Hellitä vähän

Selaa aihetta:

kuulumisia

    Palauttava pääsiäinen

    palauttava pääsiäinen5

    Pääsiäinen alkaa olla takana ja neljän päivän miniloma tuli niiiiin tarpeeseen! En ole pitänyt joulun jälkeen ollenkaan lomaa, mikä rupeaa jo tuntumaan intensiivisten projekti- ja treeniputkien jälkeen. Onneksi nyt huhti-toukokuussa onkin sitten tiedossa lyhyitä viikkoja ja “talvilomani”, joten aion ottaa näistä kaiken irti.

    Päätin tehdä pitkästä aikaa postauksen puhelinkuvilla ja rennoilla kuulumisilla. Jotenkin kameraan tarttuminen on tuntunut vaikealta viime aikoina, vaikka luulisi, että kevätaurinko inspiroisi kuvaamaan. Tällä hetkellä kuvaaminen tuntuu kuitenkin vielä enemmän työltä kuin huvilta, joten jään odottelemaan kevyempää fiilistä sen suhteen.

    Janica kirjoitti Instagramiin tekstin, joka tiivistää hyvin myös omia fiiliksiäni tällä hetkellä. Koen, että Janican tapaan mulla on kaksi moodia: arkisin oon supertehokas suorittaja, joka pyörittää töissä montaa projektia ja treenaa kunnianhimoisesti. Perjantaisin oon suorittanut itseni piippuun ja viikonloppu pitää ladata akkuja, jotta jaksan taas suorittaa seuraavan viikon. Kuulostaa aika surulliselta, jos nyt rehellisiä ollaan.

    Hauskinta tässä on se, että tiedän kyllä, miten mun pitäisi tasapainottaa arkeani, mutten tee mitään asian eteen. Tiedän, että mun pitäisi lisätä arkeen palauttavia ja rentouttavia hetkiä, viettää enemmän aikaa läheisten kanssa ja tehdä välillä sitä mitä huvittaa, eikä sitä mitä kalenterini kertoo. Tiedän, että mun sympaattinen hermosto hallitsee ja parasympaattinen vaikeroi tuskissaan. Tiedän, että mun pitäisi rauhoittua ja tehdä välillä asioita ihan vaan tekemisen ilosta, eikä jonkin tavoitteen takia, mutten silti tee niin.

    Pääsiäiseen sain onneksi tuotua vähän tätä kevyempää fiilistä. En ollut suunnitellut pääsiäiselle juuri mitään tekemistä, sillä halusin vain olla ja mennä sinne, mihin mieli tekee. Pääsiäinen alkoi hyvin kesäisin fiiliksin, kun jäin toimistolle afterworkeille ja pystytettiin oma “terassi” kadulle. Sen verran istuttiin auringossa, että onnistuin polttamaan korvani 😀 Myöhemmin illalla lähdin vielä jatkoille ystävieni kanssa ja oli kiva päästä tanssimaan pitkästä aikaa!

    Perjantain otin iisisti kotona ja illalla parannettiin maailmaa ystävän kanssa viinilasin ääressä. Kävin myös haukkaamassa happea pitkällä kävelylenkillä ja nautin siitä, että luonto alkaa näyttää vihdoin elonmerkkejä: nurmikko vihertää ja puut puskea lehteä. Teki mieli tortillaa, joten hain kaupasta aineet ja pyöräytin guacamolet pöytään. Ei kai pääsiäisenä tarvitse syödä pelkkiä perinneruokia, jos ei huvita 🙂

    Lauantain olin vielä kotosalla ja puuhailin kaikkea, mihin yleensä ei ole aikaa. Luin kirjaa, suunnittelin tulevaa Italian matkaa, katsoin elokuvaa ja sarjoja sekä nautin virpojille varattuja pääsiäisherkkuja. Taisin jopa pestä pyykkiä 😀 Tämä päivä oli todellista akkujen lataamista ja sitä kuuluisaa omaa aikaa.

    Sunnuntaina soiteltiin vanhempieni kanssa ja päätin vähän extempore lähteä käymään vielä kotikotona niiden perinteisten pääsiäisruokien äärellä. Kävin tekemässä kevyen pääsiäistreenin lähes tyhjällä salilla ja hyppäsin lähijunan sijaan kaukojunaan Tampereelle. Myös isovanhempani ja tätini olivat kylässä sekä siskoni lapsensa kanssa kävivät moikkaamassa, joten oli ihana nähdä niin paljon läheisiä näinkin tiiviillä visiitillä 🙂

    Hyppäsin nimittäin jo tänään aamupäivästä paluujunaan, sillä olin varannut iltapäiväksi kauan odottamani hemmottelun, eli kampaajan. Otin kuvan hiusten lähtötilanteesta (vasemmalla): kuuden kuukauden juurikasvu ja kuolleet latvat ovat ahdistaneet jo kuukausia, mutten ole saanut edes kampaajaa mahtumaan kalenteriin. 3,5 tunnin käsittelyssä laitettiin raitoja, sävyä, tehohoitoa ja leikattiin vähintään 10 cm, jotta saatiin tilanne elvytettyä. Aika kivat tuli, vaikka itse sanonkin!

    Vaikka loma oli oikein ihana, en voi sanoa olevani täysin rentoutunut ja palautunut, sillä mua painaa tietyt huolet, joille en voi itse tehdä tällä hetkellä juuri mitään. Ja se vasta kauheaa onkin – luopua kontrollista ja siitä, etten voikaan korjata kaikkea, vaikka kuinka haluaisin. Sanoisin kuitenkin, että pääsiäinen teki kokonaisuudessaan hyvää ja sai mut tajuamaan, että tarvitsen arkeeni lisää tilaa: happea, hetkessä elämistä, oman fiiliksen kuuntelua ja spontaaneja kohtaamisia. Tätä oivallusta aion vaalia tästä eteenpäin ja onneksi kesää kohti elämä tuntuu muutenkin kevenevän hieman 🙂

    Näistä kuulumisista tuli nyt aika sillisalaatti, mutta joskus näinkin! Ja jos teillä muuten on vinkkejä Toscanaan, niin laittakaa tulemaan 🙂

    Keskustelu
    Jaa tämä postaus

    Valoa tunnelin päässä

    valoa

    On jotenkin tosi latteaa aloittaa puhumalla säästä, mutta onhan se nyt ollut aika mahtava viime päivinä. Ainakin täällä Helsingissä on tuntunut jo keväältä, mikä on i-h-a-n-a-a. Vaikka tykkään kunnon lumisesta talvesta, tämä talvi on ollut sitä jo vähän liikaa ja liian kauan. Koitan yleensä olla valittamatta säästä, sillä se lukeutuu niihin asioihin, joihin ei itse voi vaikuttaa. Nyt valoisina päivinä kuitenkin vasta ymmärrän, mitä valo tekee ihmiselle ja kuinka paljon olen sitä kaivannut!

    Lisääntyneestä valosta huolimatta tämä viikko ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Viikko sitten sunnuntaina olin juuri saanut kalenterin ojennukseen ja viikon ruuat välipaloineen jääkaappiin, kun vatsassani rupesi kiertämään. Sain ilmeisesti noron tai muun vastaavan kivan kaverin, sillä seuraavan yön vietin vessan lattialla. Tämä oli ensimmäinen vatsatautini aikuisiällä ja toivottavasti myös viimeinen hetkeen. Otti nimittäin yllättävän koville ja tuntuu, etten ole vieläkään ihan täysin voimissani.

    Sairastelun ja parin kotona vietetyn päivän aikana kävin aika syvissä vesissä. Tunnollisena suorittajana tuntui maailmanlopulta tyhjentää täysi kalenteri sovituista asiakaspalavereista, workshopeista ja myyntitapaamisista. Vaikka makasin kotona kuumeessa ja nestehukassa täristen, tunsin oloni surkeaksi ja laiskaksi. Anteeksi vain, mutta mitä hittoa nainen?!

    Ehdin siis käydä aika monta keskustelua itseni kanssa muutaman päivän ajan. Miksi oikein ajattelen näin? Miksi reagoin näin voimakkaasti? Miksi kaikki tuntuu niin ahdistavalta, vaikealta tai ylitsepääsemättömältä juuri nyt? En halunnut työntää pahaa oloa pois, vaan oikein kierin siinä kaikessa rauhassa.

    Jälkikäteen ajateltuna sairastuminen ja totaalistoppi oli ehkä juuri sitä mitä tähän hetkeen tarvitsin. Olen jo pidemmän aikaa valunut taas huomaamattani ylitunnollisuuteen ja suorittamiseen, josta oli nyt pakko päästää irti ennen kuin on liian myöhäistä. Ja tiedättekö mitä? Maailma ei kaatunut, vaikka tiputin hanskat muutamaksi päiväksi ja otin loppuviikon rennommin. Se oli yllättävän puhdistava kokemus se.

    Kun pääsin pahimmasta ahdistuksesta yli, loppuviikko on tuntunut ihanalta. Tyhjensin kalenterista loputkin menot ja oltiin jo etukäteen Nikon kanssa sovittu, että tämä viikonloppu yritetään vain olla. Lauantaina otettiin Milo mukaan ja lähdettiin kiertämään Helsingin keskuspuistoa auringonpaisteessa. Nappasin jopa kameran mukaan ja palauttelin mieleen valokuvauskurssin oppeja.

    Pakko vinkata Maunulan Majasta, jonne pysähdyimme kahville. Symppis paikka, josta sai myös gluteenittomia korvapuusteja! Koiratkin olivat tervetulleita – me tosin jäätiin kuraisen koiran kanssa suosiolla terassille nautiskelemaan. Keskuspuisto oli muutenkin paljon eläväisempi kuin etukäteen ajattelin, jotenkin mun mielikuvissa se on ollut synkähköä metsää.

    Tänään nukuin pitkään, napsin kuvia valosta kylpevästä kodista (niitä seuraavaksi!), käytiin juhlistamassa kaverin synttäreitä, valmistin uudet sapuskat ensi viikolle (olkoon parempi onni niiden kanssa) ja nyt menen tekemään vielä pienen venyttelyjoogan ennen nukkumaanmenoa. Mikä tärkeintä, ensi viikko starttaa huomattavasti kevyemmin fiiliksin 🙂

    Keskustelu
    Jaa tämä postaus

    Kiitos vuosi 2018

    kiitos vuosi 2018

    Joulu 2018 alkaa olla ohi ja on aika suunnata katseet pikkuhiljaa tulevaan. Joulun jälkeen on aina vähän haikea fiilis, sillä onhan sitä hartaudella odotettu ja fiilistelty. Toisaalta taas rakastan välipäivien huoletonta oleskelua, jolloin on aikaa vetää yhteen mennyttä vuotta sekä suunnitella tulevaa. Unohtamatta tietenkään pitkiä yöunia, rehellistä laiskottelua ja viimeisten joulusuklaiden tuhoamista 😀

    Vedän yhteen vuotta 2018 ennen kaikkea kiitollisin mielin. Tähän vuoteen ei ole osunut suuria vastoinkäymisiä (koputan puuta), joten olo on helpottunut ja onnellinen. Toki arkisia suruja ja murheita riittää aina, mutta pariin viime vuoteen verrattuna tämä on ollut tasaista ylämäkeä koko vuosi. Koen, että suurin vaikutus positiiviseen fiilikseen on ollut ennen kaikkea oman ajatusmaailman työstämisessä, mikä lopulta tämän bloginkin synnytti.

    kiitos vuosi 2018

    Ihmissuhteet. Tänä vuonna olen vasta kunnolla sisäistänyt sen, kuinka suuri merkitys läheisillä ihmissuhteilla on omaan hyvinvointiini. Olen yrittänyt panostaa täysillä elämäni tärkeimpiin ihmisiin. En ole väkisin roikkunut suhteissa, jotka vain vievät energiaani eivätkä anna takaisin mitään. Olen yrittänyt hyväksyä sen, etten voi olla kaikille kaikkea, vaikka kuinka haluaisin.

    Tämä vuosi on ollut myös täynnä iloisia perhejuhlia, sillä toinen siskoni sai toisen lapsen ja toinen siskoni valmistui kauppatieteiden maisteriksi. Lisäksi isoisät täyttivät tasavuosia ja tuntuu, että kerrankin sukua ja perhettä on tullut nähtyä moneen otteeseen kuluvan vuoden aikana. Kirsikkana kakun päällä tietysti ihana joulu <3

    kiitos vuosi 2018
    kiitos vuosi 2018

    Oma koti. Onnea tähän vuoteen on tietysti tuonut myös ensimmäinen oma koti, joka löytyi vihdoin parin vuoden aktiivisen etsinnän jälkeen. Viihtyisä koti ja sen sisustaminen voi tuntua jonkun mielestä turhalta ja pinnalliselta, mutta itselleni on tärkeää, että koti on toimiva ja viihtyisä. Oma koti on kuitenkin aina se lepo- ja turvapaikka, missä on pystyttävä palautumaan ja rentoutumaan arjen haasteista.

    Uuden kodin myötä olemme myös kutsuneet enemmän ihmisiä kylään, sillä nyt on tilaa laittaa ruokaa ja seurustella. Jopa siivoaminen tuntuu kivemmalta uudessa kodissa, jossa jokaisella tavaralla on vihdoin oma paikkansa. Puhumattakaan luonnon läheisyydestä, minkä myötä tunnen löytäneeni ihan uuden arvostuksen ja kiitollisuuden ympäröivää luontoa kohtaan.

    kiitos vuosi 2018
    mitä teen työkseni

    Työt. Töiden puolesta vuoden aikana ei ole tapahtunut mitään dramaattista, mutta koen silti menneeni hurjasti eteenpäin. Töissä ongelmani on ollut jonkinasteinen huijarisyndrooma, eli mun on ollut vaikea luottaa omaan osaamiseeni ja kykyihini. Tätä olen työstänyt tänä vuonna ja yrittänyt konkretisoida omaa osaamistani sekä itselleni että muille. Päivitin mm. vihdoin LinkedIn-profiilini ja kirjoitin blogiinkin työstäni. Osaamiseni on huomattu myös töissä ja olen saanut sieltä tunnustusta sekä entistä enemmän vastuuta, mikä tietysti auttaa luottamaan itseeni.

    Liikunta ja hyvinvointi. Liikunnankin suhteen vuosi oli nousukäyrää, missä tosin oli kesän kohdalla aikamoinen notkahdus. Toisaalta olen ylpeä siitä, että olen päässyt kunnolla pakkomielteisestä liikkumisesta eroon ja pystyn pitämään kunnon taukoja, kun kehossa siltä tuntuu. Nyt loppuvuoteen otin taas suosiolla parin viikon tauon, jolloin keskityn hitaisiin kävelylenkkeihin ja kehonhuoltoon tai kevyempään treeniin.

    kiitos vuosi 2018

    Liikuntakuulumisista kerroinkin vähän aikaa sitten täällä. Tuo postaus poiki jotain muutakin hyvää, sillä pääsin Eevsku Training ambassadoriksi ja jatkan valmennuksissa nyt keväällä. Tuskin maltan odottaa crossfit-tyylistä Power You -valmennusta, jossa starttaan tammikuussa ja josta tekin tulette varmasti kuulemaan vielä!

    Hyvinvointi on mulle paljon muutakin kuin liikuntaa ja sillä saralla riittää aina tehtävää. Palautumisessa on edelleen haasteita, sillä otan niin helposti paineita töiden lisäksi myös muista elämän osa-alueista ja tunnit tuntuvat loppuvan kesken vuorokaudesta. Ruokavalion suhteen olen mennyt aika rennolla otteella nyt loppuvuoden, mutta tiedän, että oloni olisi parempi, jos söisin terveellisemmin ja säännöllisemmin. Puhumattakaan unesta, joka harmillisesti jää vieläkin alle suositusten ja oman minimini. Tässä on siis teema, joka vaatii vielä parempaa fokusta ensi vuonna. Onneksi sain vihdoin ja viimein (11 kuukauden odotuksen jälkeen…) unta ja palautumista mittaavan Oura-sormuksen, joka tulee tukemaan mua tässä haasteessa!

    kiitos vuosi 2018
    kiitos vuosi 2018

    Matkat. Matkustus on ehkä muuttanut hieman merkitystään mun elämässä. En osaa enää odottaa koko vuotta jotain tiettyä reissua, vaikka tottakai nautin niistä edelleen. Ehkä se on tämä ilmastotietoisuus, ehkä omasta kodista ja arjesta nauttiminen, ehkä pieni lentopelko – ehkä kaikki nämä yhdessä. Tottakai haluan edelleen nähdä ja kokea, mutta en suhtaudu enää yhtä pakkomieleisesti matkustamiseen ja olen ruvennut katsomaan ympärilleni ja löytämään kiinnostavia matkakohteita myös lähempää.

    Vuonna 2018 lensin kuusi edestakaista lentoa, joista viisi töiden puolesta. Varasin itse siis vain yhden matkan, joka oli poikaystävän kanssa Islantiin. Lisäksi vietimme työporukalla viikonlopun Lontoossa. Tässä oli ihan riittävästi matkailua tälle vuodelle – etenkin, kun kesä oli niin lämmin täällä Suomessa.

    kiitos vuosi 2018

    Blogi ja itseilmaisu. Tänä vuonna aloitin myös tämän uuden blogini. Blogi on tuntunut alusta asti omalta ja mieleiseltä, mutta silti tavoitteeni ja visioni bloggaajana ovat edelleen itsellenikin hyvin epäselvät. Jokin tarve mulla on ilmaista itseäni ja toistaiseksi valokuvaaminen ja kirjoittaminen, eli blogi ja Instagram ovat olleet kanavani siihen.

    Tiedän, että jos blogin haluaisi oikeasti lentämään, pitäisi siihen käyttää huomattavasti enemmän aikaa ja energiaa. Kuvata enemmän, kirjoittaa enemmän, suunnitella enemmän, julkaista useammin ja säännöllisemmin ja ennen kaikkea markkinoida blogia enemmän. Silti ei olisi mitään takeita siitä, että blogi oikeasti erottuisi tuhansien muiden joukosta. Välillä tämä ajatus ahdistaa, välillä taas ei.

    Fakta on se, että tässä elämässä on niin paljon kaikkea muuta (= kaikki edelliset kohdat), mihin haluan aikaani käyttää, ettei tässä elämäntilanteessa ole mahdollista panostaa blogiin tämän enempää. Tykkään siitä, että voin tehdä blogia muun elämän ehdoilla – en muuta elämää blogin ehdoilla. En siis vieläkään osaa sanoa, mikä tämän blogin tulevaisuus on, ja toistaiseksi jatkan tällä rennolla tahdilla, mikä on tuntunut itselle hyvältä. En silti kiellä, etteikö välillä kutkuttaisi kokeilla, mihin oma juttuni lentäisi, jos siihen oikeasti panostaisin.

    kiitos vuosi 2018

    Tällainen katsaus tähän vuoteen – olipa melkein terapeuttista kirjoittaa tätä ja selata blogin kuva-arkistoa 🙂 Vaikka välillä tuntuu, etten saa juuri mitään tehtyä tänne, niin yllätyin, kuinka paljon materiaalia löysin. Nyt kun yhteenveto tästä vuodesta on tehty, on aika keskittyä ensi vuoden tavoitteisiin – ehkä niistä sitten seuraavaksi!

    Teema
    Ajatuksia
    Keskustelu
    Jaa tämä postaus