulle oikeasti paremman elämän? Ja miksi edes haalin isoa sosiaalista verkostoa ympärilleni, vaikka oikeasti viihdyn paremmin paljon pienemmissä porukoissa? Teinkö näitä asioita oikeasti itselleni vai todistaakseni jollekin muulle jotain?

    Muistan, kuinka tunnollisesti vedin kesän harjoittelupaikassa, vaikka ala ei tuntunut yhtään omalta ja työtehtävät puuduttavilta. Loppukeskustelussa esimiehen kanssa hän kehui toista kesätyöntekijää, koska tämä oli iloisesti moikannut kaikkia aamuisin. Tämä oli itselleni ahaa-elämyksen paikka – ei se CV ratkaise aina kaikkea. Aina on olemassa ihmisiä, joita et voi miellyttää, vaikka olisit kuinka hyvä.

    voit tehdä mitä vaan, muttet kaikkea

    Tuo elämäntilanne oli itselleni (yllättäen) aika kestämätön ja lopulta ajoin kroppani niin piippuun, ettei urheilu ole koskaan sen jälkeen enää tuntunut samalta. Arvaa vaan harmittaako? Toisaalta näen tässä opetuksessa paljon hyvää – sen jälkeen olen joutunut tosissani pohtimaan mikä mulle on oikeasti tärkeää ja merkityksellistä. Mihin haluan käyttää voimavarani ja missä taas on varaa hellittää.

    Kuten esittelytekstissä totesin, en halua tällä blogilla viestiä, että pitäisi tyytyä vähempään. Että pitäisi luopua omista tavoitteista ja unelmista, ottaa vaan rennosti ja katsoa mihin elämä vie. Ei missään nimessä. Tottakai pitää olla unelmia, tavoitteita ja suuntaa elämällä. Oikeastaan niiden puute on melkein huolestuttavampaa kuin niiden runsaus. Mutta kuten kaikessa, pitää muistaa kohtuus. Meillä on kaikilla sama määrä tunteja vuorokaudessa ja meillä on kaikilla tietty määrä voimavaroja. Kukaan ei ole yli-ihminen, joka voisi kehittyä kaikessa yhtä aikaa ja jatkuvasti.

    Elämme tosi kiitollisessa ajassa ja hyvinvointiyhteiskunnassa, missä moni asia on saavutettavissa, jos vain tarpeeksi sitä tarpeeksi haluaa. Toisaalta tuntuu, että esimerkiksi sosiaalinen media on saanut tietyt asiat tai saavutukset näyttämään helpommalta kuin ne todellisuudessa ovat. Näemme upean bikinikropan, mutta emme sitä ympärivuorokautista sitoutumista, minkä sen ylläpitäminen vaatii. Näemme menestyneen yrittäjän, mutta emme niitä kolmea konkurssia, jotka yrittäjä on käynyt läpi ennen menestystään. Näemme onnellisen perhepotretin, mutta emme edellisillan riitaa ja pettymystä. Sokaistumme sille, kuinka paljon näiden asioiden saavuttaminen oikeasti vaatii aikaa, voimaa ja uhrauksia ja kuvittelemme, että meillä pitäisi olla nämä kaikki – mieluiten nyt ja heti.

    voit tehdä mitä vaan, muttet kaikkea

    Tästä päästään vihdoin siihen priorisointiin. Koska olet viimeksi miettinyt mikä on sulle oikeasti arvokasta ja merkityksellistä? Mikä todella tekee elämästäni parempaa tai onnellisempaa? Mistä unelmoit nyt, entä lapsena? Entä onko ajankäyttösi linjassa näiden arvojen kanssa?

    Mainitsin jo aikaisemmin Hintsasta kertovasta kirjasta, jonka sain nyt luettua loppuun. Mieleen jäi moni kirjan esimerkeistä yritysjohtajista ammattiurheilijoihin. Kun heiltä kysyttiin, mikä on elämässä tärkeää, tuli usein perhe ensimmäisenä. Kun taas tarkasteltiin heidän ajankäyttöään, oli perhe usein viimeisenä. Moni löysi hyvinvoinnin vasta, kun ymmärsi, että näiden asioiden pitää olla linjassa.

    voit tehdä mitä vaan, muttet kaikkea

    Olen edelleen kunnianhimoinen ja haluan menestyä niillä osa-alueilla, jotka ovat itselleni merkityksellisiä. Ymmärrän kuitenkin, etten voi olla kaikessa hyvä yhtä aikaa. Jos haluan panostaa johonkin asiaan oikein kovasti, se on pois jostain muusta. Sen takia pyrin olemaan todella hyvä vain muutamassa asiassa kerrallaan ja panostaa niihin suurimman osan ajastani sekä voimavaroistani. Muilla alueilla pyrin hellittämään vähän ja olemaan riittävän hyvä. Esimerkiksi urheilusta on tämän opetuksen jälkeen tullut yksi näistä osa-alueista, joissa mun ei tarvitse aina loistaa. Ei ole helppoa päästää irti tavoitteistaan, sillä niin moni asia kiinnostaisi ja niin monessa olisi kiva olla hyvä. Se on kuitenkin välttämätöntä, jos ei halua ajaa itseään piippuun.

    Huh, tästä tulikin tällainen itselleni terapeuttinen vuodatus 😀 Älkää huoliko, on tänne vähän kevyempääkin sisältöä tulossa! Siihen asti olisi kuitenkin kiva kuulla teidän ajatuksia aiheesta – onko nämä asiat olleet aina itsestäänselviä vai ootteko joutuneet kokemaan samanlaisen “herätyksen” kuin allekirjoittanut?

    Blogia voit seurata:

    Instagram
    Facebook
    Bloglovin
    Ota yhteyttä

    Teema
    Ajatuksia
    Keskustelu
    Jaa tämä postaus