Hellitä vähän

Selaa aihetta:

matkustus

    Pohjois-Toscana

    pohjois-toscana

    Heippa pitkästä aikaa! Blogi on jäänyt taas ikävästi muun elämän jalkoihin, mutta sellaista tää elämä on tällä hetkellä. Lomalle jääminen vaatii vielä pientä puristamista töissä ja kesä tuo mukanaan paljon ihania tapahtumia ja kohtaamisia, mikä tarkoittaa aika täyttää kalenteria. Kaiken lisäksi sain riesakseni kesäflunssan – stressistä johtuen luultavasti. Onneksi loma häämöttää neljän päivän päässä!

    Lomaa ennen kuitenkin takaisin edelliseen lomaan ja Toscanan maisemiin. Päätin nyt jakaa Toscana-osion kahteen, jotta en tee tästä liian suurta urakkaa itselleni. Tässä ensimmäisessä osassa keskitytään Pohjois-Toscanaan ja matkaamme Venetsiasta Toscanaan. Seuraavassa osassa päästään sitten (yllätysyllätys) Etelä-Toscanaan.

    Kuten Venetsia-postauksessa kirjoitin, noudimme vuokra-automme Venetsian lentokentältä ja lähdimme suuntaamaan kohti Toscanaa Veronan kautta. Matkalla ajoimme ohi yhdestä moottoritien liittymästä, joten päädyimme lopulta vähän pienemmille teille. Pienillä teillä toki näkee enemmän kuin motarilla, mutta tämä reitti ei ollut mikään erityisen upea maisemiltaan. Yksi vinkki vielä ajamiseen: Italiassa on tiemaksuja, jotka hoituvat niin, että otat motarille ajaessa koneesta lipukkeen ja syötät sen vastaavaan masiinaan motarilta poistuessa. Kone laskee summan ja sen voi maksaa myös kortilla, jos valitsee korttimaksukaistan.

    Veronassa pysähdyimme vain ohikulkumatkalla kohti Modenaa ja hyvä niin, sillä en erityisemmin syttynyt Veronalle. En edes tiedä miksi – ehkä Venetsia oli vaan niin oma maailmansa, että Verona tuntui vähän tylsältä. Kaupunki ei ollut söpö pikkukaupunki, muttei siellä oikein nähtävääkään ollut. Nähtävyyksistä kävimme katsomassa Arenan, Julian parvekkeen sekä keskustan torit ja aukiot. Opin, että Julian parvekkeen alla kuuluu käydä puristamassa Julia-patsaan tissiä (don’t ask me why). Söimme lounasta ja päätimme jatkaa matkaa.

    Suunnitelmissa oli käydä katsomassa Modena, mutta tässä vaiheessa kello näytti sen verran, että suuntasimme kohti kauppaa ja seuraavaa majapaikkaa Modenan eteläpuolella. Tämä majapaikka oli vähän korkeammalla ja tie sinne aikamoista pientä vuoristotietä – mutta maisemat olivat sen arvoiset!

    Sääennusteet näyttivät kylmää ja sateista, joten jouduttiin miettimään seuraavan päivän suunnitelmia uusiksi. Päätimme käydä Maranellon Ferrari-museossa ja Leonardin balsamico-tilalla. Tilan bongasin TripAdvisorista ja ajoimme paikalle ilman varausta, mutta saimme silti lyhyen kierroksen ilmaiseksi. Kierroksella kuulimme balsamicon valmistuksesta ja saimme maistaa 30- ja 150-vuotiaita balsamicoja! Mukaan tarttui toki myös tuliaisia tilan myymälästä 🙂 Ihana paikka, suosittelen!

    Balsamico-tilan jälkeen lähdimme vihdoin kohti “virallista Toscanaa”, eli Firenzeä. Alunperin olisin halunnut valita jonkin pienemmän maisemareitin, mutta kelin takia valitsimme moottoritien. Eikä sekään ollut huono vaihtoehto, sillä moottoritie Modenan ja Firentzen välillä tarjosi kauniita vuoristomaisemia ja tunnelia tunnelin perään! Seuraavan yön olin varannut Luccan läheltä, jälleen vuorilta keskeltä ei mitään. Emme siis menneet Firentzeen asti, vaan jatkoimme Luccan suuntaan, jossa vihdoin avautuvat ne “toscanamaiset” maisemat, joista olin haaveillut.

    Tämä Lucan majapaikka oli ehkä oma lempparini, pikkuruinen oliiviöljytila upein maisemin! Itse huone oli todella pelkisetty, mutta tyylikkäästi ja maatilan henkeen sopivasti sisustettu. Samassa paikassa järjestetään myös kokkauskursseja ja jopa häitä – tosin aika intiimit häät saa olla, sillä sen verran tiiviit tilat ovat. Tie perille on todella kapea, joten se kannattaa huomioida. Meidän matalahkolla autolla meinasi olla vähän haasteita näillä pienillä vuoristoteillä.

    Illalla käytiin vielä tutustumassa Luccaan, joka on paksujen muurien ympäröimä pikkukaupunki. En tiedä johtuiko harmaasta ja koleasta säästä, mutta Luccakaan ei erityisesti säväyttänyt. Kuulostan nyt kamalan nirsolta, mutta meidän reissulla ne kauneimmat kaupungit osuivat jälkimmäiselle puolelle, eli niitä on vielä tulossa! Syötiin illallinen Piazza Amfiteatrolla, jossa on paljon terasseja ja ravintoloita. Ehkä vähän turistimeininkiä, mutta itse ainakin tykkäsin ravintolasta, jonka valitsimme sattumanvaraisesti, Osteria Parlasciosta. Terassilla sai vain vähän hytistä näillä keleillä lämpölampuista huolimatta. Lopuksi kävimme kävelemässä muurin päällä, jossa siis kulkee leveät puistomaiset kävelytiet.

    Seuraava päivä olikin jo reissun viides, eli puolivälissä mennään. Suuntasimme auton kohti Pisaa, sillä olihan se kuuluisa torni nähtävä. Pisaan osui reissumme kamalin keli, eli vettä tuli kuin saavista kaatamalla. Ei oikein huvittanut tutustua kaupunkiin litimärkänä, joten meidän visiitti jäi hyvin lyhyeksi. Pisassa iski ensimmäisen kerran turistiahdistus, kun tornin ympärillä pyöri kaupustelijoita ja ihmiset poseerasivat hölmöissä asennoissa kuvia ottamassa. En siis kutsuisi Pisaa siis meidän reissun kohokohdaksi.

    Pisasta lähdimme pikkuteitä kohti San Gimignanoa. Jätän sen esittelyn kuitenkin seuraavaan osaan 🙂 Jos tuli kysyttävää näistä kohteista, niin vastaan mielelläni!

    Teema
    Matkustus
    Keskustelu
    Jaa tämä postaus

    Viehättävä Venetsia

    viehättävä venetsia

    Noniin, nyt päästään Italia-reissun kimppuun! Ajattelin jakaa reissujutut ainakin kolmeen: Venetsiaan, Toscanaan ja Roomaan. Voi olla, että Toscanasta riittää juttua useamman osan verran, mutta sen näkee sitten 🙂 Joka tapauksessa ensimmäisenä on vuorossa Venetsia, joka oli itselleni positiivinen yllätys. Olin kuvitellut Venetsian järkyttäväksi turistiloukuksi, mutta keväinen Venetsia osoittautui kaikessa outoudessaan oikein viehättäväksi paikaksi.

    Me lennettiin Venetsiaan Norwegianin suoralla lennolla Helsingistä. Ensimmäinen vinkki: liikkumista varten kannattaa ostaa lentokentältä vierailun pituinen matkapassi (sisältää sekä bussit että vesibussit, 48h maksoi 30€). Me tehtiin eka virhe tässä kohtaa ja hypättiin kalliimpaan lentokenttäbussiin, mistä maksettiin turhaan 8 €/hlö, vaikka samalla passilla olisi päässyt paikallisbussilla. Matka lentokentältä Piazzale Romalle kestää paikallisbussillakin alle puoli tuntia, eikä ruuhkia ollut.

    Piazzale Roma onkin viimeinen paikka, mihin autolla pääsee, ja tästä eteenpäin Venetsiassa pääsee liikkumaan ainoastaan vesi- tai kävelyreittejä. Ehkä juuri autojen ja autoteiden puuttuminen on se, mikä tekee Venetsiasta niin ihmeellisen. Käsittämätöntä, että rakennusten ulko-ovilta pitää hypätä veneeseen teiden sijaan! Puhumattakaan siitä, miten tällainen paikka on onnistuttu rakentamaan liejun ja paalujen päälle?

    Venetsia on kallis, etenkin majoituksen suhteen. Kuulemma vain pieni osa turisteista jää yöksi Venetsiaan, minkä ymmärrän, kun katsoo yöpaikkojen hintatasoa. Budjettivaihtoehto on majoittua mantereen puolelle, mikä varmasti toimii myös hyvin nopeiden yhteyksien ansiosta. Katselin pitkään hotelleja ja päädyin lopulta varaamaan (tämänkin) majoituksen Airbnb:n kautta. B&B Laguna 724 oli aivan ihana paikka, vaikka olikin meidän reissun kallein yöpaikka.

    Meidän majapaikka sijaitsi vähän syrjemmässä, sillä pelkäsin keskustan olevan pelkkää turistihälinää. Sijainti oli lopulta oikein ihana, sillä Castellon alueella on Venetsian suurin (ja ainoa?) puistoalue ja kaduilla kuvauksellisesti roikkuvat pyykit kertovat myös paikallisten asuvan täällä. Silti keskustaan Piazza San Marcolle kävelee vartissa. Ylipäänsä etäisyydet Venetsiassa olivat paljon lyhyempiä kuin etukäteen kuvittelin, ja me käveltiin Venetsia päästä päähän parissa tunnissa.

    Paras tapa liikkua Venetsiassa on omat jalat, ja vesibussit tulevat hyvänä kakkosena. Toki gondoliajelu kuuluu myös jokaisen turistin todo-listalle, mutta meitä ei huvittanut maksaa 80€ puolen tunnin ajelusta. Meillä oli yksi kokonainen päivä aika tutustua Venetsiaan ja lähdettiin vaan tallustelemaan yli sadan saaren rykelmää ympäriinsä. Yllätyksekseni turistirysä ei haitannut pahemmin muualla kuin Piazza San Marcolla. Pysähdyttiin tietysti Aperolille ja syötiin jätskiä aivan ihanalla aukiolla Campo S. Giacomo dell’Oriolla.

    Ei otettu stressiä nähtävyyksistä, mutta niitä tuli vastaan ihan itsestään. Pyhän Markuksen aukion ja tuomiokirkon lisäksi Huokausten silta, Rialton silta ja kalatori sekä monet palatsit on helppo löytää, kun seuraa Canal Grandea. Myös vesibussit kulkevat tätä maailman kauneinta “katua” pitkin, jos jalka painaa 🙂

    Kun oltiin parissa tunnissa päädytty jo Venetsian toiseen päähän, päätettiin hypätä vesibussiin ja lähteä läheiselle Muranon saarelle lounaalle. Kuulemma myös Burano on upea saari värikkäine taloineen, mutta sinne venematkaa olisi ollut vähän enemmän. Murano oli ihan kiva, muttei mun mielestä mitenkään pakollinen kohde päivävisiitille. Saari elää edelleen lasista, mikä näkyy lukuisina lasiesinekauppoina.

    Ruuasta vielä – Venetsiassa kannattaa syödä kalaa ja mereneläviä, mikäli ne kuuluvat ruokavalioosi. Me valittiin illallispaikka TripAdvisorista, ja Osteria Al Vecio Forno osoittautui ihan ok paikaksi. Omistaja Luca oli huikea tyyppi, mutta oma ruokani oli ehkä pieni pettymys ja paikka olisi voinut olla tunnelmallisempi. Odotin myös italialaiselta risotolta paljon, mutta ekan myöhäisillan seafood risotto lähikuppilassa oli reissun ylivoimaisesti hirvein ateria 😀 Turistiansoja on siis paljon, mutta varmasti myös hyviä ravintoloita, kun vaan jaksaa etsiä ja kysyä suosituksia. Luin myös etukäteen vinkin, että viinibaareissa, eli bacaroissa, hintataso on edullisempi, ja näin todella on. Lasin viiniä saa parhaimmillaan 2,5 eurolla – taas yksi syy lisää matkustaa Venetsiaan!

    Kaiken kaikkiaan Venetsiasta jäi kiva fiilis – tosin reissun eka kohde ja upea sää saattoivat vaikuttaa mielikuvaan. Turisteista vaahdotaan ehkä vähän liikaa, sillä Roomassa oli mun mielestä paljon pahemmat turistirysät. Meillä oli hyvä ajankohta vierailla, sillä Venetsian haju oli vielä hyvin siedettävä (vaikkakin omaperäinen). Olen tyytyväinen, että Venetsia tuli nähtyä, sillä eihän tällaista kaupunkia nyt ole missään muualla maailmassa! Toki Venetsialla on myös surulliset puolensa, kuten homeongelmat ja tulvat, minkä vuoksi Venetsian väkimäärä vähenee vähenemistään, ja kaupunki uhkaa jäädä pelkästään turistien vierailukohteeksi.

    Venetsia-vierailun jälkeen noudettiin auto lentokentältä ja lähdettiin ajamaan kohti Toscanaa. Sinne siis seuraavaksi! 🙂

    Teema
    Matkustus
    Keskustelu
    Jaa tämä postaus

    Vinkit Islantiin – meidän reissu

    vinkit islantiin

    Muutama kaveri on kysellyt multa vinkkejä Islantiin. Vaikka meidän reissusta on kulunut kohta jo vuosi, en oo jakanut sitä yksityiskohtaisesti missään. Kyselin Instagramissa kiinnostaisiko Islannin vinkkipostaus ja se herätti sen verran kiinnostusta, että päätin nyt tarttua toimeen. Lisäksi mulla on pikkuisen ikävä Islantia, joten näiden kuvien läpikäynti herätti vaan ihania muistoja.

    Voin kertoa jo nyt, että juttua riittää! Kuvia oli luonnollisesti satoja ja islantilaiset nimet niin hankalia, ettei niitä voi muistaa 😀 Keräsin tähän listaan nyt vinkkejä paikoista matkakertomuksen muodossa. Me oltiin Islannissa neljä yötä ja yritettiin nähdä tuona aika mahdollisimman paljon. Me ei varattu etukäteen mitään järjestettyjä retkiä, vaan vuokrattiin auto alle ja kierrettiin itse ne paikat, mitkä haluttiin nähdä.

    Ensin muutama yleisempi vinkki:

    1. Ensinnäkin Islannissa autovuokra on must. Niko hoiti meillä sen osuuden, joten vinkkejä sen suhteen ei juuri ole. Paitsi, jos haluat sisämaahan vaikeille autoreiteille, niin auton pitää olla sinne soveltuva.
    2. Majoitus on kallista etenkin sesonkiaikoina, joten jos mahdollista, matkusta sesongin ulkopuolella tai varaa majoitukset ajoissa. Käytin Booking.comia ja Airbnb:tä, joista jälkimmäisessä tarjonta oli tosi rajattua.
    3. Sää Islannissa on todella arvaamaton, joten varaudu siihen, että suunnitelmat voivat elää (kuten meillä hiekkamyrskyn takia) ja ota säätiedoitukset tosissasi.
    4. Islannissa on joka tapauksessa kallista, joten tiedosta se. Mun mielestä tää maa on niin uniikki, ettei sinne kannata lähteä pihistelymatkalle. Suomikin on kallis maa, joten meille se hintaero ei ole edes niin tuntuva kuin monelle muulle. Relaa ja käytä energiasi johonkin muuhun kuin hintojen kauhisteluun.
    5. Vika vähän turhamaisempi vinkki: värikkäät vaatteet näyttävät kuvissa superkivoilta! Makuasioita, mutta vertaa vaikka näissä kuvissa mun ja Nikon vaatteita 😀 Itsehän en omista juuri mitään värikästä, joten en ruvennut niitä reissua varten hankkimaan. Mutta jos sulla on värikäs takki tai paita, niin nappaa mukaan!

    Sitten pikemmittä puheitta kohteiden kimppuun! Meidän piti ekana kokonaisena päivänä lähteä ajamaan Etelä-Islantiin, mihin oltiin varattu seuraavan yön majoitus. Ja sinne lähdettiin, kunnes jossain vaiheessa auto rupesi keikkumaan tuulessa aikalailla. Tsekkasin säätiedotteet, jotka sanoivat, että etelässä on hiekkamyrsky, joka voi jopa naarmuttaa auton, ja lisäksi osa tiestä oli kokonaan suljettu. Niinpä muutettiin suunnitelmaa lennosta ja koukattiin Golden Circlelle. Tällä alueella sijaitsee Islannin suosituimmat turistikohteet, sillä siellä on paljon nähtävää ja se on lähellä Reykjavikia.

    Ensimmäinen kohde oli Kerid Crater, jonka monen muun paikan tavoin bongasin Saran blogista. Paikka ei ollut ihan yhtä maaginen kuin Saran kuvissa, sillä pohjalla oleva järvi oli jäässä. Lisäksi hullu tuuli sai mut kiertämään kraaterin reunat kaukaa 😀 En sanoisi must see -paikaksi, mutta helppo kohde lähellä autotietä.

    Seuraavaksi lähdettiin metsästämään Bruarfossin vesiputousta. Ja nimenomaan metsästämään, sillä ajoreittiä paikalle oli vaikea löytää! Kyseltiin neuvoja huoltoasemalta ja löydettiin kävelyreitin lähtöpisteelle. Tämä taisi olla joku vähän pidempi reitti, sillä käveltiin joen vartta kolmisen kilometria edestakaisin. Hauska minivaellus, kirkas taivas ja vaihtelevia maisemia – tää nousi päivän suosikiksi!

    Jos haluat nähdä Geysirin, Strokkur on must see. Mun mielestä paikka oli vähän tylsä, sillä paikalla oli busseittain turisteja ja viereen oli pystytetty kunnon turistikeskus matkamuistomyymälöineen. Käytiin katsomassa pari purkausta ja paikka oli nopeasti nähty.

    Samaan luokkaan menee Gullfoss. Ihan kiva, mutta mielestäni Islannissa on paljon mielenkiintoisempiakin vesiputouksia.

    Päätettiin Golden Circle Secret Lagooniin, mihin olin varannut liput väärälle päivälle (koska myrsky), mutta saatiin ne vaihdettua pientä lisämaksua vastaan. Ihana uimapaikka, vaikka porukkaa riitti täälläkin. Vieressä mini-geysirit purkautuivat ja tuntui jännältä uida näin “elävässä” ympäristössä.

    Matkalla yöpymispaikkaan (jonne lopulta päästiin kuitenkin) pysähdyttiin vielä Seljalandsfossilla. Oli juuri tulossa pimeää ja sääkin vaihtui sateiseksi. Islannissa näitä vesiputouksia riittää, mutta mielestäni tämä oli yksi hienoimmista, sillä vesiputouksen taakse pääsee kävelemään!

    Toinen päivä startattiin ajamalla kohti Jökulsarlonia auringonpaisteessa. Tällä pätkällä oli reissun upeimmat maisemat – etenkin, kun jäätikkö kohosi horisonttiin, tuli aika epätodellinen olo. Meidän suunnitelmat elivät taas jonkin verran, sillä Fjadrargljufurin kanjoni oli harmiksemme suljettu. Kannattaa siis tsekata kohteita etukäteen, sillä joskus niitä suljetaan vaarallisten olosuhteiden tai liian suosion vuoksi (jotta herkkää luontoa ei kuluteta liikaa).


    Kun kerta emme päässeet kanjonille, päätimme pitää extempore-tauon Fjallsarlonilla. Siellä pääsi tutkailemaan jäätikköä ja “jäätikköjärveä” vähän lähempää sekä seisomaan lohkareiden päällä (omalla vastuulla ;)). Suosittelen käymään jossain jäätikön reunalla olevista kohteista, mutta tämä tuskin on niistä hienoin. Toki fiilikseen vaikuttaa myös se, että tässä vaiheessa sää vaihtui taas kerran harmaaksi ja sateiseksi.

    Ja sitten reissun ehkä suurin pettymys, nimittäin Jökulsarlon ja Diamond Beach! Olisin tietty voinut tsekata tämänkin kohteen tarkemmin etukäteen, sillä eihän siellä mitään jäälohkareita ollut tällä kelillä 😀 Pikkuisen harmitti se, että ajettiin näin pitkälle itään pelkästään tätä kohdetta varten. Onneksi ajomatkan maisemat olivat niin ainutlaatuisia (jäätikköä, laavakenttää, sammalpeltoa…), ettei sentään ihan turha reissu ollut. Ja oli sumuisessa ja sateisessa Diamond Beachissa oma mystinen tunnelmansa. Oikealla kelillä tämä on varmasti upea paikka, googleta vaikka kuvia!

    Diamond Beachin jälkeen käännyttiin siis ajamaan takaisin kohti Reykjavikia. Yksi vaihtoehto on ajaa koko saari ympäri, mutta siihen meillä ei valitettavasti ollut aikaa tällä kertaa. Jäipähän jotain nähtävää ensi kerralle saaren itä- ja pohjoisosista 😉

    Takastulomatkalla pysähdyttiin Black Sand Beachilla. Täytyy sanoa, ettei tämäkään kohde ollut niin vaikuttava kuin mitä odotin – johtui ehkä siitä valtavasta turistimassasta, mikä täällä parveili. Musta hiekka ei enää tässä kohtaa reissua tuntunut niin ihmeelliseltä, kun olin jo nähnyt silmänkantamattomiin mustaa laavakenttää. Tämä on muuten se paikka, jossa aallot ovat niin voimakkaita, että ovat vieneet turisteja mukanaan, joten ole varovainen.

    Tokan päivän vikoja kohteita olivat Skogafossin vesiputous ja Seljavallalaugin uimapaikka. Näyttävän vesiputouksen päälle pääsee kävelemään, mikä oli hauska kokemus. Uimapaikka sen sijaan oli suuri pettymys – paikka oli selvästi “hylätty” kaikelta ylläpidolta, minkä vuoksi siellä oli todella likaista. Päivän päätteeksi paikalla oli myös todella paljon porukkaa, mikä teki esim. vaatteiden vaihtamisen vähän hankalaksi. Vaikka tästäkin paikasta on u-p-e-i-t-a kuvia, en silti suosittele – paitsi jos välttämättä haluat ne kuvat, niin mene paikalle aikaisin aamulla.

    Kolmas päivä startattiin Reykjavikista. Tämä päivä haluttiin ottaa vähän iisimmin kahden intensiivisen reissupäivän jälkeen. Ajeltiin Reykjadalurin minivaellukselle, joka osoittautui meidän molempien suosikkipaikaksi! Noin kolmen kilometrin nousujohteinen reitti joelle, jossa tulikuuma ja jääkylmä vesi kohtaavat. Veden lämpötila vaihteli sen mukaan missä kohtaa satuit lillumaan. Hurjasti siistimpi kuin Seljavallalaug!

    Seuraavana päivänä luin, että kyseinen kohde suljettiin liian suosion vuoksi. Aamupäivällä paikalla oli vielä rauhallista, mutta takaisin tullessa autot eivät enää mahtuneet parkkipaikalle, joten en ihmettele. Toki kolmen kilometrin lenkille mahtuisi paljon enemmänkin ihmisiä, mutta islantilaiset haluavat suojella luontoa kulumiselta, mikä on tietysti hieno juttu.

    Matkalla takaisin Reykjavikiin poikettiin vielä Thingvellirin kansallispuistossa, jonka voi halutessaan yhdistää myös Golden Cirle -kierrokseen. Puisto on iso alue, joten siitä on vähän vaikea muodostaa kokonaismielipidettä. Mulle tuli luonnosta mieleen vähän Suomen lappi 😀 Mieleenpainuvin hetki oli kävellä mannerlaattojen välissä.

    Ilta vietettiin Reykjavikissa. Keskusta on näkemisen arvoinen värikkäine taloineen, mutta meille luonto oli ehdottomasti tärkeämpi kuin kaupunkiin tutustuminen. Yksi juttu oli kuitenkin pakko testata, nimittäin sataman tuoretta kalaa ja hummerikeitto!

    Neljäs ja viimeinen päivä lähdettiin ajamaan Länsi-Islantiin, eli Reykjavikista pohjoiseen kohti Snaefellsnesin niemimaata. Matkalle osui yksi vedenalainen tunneli, josta piti maksaa tunnelimaksu. Muuten saatiin ajella todella rauhassa ja taas upeassa auringonpaisteessa! En vieläkään usko, kuinka hyvä tuuri meillä kävi säiden suhteen. Pari pientä sadekuuroa ei tuntuneet missään 😀

    Eka pysäkki oli hauska miniallas keskellä ei mitään, eli Landbrotalaug hot spring. Paikalla oli yksi seurue ennen meitä, mutta päästiin pian pulahtamaan. Oon kuullut, että tänne voi pahimmillaan joutua jonottamaan.

    Tämä(kin) päivä jäi mieleen maisemien puolesta, vaikka tässä vaiheessa reissua hohtavat jäätiköt, jylhät vuoret ja sadat vesiputoukset eivät enää yllättäneet. Ajeltiin Arnastapiin ja takaisin tullessa vuoristoreittiä niemimaan pohjoispuolelle. Mentiin sen verran ylös, että lumen määrä lisääntyi huomattavasti! Reitti oli silti hyvin hoidettua asfalttitietä, joten ei huolta sen suhteen.

    Viimeinen kohteemme lännessä oli Kirkjufell ennen kuin kurvailtiin takaisin Reykjavikiin. Jos olet GOT-fani, saatat syttyä tästä paikasta vielä enemmän, kuten myös muutamasta muusta Islannissa 😀

    Päätettiin vika päivä ja koko reissu Blue Lagooniin. Liput maksavat maltaita, mutta paikka on sen arvoinen! Itse olin ainakin ihan fiiliksissä, vaikka porukkaa riittikin. Muista varata etukäteen, sillä tämä on aina loppuunmyyty!

    Kokonaisuudessaan oon todella tyytyväinen meidän reissuun! Neljä kokonaista päivää riitti hyvin maahan tutustumiseen, vaikka toki Islannissa saisi kulumaan viikkoja. Paljon jäi vielä näkemättä, mutta onpahan jotain, minkä takia palata!

    Jos jokin negatiivinen juttu pitää keksiä, niin Islanti on aikamoisen turistibuumin alla tällä hetkellä. Sitä ei ehkä tajua ennen kuin siellä on. Harva julkaisee kuvia turistijoukoista ja itsekin elin siinä harhaluulossa, että “luontokohteissa” on suhteellisen rauhallista. Etenkin ajoreittien varrella olevat kohteet ovat suosittuja ja kaikki turistit eivät valitettavasti osaa kunnioittaa Islannin herkkää luontoa (tai käyttäytyä ylipäänsä…). Islanti on pieni maa ja luulen, että kohteiden vierailijamääriä tullaan rajoittamaan jatkossakin, joten kannattaa tsekkailla niitä etukäteen.

    Toivottavasti tästä oli sulle apua ja jos pääsit tänne asti niin olisi kiva kuulla ootko käynyt Islannissa tai mikä siellä sua erityisesti kiinnostaisi! 🙂

    Teema
    Ajatuksia
    Keskustelu
    Jaa tämä postaus