Hellitä vähän

Selaa aihetta:

perfektionismi

    Voit tehdä mitä vaan, muttet kaikkea

    voit tehdä mitä vaan, muttet kaikkea

    You can do anything but not everything – voit tehdä mitä vaan, muttet kaikkea. Toimii ehkä englanniksi vähän paremmin kuin suomeksi, mutta ymmärrätte pointin. Haluan siis tänään kirjoittaa priorisoinnista ja siitä miksi on tärkeää tunnistaa, mikä on oikeasti merkityksellistä.

    Otan esimerkin omasta elämästäni. Kuvittelin pitkään, että voin tulla tosi hyväksi kaikessa, kun vaan tarpeeksi yritän. Noin neljä vuotta sitten elin käytännössä ammattiurheilijan elämää tarkkojen ruokavalioiden ja hullujen treenimäärien kanssa samalla, kun viimeistelin opintojani yliopistossa, tein täysipäiväistä työharjoittelua uudella alalla, pidin lifestyle-blogia sekä yritin ylläpitää aktiivista sosiaalista elämää osallistumalla milloin mihinkin kekkereihin, välillä aamuun asti. Tämä oli siis aikaa, jolloin en juuri nukkunut.

    voit tehdä mitä vaan, muttet kaikkea

    Näin jälkikäteen mietittynä tuolloin en juuri miettinyt MIKSI näitä asioita tein. Olen aina ollut kunnianhimoinen ja nauttinut tavoitteista ja haasteista. Mutten ole koskaan kysynyt itseältäni, miksi mun pitäisi näyttää ammattiurheilijalta tai tyylikkäältä muotibloggaajalta? Mitä se toisi lisää elämääni? Tekisikö se mut oikeasti onnellisemmaksi? Entä miksi yliopistokursseista piti kaikista saada parhaat arvosanat? Takaisiko se mulle oikeasti paremman elämän? Ja miksi edes haalin isoa sosiaalista verkostoa ympärilleni, vaikka oikeasti viihdyn paremmin paljon pienemmissä porukoissa? Teinkö näitä asioita oikeasti itselleni vai todistaakseni jollekin muulle jotain?

    Muistan, kuinka tunnollisesti vedin kesän harjoittelupaikassa, vaikka ala ei tuntunut yhtään omalta ja työtehtävät puuduttavilta. Loppukeskustelussa esimiehen kanssa hän kehui toista kesätyöntekijää, koska tämä oli iloisesti moikannut kaikkia aamuisin. Tämä oli itselleni ahaa-elämyksen paikka – ei se CV ratkaise aina kaikkea. Aina on olemassa ihmisiä, joita et voi miellyttää, vaikka olisit kuinka hyvä.

    voit tehdä mitä vaan, muttet kaikkea

    Tuo elämäntilanne oli itselleni (yllättäen) aika kestämätön ja lopulta ajoin kroppani niin piippuun, ettei urheilu ole koskaan sen jälkeen enää tuntunut samalta. Arvaa vaan harmittaako? Toisaalta näen tässä opetuksessa paljon hyvää – sen jälkeen olen joutunut tosissani pohtimaan mikä mulle on oikeasti tärkeää ja merkityksellistä. Mihin haluan käyttää voimavarani ja missä taas on varaa hellittää.

    Kuten esittelytekstissä totesin, en halua tällä blogilla viestiä, että pitäisi tyytyä vähempään. Että pitäisi luopua omista tavoitteista ja unelmista, ottaa vaan rennosti ja katsoa mihin elämä vie. Ei missään nimessä. Tottakai pitää olla unelmia, tavoitteita ja suuntaa elämällä. Oikeastaan niiden puute on melkein huolestuttavampaa kuin niiden runsaus. Mutta kuten kaikessa, pitää muistaa kohtuus. Meillä on kaikilla sama määrä tunteja vuorokaudessa ja meillä on kaikilla tietty määrä voimavaroja. Kukaan ei ole yli-ihminen, joka voisi kehittyä kaikessa yhtä aikaa ja jatkuvasti.

    Elämme tosi kiitollisessa ajassa ja hyvinvointiyhteiskunnassa, missä moni asia on saavutettavissa, jos vain tarpeeksi sitä tarpeeksi haluaa. Toisaalta tuntuu, että esimerkiksi sosiaalinen media on saanut tietyt asiat tai saavutukset näyttämään helpommalta kuin ne todellisuudessa ovat. Näemme upean bikinikropan, mutta emme sitä ympärivuorokautista sitoutumista, minkä sen ylläpitäminen vaatii. Näemme menestyneen yrittäjän, mutta emme niitä kolmea konkurssia, jotka yrittäjä on käynyt läpi ennen menestystään. Näemme onnellisen perhepotretin, mutta emme edellisillan riitaa ja pettymystä. Sokaistumme sille, kuinka paljon näiden asioiden saavuttaminen oikeasti vaatii aikaa, voimaa ja uhrauksia ja kuvittelemme, että meillä pitäisi olla nämä kaikki – mieluiten nyt ja heti.

    voit tehdä mitä vaan, muttet kaikkea

    Tästä päästään vihdoin siihen priorisointiin. Koska olet viimeksi miettinyt mikä on sulle oikeasti arvokasta ja merkityksellistä? Mikä todella tekee elämästäni parempaa tai onnellisempaa? Mistä unelmoit nyt, entä lapsena? Entä onko ajankäyttösi linjassa näiden arvojen kanssa?

    Mainitsin jo aikaisemmin Hintsasta kertovasta kirjasta, jonka sain nyt luettua loppuun. Mieleen jäi moni kirjan esimerkeistä yritysjohtajista ammattiurheilijoihin. Kun heiltä kysyttiin, mikä on elämässä tärkeää, tuli usein perhe ensimmäisenä. Kun taas tarkasteltiin heidän ajankäyttöään, oli perhe usein viimeisenä. Moni löysi hyvinvoinnin vasta, kun ymmärsi, että näiden asioiden pitää olla linjassa.

    voit tehdä mitä vaan, muttet kaikkea

    Olen edelleen kunnianhimoinen ja haluan menestyä niillä osa-alueilla, jotka ovat itselleni merkityksellisiä. Ymmärrän kuitenkin, etten voi olla kaikessa hyvä yhtä aikaa. Jos haluan panostaa johonkin asiaan oikein kovasti, se on pois jostain muusta. Sen takia pyrin olemaan todella hyvä vain muutamassa asiassa kerrallaan ja panostaa niihin suurimman osan ajastani sekä voimavaroistani. Muilla alueilla pyrin hellittämään vähän ja olemaan riittävän hyvä. Esimerkiksi urheilusta on tämän opetuksen jälkeen tullut yksi näistä osa-alueista, joissa mun ei tarvitse aina loistaa. Ei ole helppoa päästää irti tavoitteistaan, sillä niin moni asia kiinnostaisi ja niin monessa olisi kiva olla hyvä. Se on kuitenkin välttämätöntä, jos ei halua ajaa itseään piippuun.

    Huh, tästä tulikin tällainen itselleni terapeuttinen vuodatus 😀 Älkää huoliko, on tänne vähän kevyempääkin sisältöä tulossa! Siihen asti olisi kuitenkin kiva kuulla teidän ajatuksia aiheesta – onko nämä asiat olleet aina itsestäänselviä vai ootteko joutuneet kokemaan samanlaisen “herätyksen” kuin allekirjoittanut?

    Blogia voit seurata:

    Instagram
    Facebook
    Bloglovin
    Ota yhteyttä

    Teema
    Mieli
    Keskustelu
    Jaa tämä postaus

    Suorita vähemmän, voi paremmin

    suorita vähemmän voi paremmin

    Tervetuloa hellittämään vähän!

    Osa on ehkä löytänyt tänne edellisen blogini kautta, osa mahdollisesti jotain muuta reittiä – aloitetaan siis pikaisella esittelyllä. Tällä kertaa ajattelin esitellä itseni “28-vuotias helsinkiläinen konsultti” sijaan tavalla, jolla en ole koskaan kenellekään oikeasti esiintynyt:

    Hei, olen Emmi. Olen perfektionisti, enkä todellakaan hyvällä tavalla. Vaadin itseltäni liikoja, asetan riman todella korkealle ja pohdin koko ajan, miten voisin olla vieläkin parempi. Jos en saavuta (mahdottomia) tavoitteitani, koen itseni epäonnistuneeksi, huonoksi ja arvottomaksi. Jos en ole koko ajan suorittamassa jotain, tunnen itseni laiskaksi, häpeälliseksi ja syylliseksi. Olen jatkuvasti epävarma omista kyvyistäni ja vertailen itseäni herkästi muihin.

    suorita vähemmän voi paremmin

    Ainakin omissa kaveripiireissäni käymien keskustelujen pohjalta erityisesti meitä nuoria naisia (miksei miehiäkin) vaivaa krooninen pärjäämisen tarveAlle 30-vuotiaana pitäisi olla jo nousukiidossa urallaan, omistaa asunto Helsingin keskustasta, olla täydellinen parisuhde, laajat sosiaaliset verkostot ja ehkä jo lapsiakin. Pitäisi treenata kuin huippu-urheilija, näyttää Instagram-julkkikselta, pukeutua tyylikkäästi ja sisustaa kauniisti. Lisäksi pitäisi vielä harkita jokaisessa valinnassaan myös eettiset, ekologiset ja vastuulliset aspektit – oli kyse sitten ruokavaliosta, matkustamisesta tai kosmetiikasta.

    Vähempikin hengästyttää.

    Tosi asiassa kukaan ei meiltä näitä asioita vaadi, vaan me vaadimme niitä itse itseltämme. Olemme niin vaativia, että mikään ei tunnu enää riittävän, vaan koko ajan voisi olla vielä pikkuisen parempi. Suoritamme ja vertailemme itseämme muihin – vain huomataksemme, että joku aina pikkuisen kauniimpi, älykkäämpi, menestyneempi tai tyylikkäämpi. Emme keskity siihen, mitä meillä jo on, vaan siihen, mitä meillä pitäisi olla.

    suorita vähemmän voi paremmin

    Luojan kiitos, olen tiedostanut ongelmani ja muokannut ajatusmaailmaani viime vuosina hieman armollisempaan suuntaan. Onneksi olen aina ollut innokas oppimaan uutta, enkä ole näin aikuisiälläkään kadonnut uteliaisuuttani ympäröivää maailmaa kohtaan. Päin vastoin, nyt nautin siitä, että voin opiskella juuri itseäni kiinnostava asioita ja kehittää itseäni omaan tahtiini. Niinpä olen ahminut tietoa ja löytänyt itselleni sopivia keinoja kehittää omia ajatuslukkojani lempeämpään suuntaan. Matkalla tuli sellainen fiilis, että voisin jakaa oivalluksiani jossain, ja niistä voisi jopa joku muukin hyötyä.

    Siitä syntyi ajatus tästä blogista.

    suorita vähemmän voi paremmin

    En halua rajata blogin aihepiiriä liian tiukasti, vaan jättää tilaa kasvaa siihen suuntaan, mikä tuntuu hyvältä ja mikä teitä lukijoita kiinnostaa. Missioni on kuitenkin saada ihmiset voimaan paremmin suorittamalla vähemmän. Haluan tarjota paikan, missä voi hengähtää ilman jatkuvaa riittämättömyyden tunnetta. Toiveenani on luoda tästä yhteisö, jossa jokainen voi hellittää vähän.

    Teemat vaihtelevat mielen ajatusmalleista kehon hyvinvointiin sekä työhön ja arkeen. Takataskussa on kasa ideoita käytännön työkaluista pohdiskelevimpiin teksteihin, mutta kerro toki, mistä sä haluisit lukea!

    suorita vähemmän voi paremmin

    Yhden asian haluan vielä tehdä selväksi. Hellittäminen ei ole tyytymistä. Hellittäminen on sitä, että tehdään asioita fiksummin eikä enemmän. Ollaan parhaita niissä asioissa, joilla on oikeasti merkitystä ja riittävän hyviä niissä, mistä on varaa karsia. Huono perfektionismi nimittäin ilmenee usein voimavarojen väärinkäyttönä – energiaa suunnataan tarkoituksettomiin asioihin, eikä nähdä mikä on kokonaisuuden kannalta arvokkainta. Tässä on aihe, joka ei esittelytekstiin mahdu, joten palaan siihen varmasti vielä!

    suorita vähemmän voi paremmin

    Toiveeni on herättää teissä ajatuksia, mutta vielä parempaa olisi, jos tästä saataisiin oikeasti vuorovaikutteinen paikka, jossa voi jakaa ajatuksiaan sekä haastaakin hyvällä tavalla. Olen itsekin vasta matkalla kohti armollisempaa ajatusmaailmaa ja olisi mahtavaa jakaa sun kanssa 🙂

    Linkit blogiin eri kanaviin löydät alta. Tein blogille oman Instagram-tilin, mutta toki olet tervetullut seuraamaan myös henkilökohtaista tiliäni @emmite. Jatkossa pidän sen enemmän kiinni omassa arjessani, kun taas blogin Instagramiin päivittelen aihepiiriin liittyvää materiaalia. Nähdään siellä!

    Instagram
    Facebook
    Bloglovin
    Ota yhteyttä

    Teema
    Mieli
    Keskustelu
    Jaa tämä postaus