Hellitä vähän

Selaa aihetta:

liikunta

    Kuulumisia ja kevyempi viikko

    Blogin tekstit ovat tähän mennessä olleet niin “asiapainotteisia”, että teki mieli kirjoittaa vanha kunnon kuulumispostaus! Tässä siis kunnon kuulumispläjäys kuvitettuna puhelinkuvilla, tottakai.

    Töissä menee tällä hetkellä tosi kivasti, vaikka saankin tasapainotella muutaman eri projektin kanssa. Mulla on myös ensimmäistä kertaa ikinä projekti, joka vaatii jonkin verran matkustamista – onneksi tosin vain naapurimaahamme Ruotsiin. Päivät venyvät erityisesti matkustaessa helposti, joten välillä pitää olla tarkkana omasta jaksamisestaan. Silti mietin vieläkin viikoittain, että hitsi kuinka siistien juttujen (ja ihmisten) parissa saan tehdä työtäni, joten asiat ovat aika hyvin 🙂

    kuulumisia ja kevyempi viikko

    Odoteltiin lentoa Tukholman kentällä ja bongattiin sattumalta kuningaspari saapumassa samalla Finskin koneella! // Anton & Antonin uusi kioski on niin symppis, ihanan värikäs.

     

    Vapaa-ajalla on näin kevään mittaan riittänyt säpinää. On ollut perhejuhlia, ystäviä, parisuhdeaikaa. Tälle viikonlopulle mahtuivat yhdet pienen pojan nimijuhlat, isoisäni 75-vuotisjuhlat, kasapäin rakkaita perheenjäseniä ja vielä mieluisa vierailu lapsuudenystäväni ja kummityttöni perheen luona. Viikonloput tuntuvat välillä loppuvan kesken, mutta onneksi saadaan nauttia parista vähän lyhyemmästä viikosta ja kohtahan onkin jo kesä 😉

    Kun olen saanut ihan vaan “omaa aikaa”, olen kuunnellut ja lukenut kirjoja (joihin olen tällä hetkellä vähän koukussa), ulkoillut Milon kanssa, yrittänyt löytää iholleni sopivia (luonnon)kosmetiikkatuotteita ja tuijottanut hömppäsarjoja. Lisäksi olen päivystänyt asuntoilmoituksia, sillä asuntokuume on jo asteikolla 1-10 ainakin 11.

    kuulumisia ja kevyempi viikko

    Mitäpä muuta (diplomi-)insinöörit tekisivät afterworkeilla kuin leikkisivät AR-laseilla?

     

    Ruokavalio ei ole ollut ihan sitä, mitä haluaisin. Päivät ovat olleet sen verran täynnä, että ruuanlaittoa on tullut harrastettua liian vähän ja monien vapaa-ajan kemujen vuoksi on tullut syötyä vähän sitä sun tätä. Tulevalla viikolla haluan panostaa erityisesti ruokarytmiin ja ruuan laatuun, sillä sen kyllä huomaa jaksamisessa samantien.

    Treenit ovat sujuneet välillä paremmin, välillä huonommin. Olen tosiaan käynyt taas TFW:llä ja jäänyt keltaisten seinien koukkuun. Kolme treeniä viikossa TFW:llä on mulle aika ylärajoilla, sen verran tehokkaita treenit ovat! Etenkin, kun olen käynyt lisäksi akrobatia-kurssilla, satunnaisilla jooga-tunneilla ja lenkillekin tekisi mieli nyt kelien parantuessa. Akrobatia-kurssimme loppui ikävä kyllä nyt tällä viikolla, joten jos tiedät jonkun kivan kesäkurssin, niin vinkkaa ihmeessä! Myös kesäjooga houkuttelee, ja golfiinkin pitäisi varata kertauskurssi…

    kuulumisia ja kevyempi viikko

    Mitä haluaisin syödä enemmän vs. mitä olen syönyt…

     

    Perjantain treenien jälkeen avauduin hieman Instagramin storeihin siitä, kuinka aina ei vaan suju ja että treeneistä tuli lähinnä paha mieli. Tänään laskeskelin, että olen viimeiset neljä viikkoa treenannut taas täysillä, joten ei ihme! Mulle paras rytmi on pitää 4-5 viikon välein kevyempi viikko, jonka aion siis pitää ensi viikolla. Kevyempi viikko tarkoittaa mulle fokusoimista matalasykkeiseen treeniin ja kehonhuoltoon. Kyllä se kroppa vaan ilmoittaa, jos en itse tajua kalenteria katsoa 😉

    Kevyempi viikko tulee muutenkin hyvään väliin, sillä ensi viikolla on taas ylimääräinen vapaapäivä ja perjantain ajattelin tehdä etänä mökiltä. Tulevalla viikolla yritän oikeasti panostaa palautumiseen ja uneen, mikä viime viikolla jäi (jälleen) yritykseksi! Sen takia en julkaise huomenna uutta hyvinvointihaastetta ja muutenkin pitää rajoittaa haasteita yhteen tai kahteen kuukaudessa, tai täällä blogissa ei muuta sisältöä tällä tahdilla olekaan, haha.

    Mitä tykkäätte tällaisista vähän rennommista postauksista? Entä olisiko teillä jotain muita toiveaiheita, joista haluaisitte lukea? 🙂

    Blogia voit seurata:

    Instagram
    Facebook
    Bloglovin
    Ota yhteyttä

    Keskustelu
    Jaa tämä postaus

    Ihana kamala liikunta

    Äh, alkuun on pakko todeta, etten ole viime aikoina pystynyt elämään yhtään niin chillisti kuin täällä blogissa yritän itselleni uskotella. Olen siis stressannut ihan liikaa, nukkunut liian vähän, keskittynyt vääriin asioihin, enkä ole edes pystynyt kirjoittamaan tänne, kun rima on ollut jotenkin liian korkealla. Mutta hei, that’s life. Tästä taas noustaan 😀

    Yksi syy, miksi tunnit loppuvat tällä hetkellä vuorokaudesta, on liikunta. Liikunta on yksi niistä asioista, joihin mulla on tällä hetkellä tosi ristiriitaiset fiilikset. En ole koskaan ollut mikään huippulahjakas urheilija, mutta liikunta on ollut tosi suuri osa elämääni ja identiteettiäni jo pitkään. Kuten edellisessä postauksessa kerroin, välillä koko homma on mennyt vähän överiksi, ja haen vieläkin vähän tasapainoa liikunnan suhteen. Kehittävän ja kuluttavan liikunnan raja tuntuu itselläni olevan kuin veteen piirretty viiva – välillä on tosi vaikea tunnistaa, kummalla puolella mennään.

    ihana kamala liikunta

    Mitä sitten ylipäänsä treenailen? Tähän väliin on pakko ottaa pieni katsaus treenihistoriaani. Koen, että ensimmäinen käännepiste itselleni oli kuntosali- ja voimatreenien löytäminen noin viisi vuotta sitten. Sitä ennen olin harrastanut lähinnä kestävyysurheilua ja ryhmäliikuntatunteja, mutta voimatreenit avasivat mulle täysin uuden maailman. Omaa kroppaani ei ole todellakaan luotu kestävyysurheiluun, mutta voimaa sen sijaan saan hankittua säännöllisellä (ja oikeanlaisella) treenaamisella suhteellisen kivuttomasti. Kun löysin voimatreenit, tunsin, että olin vihdoin löytänyt sen “oman juttuni”.

    Alkuun treenasin yksin kuntosalilla ja saavutin nopeasti hyviä tuloksia. Ymmärsin, että voimatreenilla saan muokattua kehoani huomattavasti tehokkaammin kuin pelkällä kestävyysurheilulla. Jäin koukkuun ja hankin yhä kunnianhimoisempia treeniohjelmia. Treenaaminen oli hyvin ulkonäkökeskeistä, mutta motivoiduin myös koko ajan kasvavista painoista sekä voima- ja energiatasoista.

    Seuraava käännepiste oli, kun löysin toiminnallisen treenaamisen. Ensimmäinen kosketukseni toiminnalliseen treenaamiseen tai cross trainingiin oli vielä Tampereella asuessani Polte. Tajusin, että voimatreeniä voi tehdä kovemmilla sykkeillä ja siten kasvattaa myös kestävyyttä itselleni mieluisalla tavalla, ei ainoastaan pitkillä ja tylsillä juoksulenkeillä. Vähän myöhemmin Helsinkiin muuttaessani löysin Training for Warriors -salin, mihin jäin täysin koukkuun, sillä kyseessä oli sopiva kombo tehokasta voima- ja kestävyystreeniä. Tässä vaiheessa fokus siirtyi ulkonäkökeskeisestä treenaamisesta enemmän suorituskeskeiseen treenaamiseen.

    Tuli kuitenkin piste, jolloin en enää kehittynyt, vaikka treenasin kovaa. Nostin maasta 100 kg, sprinttasin kevyesti, vedin viisi leukaa, 100 vatsalihasliikettä tai 20 punnerrusta tuosta vaan. Nyt ajateltuna olin pirun kovassa kunnossa, mutta tuolloin toki halusin vaan lisää ja turhauduin. Lisäksi tuli työpaikan vaihto ja TFW jäi, koska se ei ollut enää työmatkan varrella. Palasin taas omatoimisten kuntosalitreenien pariin, koska ryhmässä treenaaminen ahdisti kehitysvauhdin hidastuttua.

    ihana kamala liikunta

    Tuli seuraava käännepiste, jooga. Löysin joogan kunnolla käydessäni Esportilla ja sen jälkeen olen joogaillut monella eri salilla. Olin aikaisemminkin käynyt silloin tällöin joogassa, mutten ikinä kunnolla päässyt siihen kunnolla sisään. En vieläkään koe itseäni kunnon joogiksi, sillä en ole käynyt yhtäkään joogakurssia tai opiskellut joogan filosofiaa sen kummemmin. Taitavien ohjaajien avulla olen kuitenkin löytänyt joogan merkityksen itselleni, mikä on toimia tasapainona kaikelle muulle suorittamiselle. Jooga on opettanut mulle armollisuutta, rauhoittumista, hiljentymistä ja itseni hyväksymistä juuri siinä tilanteessa, missä nyt olen.

    Ajattelin vinkata vielä erikseen hyvistä joogasaleista ja -opeista, sillä joogassa jos missä ohjaajalla on väliä! Tosin jokainen hakee joogasta vähän eri asioita, joten mun suosikkiohjaaja ei välttämättä toimi sulle. Joogan myötä suhtautumiseni liikuntaan muuttui armollisemmaksi ja aloin kuunnella kehoani paremmin. Joogassa tykkään eniten rauhallisemmista muodoista, kuten yin- ja hatha-joogasta, sillä voima- ja kestävyyspuolta tulee treenattua muiden lajien kautta.

    Mistä päästäänkin viimeiseen käännepisteeseen, eli taitoon. Jonkin aikaa taas kuntosalilla treenattuani totesin, että pelkkä suoritus- ja ulkonäkökeskeinen liikunta ei saa mua enää motivoitumaan. Toki on hienoa nähdä tulosten parantuvan, mutta en jaksa enää käydä kuntosalilla kyykkäämässä monta kertaa viikossa vain, jotta saan parannettua ennätystäni muutamalla kilolla tai kehitettyä pakaraani pyöreämmäksi. Toki treenaan edelleen myös ulkonäöllisten tavoitteiden (kukapa meistä ei) vuoksi, mutta kaipasin jotain muutakin. Jotain, mistä saisin iloa ja onnistumisen fiiliksiä.

    Asiaa pohdittuani totesin, että haluan oppia uusia taitoja ja uusia lajeja. Muistatko mikä sai sut pienenä liikkumaan? Luultavasti se ei ollut kalorinkulutus tai sekunnin parannus juoksuennätykseen. Todennäköisemmin se oli liikkumisen ja oppimisen ilo ja ehkä kivat kaverit. Näitä asioita yritän nyt vaalia liikkuessani. Liikunnasta on tullut itselleni vuosien varrella niin suorituskeskeistä, että nämä asiat helposti unohtuvat. Tuijotetaan vain tuloskehitystä tai vyötärön senttejä ja unohdetaan kaikki se ilo ja hyvä olo, mitä liikunnasta itsestään voi saada – ei ainoastaan parempien tulosten myötä, vaan ylipäänsä.

    ihana kamala liikunta

    Tästä inspiroituneena aloitin viime syksynä crossfitin. Ajattelin, että siinä yhdistyvät kaikki rakastamani osa-alueet: voima, toiminnallinen treenaaminen, liikkuvuus, uudet taidot. Aika pian kuitenkin ymmärsin, että kyseessä on taas ihan liian suorituskeskeinen laji itselleni: tunneilla ei juuri opeteltu kaipaamiani uusia taitoja, vaan hikoiltiin sekuntien, kilojen ja suoritusmäärien perässä. Toki tämä riippuu paljon omasta asenteesta, mutta itseäni jatkuva mittaaminen ja suorittaminen rupeaa helposti ahdistamaan ja saa vaan vertailemaan omaa kehitystä muihin. Kun pari kertaa löysin itseni treenien jälkeen itkemässä omaa surkeuttani, totesin, ettei tää oo ihan mun laji – ainakaan juuri nyt.

    Tämä kevät onkin ollut nyt sitä oman suunnan hakemista. Mistään ei tunnu löytyvän paikkaa, joka vastaisi mun aika tiukoiksi käyneisiin toiveisiin 😀 Olen yhdistellyt itsenäisesti vähän eri juttuja, minkä takia kalenteri on ollut ammuttuna vähän turhankin täyteen. Taitopuolta olen kehittänyt akrobatiakurssilla, jonne ilmoittauduin kevääksi siskoni kanssa. Janican vinkistä löysin aika täydellisen treenipaikan Movement Centeriltä, mutta sijainti on itselleni huono, sillä tunnin treeniin saa varata kolme tuntia illasta. Joogassa olen käynyt säännöllisen epäsäännöllisesti rauhoittamassa mieltäni. Kaiken lisäksi TFW avasi salin lähelle kotiani ja toimistoani, joten sijainti on vähän liiankin houkutteleva. Kävin testaamassa salia viime viikolla ja fiilis oli kuin olisin kotiin palannut parin vuoden jälkeen. TFW:n ryhmähengessä on edelleen jotain tosi maagista, mutta pelkään lankeavani taas samaan suoritusansaan, jos palaan sinne.

    Jotkut painiskelevat sen kanssa, että liikuttua tulee liian vähän, mutta mulla tilanne on vähän nurinkurinen. Painiskelen sen kanssa, kuinka paljon voin liikkua ilman, että rasitan itseäni liikaa. Pari kertaa pohjalla käyneenä tiedän kyllä suurinpiirtein rajani, mutta niin moni asia kiinnostaisi ja lisäksi arkiliikuntaakin tulee koiran omistajana ihan mukavasti. Kalenteri pakottaa priorisoimaan, mutten aina onnistu siinä kovin hyvin. Naurattaa, kuinka kirjoitin juuri siitä, ettei kaikessa voi olla hyvä ja että arjessa pitää priorisoida, mutta silti sorrun näihin ansoihin aina vaan uudestaan – kuvittelen, että kyllä mun aika riittää kaikkeen ja löydän itseni keskeltä todella kuluttavaa, minuuttiaikataulutettua arkea.

    Kuten huomaatte, liikunta on todella lähellä sydäntäni ja juttua riittäisi vaikka kuinka pitkään. Ehkä jätän tämän nyt kuitenkin tähän todeten, että tasapaino liikunnan suhteen on helpommin sanottu kuin tehty. Vaikka koen tehneeni jo monta tärkeää oivallusta vuosien varrella, haen vieläkin vähän sitä omaa juttuani. Ennen kaikkea haluan sanoa, ettei liikunta todellakaan ole aina ilotulitusta ja endorfiinihumalaa, vaan välillä se on myös karvasta pettymystä, kadonnutta motivaatiota sekä nieltyjä kyyneliä. Ja se on ihan ok.

    Blogia voit seurata:

    Instagram
    Facebook
    Bloglovin
    Ota yhteyttä

    Teema
    Keho
    Keskustelu
    Jaa tämä postaus

    Hyvinvointiin ei ole oikotietä

    Vähähiilihydraattinen, pussikeittodieetti, vihersmoothie, HIIT-treeni…

    Moni kuvittelee, että parempaan oloon on jokin ihmelääke ja kunhan vaan löydän sen oikean maca-jauheen, tulen automaattisesti terveemmäksi tai onnellisemmaksi. Olen itsekin sortunut tähän ja painanut sokeana menemään netistä ladatun treeniohjelman kanssa tai jokin tietty superfood voimalähteenäni. Kyllä tästä on pakko tulla tuloksia, niinhän mulle luvattiin!

    Olen miettinyt miksi näihin hyvinvointivillityksiin on niin helppo “hurahtaa”. Ehkä kyse on siitä, että hyvinvointi on oikeasti aika monimutkainen kokonaisuus. Ihmisluonto on sen verran laiska, ettei jaksa aina miettiä isoa kuvaa, vaan tarttuu helposti tarjolla oleviin pikaratkaisuihin. Selkää särkee ja siihen napataan buranaa sen sijaan, että pysähdyttäisiin miettimään, mistä se särky oikeasti voisi johtua ja mitä se yrittää meille kertoa.

    hyvinvointiin ei ole oikotietä

    Tässä vaiheessa pitäisi varmaan miettiä myös mitä se hyvinvointi oikeastaan edes on. Jos medialta kysytään, se on timmiä kroppaa ja vihersmoothieta. Itselleni hyvinvointi on kirjaimellisesti hyvin voimista. Toisin sanoen tunnen oloni terveeksi ja energiseksi, mieleni kirkkaaksi ja kehoni toimintakykyiseksi. Sen verran realisti olen, ettei hyvinvointi voi olla jatkuvaa ilotulitustakaan – ylä- ja alamäet kuuluvat elämään. Sen sijaan hyvinvointi on sitä, että voin suurimman osan ajasta sanoa voivani hyvin ja tuntevani oloni onnelliseksi.

    Luen parhaillaan Aki Hintsasta kertovaa kirjaa Voittamisen anatomia. Hintsalla on lääkäriksi hyvin kokonaisvaltainen ote hyvinvointiin, mikä varmasti on ollut hänen menestyksensä salaisuus. Kirjassa on hyvin puettu sanoiksi ja konsepteiksi ajatuksia, joita olen itsekin pitkään pyöritellyt. Hyvinvointi koostuu useasta eri osa-alueesta, mutta kaiken keskellä on core, ihmisen identiteetti, ja motivaation alkulähde. Yksi lempilauseistani kirjassa kuuluu näin: “Täydellisyyden sijasta pitäisi pyrkiä kohti tasapainoa ja perfektionismin sijasta kohti tarkoituksenmukaisuutta.”

    hyvinvointiin ei ole oikotietä

    Olen tullut siihen lopputulokseen, että yleensä ne parhaat hyvinvointivinkit ovat todella epäseksikkäitä: uni, ravinto, liikunta, ihmissuhteet, ajatusmallit. Moni tarttuu pikaratkaisuihin, vaikka perusta ei ole kunnossa. Treenataan viisi kertaa viikossa, muttei palauduta tarpeeksi. Syödään lisäravinteita, muttei ravinteikasta perusruokaa. Ollaan supertarkkoja salilla ja keittiössä, mutta laiminlyödään tärkeät ihmissuhteet. Ei pysähdytä tarkastelemaan omia ajatusmalleja.

    Hyvinvointiin ei ole oikotietä ja usein se vaatii tylsiäkin rutiineja. Aikaisin nukkumaan, arkiliikuntaa, kotiruokaa tai läsnäoloa läheisten kanssa. Hyvinvointi on monimutkainen kokonaisuus, jota jokaisen pitäisi pohtia omista lähtökohdistaan: mitkä ovat ne asiat, joiden on minimissään toteuduttava, jotta voin hyvin? Kun perusasiat ovat kunnossa, voidaan lähteä hifistelemään.

    hyvinvointiin ei ole oikotietä

    Esimerkiksi uni ja palautuminen ovat usein todella aliarvostettuja asioita, joista tingitään ensimmäisenä. Puhun nyt omasta kokemuksesta, sillä mulla taitaa jo kolmatta vuotta olla 8 h yöunet tavoitteena, enkä ole vieläkään siellä. Tosin paljon lähempänä jo kuin kolme vuotta sitten, kun aloin tätä asiaa työstämään! Nyt kun olen ruvennut kuuntelemaan kroppaani ja tiedostamaan eri asioiden yhteyksiä, huomaan että huonosti nukutun yön jälkeen olen esimerkiksi tehottomampi töissä ja teen paljon huonompia valintoja. Unesta kirjoitan varmasti vielä paljon lisää.

    Toinen helposti laiminlyöty asia ovat ihmissuhteet. Ennen saatoin priorisoida salitreenit ystävän ehdottaman kahvittelun edelle, mutta nykyään tiedostan kuinka tärkeä osa hyvät ihmissuhteet ovat hyvinvointiani. Tarvitsen ympärille läheisiä ihmissuhteita, joten niiden vaalimiseen on myös varattava aikaa.

    hyvinvointiin ei ole oikotietä

    Jos kokonaisvaltainen hyvinvointi kiinnostaa, suosittelen tutustumaan myös Kaisa Jaakkolan kirjallisuuteen (erityisesti Hyvän olon hormonidieetti on helppolukuinen ja kattava kokonaisuus huonosta nimestä huolimatta) sekä verkkovalmennukseen. Olen käynyt monia nettivalmennuksia, mutta tuo oli ehdottomasti paras ja omaan ajattelumalliini eniten vaikuttanut kokonaisuus. Mulla on työn alla tänne blogiin myös vinkit-osia, johon kerään suosituksia kirjoista, podcasteista, vaikuttajista yms. blogin aihepiireihin liittyen. Vinkkaan heti, kun saan sen valmiiksi!

    Millaisia ajatuksia teillä on näinkin laajasta aihealueesta, johon tässä vasta ensimmäinen pintaraapaisu? Entä uskallatko paljastaa, mihin hyvinvointi”hömpötyksiin” olet itse hurahtanut? 😉

    Seuraa blogia:

    Instagram
    Facebook
    Bloglovin
    Ota yhteyttä

    Teema
    Keho, Mieli
    Keskustelu
    Jaa tämä postaus