Hellitä vähän

Selaa aihetta:

palautuminen

    Päivä Porvoossa

    päivä porvoossa

    Heippa taas! Loma on edennyt loppupuolelle ja nyt alkaa tuntua siltä, että olen valmis pikkuhiljaa siirtymään arkirytmiin ja rutiineihin. En ole ottanut paineita kuvaamisesta tai bloggaamisesta, ja päätin, että palaan tänne sitten, kun siltä tuntuu. Kolme viikkoa lomailua ja oleilua tekivät tehtävänsä ja nyt alkaa olla jo energiaa uusiin projekteihin. Sekä mieli että kroppa tuntuvat kaipaavan pientä virikettä, mikä on kiva tunne kuormittavalta tuntuneen kevään jälkeen.

    päivä porvoossa

    päivä porvoossa

    päivä porvoossa

    Ajattelin aloittaa kepeällä aiheella, nimittäin yhden täydellisen lomapäivän fiilistelyllä. Päivä Porvoossa on toinen niistä kahdesta kerrasta, kun olen lomani aikana kaivanut kameran esiin (toinen oli asuntomessut, joista vielä myöhemmin). Porvoo on sielunruokaa esteetikolle, etenkin näin kesällä, kun kaupunki näyttää parhaat puolensa. Vanha kaupunki ja joenvarsi tarjoavat täydelliset puitteet kesäpäivän viettoon.

    Tykkään fiilistellä Porvoota ja vain kävellä ympäriinsä, mutta tällä kertaa meidät houkutteli kaupunkiin paljon kehuttu Meat District. Sain joululahjaksi EATFinland Helsinki -kirjan, jolla saa alennusta kirjaan kuuluvista ravintoloista. Tähän mennessä olemme testanneet Kuurnan (ihana), Kolmos3n (pieni pettymys) ja nyt oli vuorossa Meat District.

    päivä porvoossa

    päivä porvoossa

    päivä porvoossa

    Saavuttiin ravintolaan sopivasti Elastisen juuri vapauttaessa paikkansa meille 😉 Meillä oli Milo mukana, sillä poikkesimme Porvooseen matkalla mökiltä Helsinkiin. Koira ei ollut onneksi ravintolalle ongelma, vaan saimme kaikki paikat terassilta. Kesäaikaan kannattaa varata pöytä etukäteen, sillä täyttä tuntui olevan.

    Päivän menu oli hauskasti esillä pöytään kannettavalla taululla. Päädyimme pitkän harkinnan jälkeen entrecôte-pihviin sekä päivän kalaan, joka oli meriahventa. Olen vähentänyt huomattavasti lihansyöntiä, mutta täytyy myöntää, että nyt lomalla sitä(kin) on tullut syötyä enemmän kuin arjessa. Ruokafilosofiani ei ole ehdoton ja kylässä pyrin syömään aina sitä, mitä on tarjolla. Silloin tällöin herkuttelen myös kunnon pihvillä, kuten nyt. Meat District on onneksi keskittynyt ekologisesti tuotettuun lihaan ja kalaan 🙂

    päivä porvoossa

    päivä porvoossa

    Ja olihan se ruoka t-o-d-e-l-l-a hyvää! Tosin liha oli sen verran rasvaista, että olin ihan ähky vielä seuraavanakin päivänä, vaikka ihrapalat jäivät syömättä. Kala-annoskin osoittautui kokonaiseksi kalaksi, joten onneksi ei tilattu alkuruokia 😀 Tein pienen virhearvioinnin ja tilasin vielä jätskin jälkiruuaksi. Ehkä ensimmäistä kertaa elämässäni jouduin jättämään jälkiruuan kesken (tai siis muille suille). 

    Kokonaisuutena Meat Districtistä jäi oikein hyvä fiilis ja voisin palata tänne uudelleenkin! Ravintolan lisäksi kiertelimme vanhaa kaupunkia ja joenrantaa, vilvoittelimme kylmillä juomilla ja sulaneilla jäätelöillä. Yhden heräteostoksen tein By Pia’s -liikkeestä, jossa silmiini osuivat laukkuuni mätsäävät sandaalit. Reilu alennus ja 30 asteen helle houkuttelivat vaihtamaan hiostavat tennarit lennosta sandaaleihin.

    päivä porvoossa

    päivä porvoossa

    päivä porvoossa

    päivä porvoossa

    Kiitos Porvoo ihanasta kesäpäivästä! Tapaamme varmasti jälleen pian 🙂

    Blogia voit seurata:

    Instagram
    Facebook
    Bloglovin
    Ota yhteyttä

    Teema
    Mieli
    Keskustelu
    Jaa tämä postaus

    Lomakuulumisia ja läsnäoloa

    lomakuulumisia

    Heippa pitkästä aikaa! Olen ollut nyt viikon lomalla ja käyttänyt tämän viikon oikeastaan vain ja ainoastaan rauhoittumiseen ja rentoutumiseen. Ennen lomaani stressikäyrä huiteli jo taivaissa, sillä sen lisäksi, että aloitin uuden projektin vielä viikkoa ennen lomaa, tapahtui myös iloisia (mutta stressaavia) asioita asuntorintamalla. Vielä on muutama asia selviteltävänä, mutta sen jälkeen voin toivottavasti kirjoitella tännekin kotiasioista enemmän.

    Päätin jo etukäteen, etten ota mitään paineita neljän viikon kesälomani suhteen, kuten täällä kirjoittelin. Lomani alkoi perinteisesti Ruisrockista, mikä on aina mahtava, mutta samalla aika kuluttava aloitus lomalle. Sen jälkeen meni muutama päivä ennen kuin pääsin kunnolla lomamoodiin, eli totuin siihen, ettei mun tarvitse tehdä oikeasti yhtään mitään. Onneksi ympäristö tarjosi sille hyvät puitteet, sillä karkasin heti mökille perheeni pariin (ja poistin puhelimesta kaikki töihin liittyvät sovellukset notifikaatioineen). Eilen siirryin tuolta mökiltä poikaystäväni mökille ja rentoilu jatkuu.

    lomakuulumisia

    lomakuulumisia

    Täytyy kyllä kiittää tuuriani sään suhteen, sillä voiko parempia kelejä ihminen lomalleen toivoa? Tällä hetkellä fiilistelen loman ensimmäistä sadekuuroa, mutta muuten on paistanut joka päivä ja oon päässyt nauttimaan Suomen kesästä ihan täysiä. Pilvetön taivas, auringon lämpö iholla, viilentäviä pulahduksia, souturetket tyynessä joessa, toinen toistaan upeammat auringonlaskut… Näissä hetkissä on helppo olla onnellinen 🙂

    Yhtä asiaa tulee lomalla pohdittua paljon, nimittäin läsnäolon taitoa. Tunnistat varmaan sen tunteen, että koko vuoden odotat lomaa ja sitten kun se on käsillä, niin ajatus on jo jossain muualla? Kuinka vaikeaa se välillä onkin vain pysähtyä ja nauttia hetkestä? Ihmisen mieli on niin herkästi kiinni joko tulevassa tai menneessä – itselläni usein tulevaisuudessa, kuten nyt esimerkiksi uudessa kodissa. Mutta jos elämme aina tulevaisuudessa, voimmeko koskaan olla tyytyväisiä nykyhetkeen? Aina vaan pitäisi olla jotain enemmän, jotain paremmin.

    lomakuulumisia

    Loma on hyvä hetki harjoittaa läsnäoloa, mihin olen onneksi kiinnittänyt huomiota viime vuosina. Kunhan ei vedä tätäkään asiaa yli ja rupea suorittamaan läsnäoloa – välillä, kun tuntuu, että sisäinen itsekriitikkoni meinaa ylisuorittaa tässäkin asiassa. Eihän siitä mitään tule, jos ei anna itselleen lupaa haaveilla 🙂 Kun vaan muistaa sen, että asiat ovat aika ihanasti juuri nyt.

    Loppuloman aikataulun pyrin pitämään joustavana, mutta onhan tässä kaikenlaista kivaa tulossa. Aion ainakin poimia vadelmia, käydä asuntomessuilla ja Yyterin hiekkarannoilla, harjoitella (taas kerran) golfia, pohtia sisustusvalintoja, juhlia valmistujaisia ja häitä. Ennen kaikkea aion kuitenkin rentoutua ja olla vaan. En siis ota paineita myöskään blogin päivittämisestä, joten parhaiten pysytään kuulolla Instagramin puolella!

    Blogia voit seurata:

    Instagram
    Facebook
    Bloglovin
    Ota yhteyttä

    Teema
    Mieli
    Keskustelu
    Jaa tämä postaus

    Luonnon kaipuu

    luonnon kaipuu

    Rakastan Helsinkiä. Ollaan asuttu nyt neljä vuotta Punavuoressa ja viihdytty erinomaisesti. Kaupunginosa täynnä elämää, trendikkäitä kahviloita, pieniä putiikkeja sekä toinen toistaan kauniimpia rakennuksia. 10 minuutin kävelymatka töihin ja Helsingin keskustaan, eli käytännössä kaikki palvelut ja liikenneyhteydet käden ulottuvilla. Keskeisestä sijainnista huolimatta hiljainen kotikatu, lyhyt matka merenrantaan ja vähintään neljä koirapuistoa kilometrin säteellä. Voiko parempaa toivoa?

    luonnon kaipuu

    luonnon kaipuu

    Itse asiassa voi. Olen viimeisen vuoden aikana ruvennut kaipaamaan luontoa. Enpä olisi pari vuotta sitten uskonut, että sanoisin nyt näin. Silloin olin täysin varma, että tulen asumaan keskustassa niin kauan kuin vain mahdollista. Unelmoin iäkkäistä kivitaloista, lähileipomosta ja hektisestä kaupunkielämästä. Jopa Helsinkiä isommista suurkaupungeista.

    Jotain on muuttunut viime vuosien aikana ja olen löytänyt luonnosta keinon rauhoittaa vilkasta ajatuksenjuoksuani. Stressin iskiessä mikään ei saa sykettäni laskemaan yhtä tehokkaasta kuin raikas ulkoilma ja kauniit maisemat. Koiranomistajana ulkona tulee automaattisesti liikuttua paljon ja keskustan lenkkipolut on koluttu puhki aikoja sitten. Eiranrannan kallioista on tullut mun happy place, minne menen rauhoittumaan, jos jokin painaa mieltä. Näin kesäaikaan siellä vaan on muutama muukin.

    luonnon kaipuu

    luonnon kaipuu

    Leikin välillä ajatuksella, että asuisin jossain täysin korvessa, luonnon ympäröimänä. Esimerkiksi Tiiun asunto esimerkki tällaisesta unelmatalosta: moderni, mutta yhtä luonnon kanssa. Tiedän kuitenkin olevani siihen ihan liian mukavuudenhaluinen, ainakin tässä elämäntilanteessa. Pitkä työmatka, auto (ja sen kustannukset) tai omakotitalon ylläpito eivät houkuttele.

    Jokin kompromissi pitäisi siis löytää. Palanen luontoa, sopivasti elämää ja sujuva arki. En myöskään osaa päättää onko mulle tärkeämpää ranta vai metsä. Rannasta on tullut Punavuori-vuosien pakopaikka, enkä tiedä osaisinko enää olla ilman, vaikka ympärillä olisi metsää silmänkantamattomiin. Metsässä taas houkuttelevat vaihtelevat lenkkipolut. Olisiko teillä kokemuksia tai vinkkejä paikoista, joissa yhdistyy nämä kaikki? Ja mielellään lyhyt matka keskustaan, eli todennäköisesti joko ei olemassa tai ei meidän budjetissa 😀

    luonnon kaipuu

    luonnon kaipuu

    Tykästyin kovasti näihin kuviin, sillä nämä kuvastavat hyvin molempia puoliani – rakastan luontoa ja rauhaa, mutta myös pukeutumista ja laittautumista, kahviloissa istumista sekä elämää ympärilläni. Tasapainoa, kuten kaikessa 🙂 Ja onneksi tällaisia keitaita löytyy 10 minuutin junamatkan päästä keskustasta, pitäisi vaan useammin poistua niiltä tutuilta lenkkipoluilta!

    Blogia voit seurata:

    Instagram
    Facebook
    Bloglovin
    Ota yhteyttä

    Keskustelu
    Jaa tämä postaus