Hellitä vähän

Selaa aihetta:

unelmat

    Uuteen kotiin

    uuteen kotiin

    Noniin, nyt pääsen vihdoin kertomaan teille kunnolla meidän asuntokuvioista! Näin jälkikäteen katsottuna asiat ovat loksahdelleet aika mukavasti paikoilleen, sillä saatiin tieto hyväksytystä ostotarjouksesta lomani ensimmäisenä päivänä. Toki tuo viimeinen työviikko meni aikamoisessa stressikuplassa kaikkia asuntoasioita selvitellessä, mutta loppu hyvin kaikki hyvin. Kaupoille päästiin tällä viikolla ja nyt uskalla vihdoin puhua “meidän kodista”, kun nimet ovat papereissa ja avaimet taskussa 🙂

    Asunnon ostaminen ei ollut meille mikään hetken mielijohde. Ollaan katsottu asuntoja enemmän ja vähemmän aktiivisesti jo useamman vuoden ajan, mutta sitä oikeaa ei ole tullut vastaan. Kiva, edullinen ja hyvällä sijainnilla oleva vuokrakämppä ei ole painostanut meitä kiirehtimään, vaan ollaan voitu katsella ja fiilistellä kaikessa rauhassa. Vuosien aikana kriteeritkin ovat muuttuneet, joten oli hyvä antaa prosessille aikaa. Ainahan asunnon voi myydä, jos ei viihdy, mutta itse halusin ensiasunnon olevan mieluisa – vaikka toki pieniä kompromisseja joutuu aina tekemään.

    uuteen kotiin

    uuteen kotiin

    Mitäs sitten kertoisin asunnostamme. Muutamme Helsingin keskustan ulkopuolelle, mikä toki herättää vähän ristiriitaisia fiiliksiä, kuten täällä pohdiskelin. Tuo teksti taisi olla jokin pyyntö universumille, sillä asunto löytyi läheltä luontoa, mutta silti hyvien liikenneyhteyksien päästä. Neliöitä on tuplat nykyiseen verrattuna, melkein 70. Asunto on 50-luvun valoisa päätyhuoneisto, joka on remontoitu juuri lattiasta kattoon ja muutettu samalla kolmiosta isoksi kaksioksi. Nyt kun katson edelliseen blogiini yli vuosi sitten kirjoittamaani kriteerilistaa, kohdat toteutuivat yllättävän hyvin 🙂

    Tämän postauksen kuvat eivät suinkaan ole meidän asunnosta, vaan tämän vuoden asuntomessuilta Porista. Asuntomessujen kannalta tämä juttu on vähän myöhässä, sillä ne taitavat vedellä nyt viimeisiään. En kuitenkaan ole siitä kovin pahoillani, sillä suoraan sanoen olin hieman pettynyt messukokemukseen. En usko, että tämän vuoden messut olivat mitenkään huonommat kuin yleensä, mutta ehkä koko konsepti ei ole mun juttu sittenkään. Tuli nimittäin vähän sellainen fiilis, että maksan mainosten katselemisesta (ja että Pinterest toimii paremmin vinkkien ja inspiraation keräämiseen).

    uuteen kotiin

    uuteen kotiin

    Näihin kuviin kokosin omia lemppareitani. Toki oli ihan kiva saada yleiskatsaus siihen, mitä on nyt pinnalla. En varsinaisesti yllättynyt, kun näin paljon tummia keittiöitä, lankkupöytiä, pyöreitä peilejä, isoja ikkunoita, luonnonmateriaaleja, ruskeita nahkasohvia tai huonekasveja. Kaikki nämä ovat sellaisia, mitkä itseänikin viehättävät, mutta yllätyin vähän siitä, kuinka turvallisella linjalla oli menty.

    Luulen, että asuntomessut palvelevat parhaiten omaa taloa rakentavia. Kyllä mäkin haluaisin vierailla talopaketissa ennen kuin sellaisen hankin. Näin kerrostaloasujalle messut jättivät vähän kylmän fiiliksen, sillä moni talo tuntui olevan kopio edellisestä. Kaikki on niin uutta, aseteltua ja pakasta vedettyä, että tulee vähän sellainen olo kuin vierailisi huonekaluliikkeen katalogissa. Ehkä helteinen päivä ja jonot taloihin saivat mut vähän kyyniselle tuulelle 😀

    uuteen kotiin

    uuteen kotiin

    Oli messuilla onneksi muutama inspiroivakin kohde, kuten Shellin vanhasta asuin- ja autovajarakennuksesta entisöity Bunkkeri. Sieltä otin harmittavan vähän kuvia, mutta rakennus oli upea ja sisustuskin vähän persoonallisempi. Poikaystävä naureskelee aina mulle siitä, kuinka oon sanonut uusista taloista puuttuvan “sielun”, mikä vanhemmissa on. Tulipahan todettua, että olen edelleen samaa mieltä. Eikä se tarkoita sitä, etten voisi joskus asua uudiskohteessa, mutta tällä hetkellä vanhemmat rakennukset kiehtovat enemmän.

    uuteen kotiin

    uuteen kotiin

    Mitä siis jäi lopulta käteen? Ei ehkä uusia ja oivaltavia sisustusideoita, mutta vahvistusta sille, mikä omaa silmää tällä hetkellä miellyttää. Lisäksi oivalsin, etten halua oman kotini näyttävän katalogilta. Koska muutamme nyt kaksi kertaa isompaan asuntoon, meillä on aika paljon hankintoja tehtävänä. Yritän antaa hankinnoille aikaa ja katsella sisustusliikkeiden lisäksi second hand -löytöjä. Uusi ja kiiltävä on aina helppoa ja kivaa, muttei ehkä sellaista, joka saa kodin tuntumaan kodilta.

    Ainiin, ostettiin me myös sänky asuntomessuilta, joten ei se ihan hukkareissu ollut 😀 Ja Pori Yyterin rantoineen on oikein kiva kesäretkikohde, joten all good.

    Sisustusjutut eivät ole ehkä tämän blogin ydinaihepiiriä, mutta nyt niin suuri osa arkeani, etten osaa jättää niitä poiskaan. Kysyn siis kiinnostaako teitä lukea enemmänkin sisustuspohdintoja tai jotain muuta uuteen asuntoomme liittyvää?

    Blogia voit seurata:

    Instagram
    Facebook
    Bloglovin
    Ota yhteyttä

    Teema
    Työ ja arki
    Keskustelu
    Jaa tämä postaus

    Luonnon kaipuu

    luonnon kaipuu

    Rakastan Helsinkiä. Ollaan asuttu nyt neljä vuotta Punavuoressa ja viihdytty erinomaisesti. Kaupunginosa täynnä elämää, trendikkäitä kahviloita, pieniä putiikkeja sekä toinen toistaan kauniimpia rakennuksia. 10 minuutin kävelymatka töihin ja Helsingin keskustaan, eli käytännössä kaikki palvelut ja liikenneyhteydet käden ulottuvilla. Keskeisestä sijainnista huolimatta hiljainen kotikatu, lyhyt matka merenrantaan ja vähintään neljä koirapuistoa kilometrin säteellä. Voiko parempaa toivoa?

    luonnon kaipuu

    luonnon kaipuu

    Itse asiassa voi. Olen viimeisen vuoden aikana ruvennut kaipaamaan luontoa. Enpä olisi pari vuotta sitten uskonut, että sanoisin nyt näin. Silloin olin täysin varma, että tulen asumaan keskustassa niin kauan kuin vain mahdollista. Unelmoin iäkkäistä kivitaloista, lähileipomosta ja hektisestä kaupunkielämästä. Jopa Helsinkiä isommista suurkaupungeista.

    Jotain on muuttunut viime vuosien aikana ja olen löytänyt luonnosta keinon rauhoittaa vilkasta ajatuksenjuoksuani. Stressin iskiessä mikään ei saa sykettäni laskemaan yhtä tehokkaasta kuin raikas ulkoilma ja kauniit maisemat. Koiranomistajana ulkona tulee automaattisesti liikuttua paljon ja keskustan lenkkipolut on koluttu puhki aikoja sitten. Eiranrannan kallioista on tullut mun happy place, minne menen rauhoittumaan, jos jokin painaa mieltä. Näin kesäaikaan siellä vaan on muutama muukin.

    luonnon kaipuu

    luonnon kaipuu

    Leikin välillä ajatuksella, että asuisin jossain täysin korvessa, luonnon ympäröimänä. Esimerkiksi Tiiun asunto esimerkki tällaisesta unelmatalosta: moderni, mutta yhtä luonnon kanssa. Tiedän kuitenkin olevani siihen ihan liian mukavuudenhaluinen, ainakin tässä elämäntilanteessa. Pitkä työmatka, auto (ja sen kustannukset) tai omakotitalon ylläpito eivät houkuttele.

    Jokin kompromissi pitäisi siis löytää. Palanen luontoa, sopivasti elämää ja sujuva arki. En myöskään osaa päättää onko mulle tärkeämpää ranta vai metsä. Rannasta on tullut Punavuori-vuosien pakopaikka, enkä tiedä osaisinko enää olla ilman, vaikka ympärillä olisi metsää silmänkantamattomiin. Metsässä taas houkuttelevat vaihtelevat lenkkipolut. Olisiko teillä kokemuksia tai vinkkejä paikoista, joissa yhdistyy nämä kaikki? Ja mielellään lyhyt matka keskustaan, eli todennäköisesti joko ei olemassa tai ei meidän budjetissa 😀

    luonnon kaipuu

    luonnon kaipuu

    Tykästyin kovasti näihin kuviin, sillä nämä kuvastavat hyvin molempia puoliani – rakastan luontoa ja rauhaa, mutta myös pukeutumista ja laittautumista, kahviloissa istumista sekä elämää ympärilläni. Tasapainoa, kuten kaikessa 🙂 Ja onneksi tällaisia keitaita löytyy 10 minuutin junamatkan päästä keskustasta, pitäisi vaan useammin poistua niiltä tutuilta lenkkipoluilta!

    Blogia voit seurata:

    Instagram
    Facebook
    Bloglovin
    Ota yhteyttä

    Keskustelu
    Jaa tämä postaus

    Yhdeksässä vuodessa opittua (#olisinpatiennyt)

    #olisinpatiennyt

    Somessa on kiertänyt viime päivinä #olisinpatiennyt-haaste, minkä ajoitus oli sopivasti valmistujaisviikonloppu. En voinut vastustaa kiusausta palata omaan ylioppilasjuhlapäivääni, josta on jo yhdeksän vuotta. Ihan järjettömän pitkä aika, ja samalla kuin hetki sitten. Muistan todella hyvin, millainen ihminen olin tuolloin ja millaisia fiiliksiä kävin läpi mielessäni. Olin hyvin onnellinen, itsenäinen ja luottavainen, mutta pinnan alla silti epävarma ja herkkä nuori nainen.

    Haastetta seuratessa löysin monia tuttuja teemoja, joihin voin helposti samaistua. Monen muun tavoin toivoisin 19-vuotiaalle itselleni enemmän armollisuutta, itsensä hyväksymistä, hetkessä elämistä ja prioriteettien kyseenalaistamista. Tässä tulevat omat terveiseni 19-vuotiaalle Emmille.

    #olisinpatiennyt

    Että enemmän ei ole aina parempi ja että meillä jokaisella on rajamme, jotka tulemme ennemmin tai myöhemmin löytämään.

    Että menestyksen tai hyvän elämän määritelmä ei tule ulkopuolelta, vaan se pitää itse löytää.

    Että täydellisyyden tavoittelu on suojakilpi omalle haavoittuvaisuudelle ja herkkyydelle. Ja että kilven alta voi löytyä jotain paljon merkityksellisempää.

    Että ei kannata yrittää olla jotain muuta kuin on, jotta saisi hyväksyntää ympäriltään. Että tulet kyllä löytämään ympärillesi ihmisiä, jotka arvostavat sua sellaisena kuin olet.

    Että kenenkään ei kuulu eikä tarvitse pärjätä yksin.

    Että vielä yhdeksänkin vuoden päästä olet hyvin keskeneräinen ihminen, etkä tiedä mitä teet isona. Ja hyvä niin, sillä uuden oppiminen ja itsensä kehittäminen ovat juuri sitä, mistä nautit niin paljon.

    Että hyvien yöunien jälkeen maailma näyttää usein huomattavasti valoisammalta paikalta.

    #olisinpatiennyt

    Jotain haluaisin kuitenkin tuoda 19-vuotiaalta itseltäni lisää tähän päivään ja se on vilpitön usko tulevaisuuteen ja siihen, että kaikki on mahdollista. Vaikka unelmat ovat muuttuneet matkan varrella, sama terve itseluottamus on pysynyt läpi vuosien. Välillä se meinaa hukkua arjen haasteiden alle, mutta tarvittaessa voin aina palata kiittämään 19-vuotiasta itseäni siitä, etten ole koskaan menettänyt uskoa itseeni tai unelmiini 🙂

    Blogia voit seurata:

    Instagram
    Facebook
    Bloglovin
    Ota yhteyttä

    Teema
    Mieli
    Keskustelu
    Jaa tämä postaus