Hellitä vähän

Selaa aihetta:

suorittaminen

    Saako kesä ahdistaa?

    saako kesä ahdistaa

    Kesä – ihmisen parasta aikaa. Kukaan ei ole varmasti välttynyt viime viikkojen kesähehkutukselta. Onhan se ihanaa, että Suomeen saatiin kunnon kesä jo toukokuussa. Aurinko, lämpö ja kevyempi pukeutuminen piristävät kummasti pitkän ja kylmän kevään jälkeen. Tuntuu kuin ihmiset olisivat yhtäkkiä heränneet eloon ja rynnistäneet ulos juhlistamaan elämää. Some on räjähtänyt irtojätskeistä, piknikeistä ja auringonlaskuista.

    Pari viimeisintä viikonloppua ovat olleet todella kesäisiä ja olen nauttinut niistä täysillä. Olen huomannut, että aurinko saa muhun lisää energiaa, mutta samalla suorittaja sisälläni nostaa päätään. Nyt kun on kerrankin näin hieno keli, niin pitäisi olla koko ajan tekemässä jotain: harrastamassa kesälajeja, kilistelemässä terassilla tai vähintäänkin ottamassa aurinkoa. Blogiinkin pitäisi kuvata hienoja kesäkuvia ja someen se kuva ekasta jätskistä sadan samanlaisen seuraksi. Suomen kesä on niin arvaamaton, että kohta se voi olla jo ohi! Ei siis auta hukata sekuntiakaan.

    saako kesä ahdistaa

    Vähemmästäkin nousee pintaan pieniä ahdistuksen tunteita koko kesää kohtaan. Kesä on nimittäin myös aika, johon yleensä sijoittuvat meidän palkkatyöläisten pidemmät lomajaksot. Huomaamattaan sitä rupeaa kasaamaan suuria odotuksia tuolle ajanjaksolle. Jaksan vielä puurtaa nää pari kuukautta ja sitten pääsen lomalle. En ehdi nähdä kavereita nyt, mutta sitten kesällä tehdään kaikkea kivaa yhdessä. Kesälomalla on sitten vihdoin aikaa lukea / liikkua / rentoutua…

    Hetken asiaa pohdittuani tulin siihen lopputulokseen, että ahdistukseni taitaa kummuta pelosta, etten pystykään vastaamaan omiin odotuksiini. Etten saakaan työasioita pois mielestä, kelit eivät suosi tai jään yksin suorittamaan kesäaktiviteettejäni. Että kesä ei olekaan ainoastaan roseeviinin väristä kuplaa, vaan ajoittain jopa ihan tavallista elämää.

    saako kesä ahdistaa

    saako kesä ahdistaa

    En ole selvästi yksin ajatusteni kanssa, sillä Annika kirjoitti hyvän tekstin kesäpaineista ja kommenteista päätellen moni tuntee samoin. Voimme toki syyttää ympäristöämme, kuten somea, kesäpaineista, mutta loppupeleissä kyse on myös itse itsellemme asettamista odotuksista. Jos romantisoimme kesän mielessämme ihmiselämän kohokohdaksi, luomme samalla itsellemme paineita tämän mielikuvan toteuttamisesta. Hyvä puoli on kuitenkin se, että omiin ajatuksiimme voimme itse vaikuttaa.

    Ahdistuksen iskiessä ei auta muu kuin laskea omia odotuksiaan. Toki kesästä ja lomasta saa (ja pitää) olla innoissaan, mutta jos onnellisuus ja hyvinvointi ovat kiinni tuosta lyhyestä ajanjaksosta, voivat paineet käydä valtaviksi. Olen yrittänyt päästää irti “sitten kun” -ajattelusta ylipäänsä, sillä se saa usein nykytilanteen näyttämään huonommalta kuin onkaan. Kivoja juttuja voi tehdä ympäri vuoden, ei ainoastaan kesällä.

    saako kesä ahdistaa

    Erika toivoi osuvasti postausta omasta summer bucket -listastani. Vaikka elän listoilla, en ollut suunnitellut tälle kesälle vielä juuri mitään. Rupesin heti listaamaan toiveitani, mutta edellisvuosista poiketen mieleeni ei noussut vaatimuslistaa. Ensimmäisenä mieleen nousi toive, että saisi olla vaan. Olen suorittanut kesää niin lujaa viime vuosina, että enää ei tarvitse. Olen käynyt läpi Helsingin kivat kesäkahvilat, huvipuistot, kesäkinot, terassit, uimapaikat ja ulkoilualueet. Ja vaikka näistä kesätekemisistä nautinkin, ei onnellisuuteni ole kiinni siitä, pääsenkö tänä kesänä juomaan skumppaa Mattolaiturille vaiko en.

    Toki muutamia kesäjuttuja on kalenterissa nytkin, mutta yritän pitää ne minimissä ja keskittyä tekemään sitä, mikä tuntuu hyvältä. Vaikka se sitten olisikin “vain” kotona oleskelua. Ehkä voisimmekin kesä- ja lomahaaveilun sijaan miettiä, miten voisimme tuoda lisää kesää arkeemme?

    Blogia voit seurata:

    Instagram
    Facebook
    Bloglovin
    Ota yhteyttä

    Teema
    Mieli
    Keskustelu
    Jaa tämä postaus

    Suorita vähemmän, voi paremmin

    suorita vähemmän voi paremmin

    Tervetuloa hellittämään vähän!

    Osa on ehkä löytänyt tänne edellisen blogini kautta, osa mahdollisesti jotain muuta reittiä – aloitetaan siis pikaisella esittelyllä. Tällä kertaa ajattelin esitellä itseni “28-vuotias helsinkiläinen konsultti” sijaan tavalla, jolla en ole koskaan kenellekään oikeasti esiintynyt:

    Hei, olen Emmi. Olen perfektionisti, enkä todellakaan hyvällä tavalla. Vaadin itseltäni liikoja, asetan riman todella korkealle ja pohdin koko ajan, miten voisin olla vieläkin parempi. Jos en saavuta (mahdottomia) tavoitteitani, koen itseni epäonnistuneeksi, huonoksi ja arvottomaksi. Jos en ole koko ajan suorittamassa jotain, tunnen itseni laiskaksi, häpeälliseksi ja syylliseksi. Olen jatkuvasti epävarma omista kyvyistäni ja vertailen itseäni herkästi muihin.

    suorita vähemmän voi paremmin

    Ainakin omissa kaveripiireissäni käymien keskustelujen pohjalta erityisesti meitä nuoria naisia (miksei miehiäkin) vaivaa krooninen pärjäämisen tarveAlle 30-vuotiaana pitäisi olla jo nousukiidossa urallaan, omistaa asunto Helsingin keskustasta, olla täydellinen parisuhde, laajat sosiaaliset verkostot ja ehkä jo lapsiakin. Pitäisi treenata kuin huippu-urheilija, näyttää Instagram-julkkikselta, pukeutua tyylikkäästi ja sisustaa kauniisti. Lisäksi pitäisi vielä harkita jokaisessa valinnassaan myös eettiset, ekologiset ja vastuulliset aspektit – oli kyse sitten ruokavaliosta, matkustamisesta tai kosmetiikasta.

    Vähempikin hengästyttää.

    Tosi asiassa kukaan ei meiltä näitä asioita vaadi, vaan me vaadimme niitä itse itseltämme. Olemme niin vaativia, että mikään ei tunnu enää riittävän, vaan koko ajan voisi olla vielä pikkuisen parempi. Suoritamme ja vertailemme itseämme muihin – vain huomataksemme, että joku aina pikkuisen kauniimpi, älykkäämpi, menestyneempi tai tyylikkäämpi. Emme keskity siihen, mitä meillä jo on, vaan siihen, mitä meillä pitäisi olla.

    suorita vähemmän voi paremmin

    Luojan kiitos, olen tiedostanut ongelmani ja muokannut ajatusmaailmaani viime vuosina hieman armollisempaan suuntaan. Onneksi olen aina ollut innokas oppimaan uutta, enkä ole näin aikuisiälläkään kadonnut uteliaisuuttani ympäröivää maailmaa kohtaan. Päin vastoin, nyt nautin siitä, että voin opiskella juuri itseäni kiinnostava asioita ja kehittää itseäni omaan tahtiini. Niinpä olen ahminut tietoa ja löytänyt itselleni sopivia keinoja kehittää omia ajatuslukkojani lempeämpään suuntaan. Matkalla tuli sellainen fiilis, että voisin jakaa oivalluksiani jossain, ja niistä voisi jopa joku muukin hyötyä.

    Siitä syntyi ajatus tästä blogista.

    suorita vähemmän voi paremmin

    En halua rajata blogin aihepiiriä liian tiukasti, vaan jättää tilaa kasvaa siihen suuntaan, mikä tuntuu hyvältä ja mikä teitä lukijoita kiinnostaa. Missioni on kuitenkin saada ihmiset voimaan paremmin suorittamalla vähemmän. Haluan tarjota paikan, missä voi hengähtää ilman jatkuvaa riittämättömyyden tunnetta. Toiveenani on luoda tästä yhteisö, jossa jokainen voi hellittää vähän.

    Teemat vaihtelevat mielen ajatusmalleista kehon hyvinvointiin sekä työhön ja arkeen. Takataskussa on kasa ideoita käytännön työkaluista pohdiskelevimpiin teksteihin, mutta kerro toki, mistä sä haluisit lukea!

    suorita vähemmän voi paremmin

    Yhden asian haluan vielä tehdä selväksi. Hellittäminen ei ole tyytymistä. Hellittäminen on sitä, että tehdään asioita fiksummin eikä enemmän. Ollaan parhaita niissä asioissa, joilla on oikeasti merkitystä ja riittävän hyviä niissä, mistä on varaa karsia. Huono perfektionismi nimittäin ilmenee usein voimavarojen väärinkäyttönä – energiaa suunnataan tarkoituksettomiin asioihin, eikä nähdä mikä on kokonaisuuden kannalta arvokkainta. Tässä on aihe, joka ei esittelytekstiin mahdu, joten palaan siihen varmasti vielä!

    suorita vähemmän voi paremmin

    Toiveeni on herättää teissä ajatuksia, mutta vielä parempaa olisi, jos tästä saataisiin oikeasti vuorovaikutteinen paikka, jossa voi jakaa ajatuksiaan sekä haastaakin hyvällä tavalla. Olen itsekin vasta matkalla kohti armollisempaa ajatusmaailmaa ja olisi mahtavaa jakaa sun kanssa 🙂

    Linkit blogiin eri kanaviin löydät alta. Tein blogille oman Instagram-tilin, mutta toki olet tervetullut seuraamaan myös henkilökohtaista tiliäni @emmite. Jatkossa pidän sen enemmän kiinni omassa arjessani, kun taas blogin Instagramiin päivittelen aihepiiriin liittyvää materiaalia. Nähdään siellä!

    Instagram
    Facebook
    Bloglovin
    Ota yhteyttä

    Teema
    Mieli
    Keskustelu
    Jaa tämä postaus