Hellitä vähän

Selaa aihetta:

kuulumisia

    Valoa tunnelin päässä

    valoa

    On jotenkin tosi latteaa aloittaa puhumalla säästä, mutta onhan se nyt ollut aika mahtava viime päivinä. Ainakin täällä Helsingissä on tuntunut jo keväältä, mikä on i-h-a-n-a-a. Vaikka tykkään kunnon lumisesta talvesta, tämä talvi on ollut sitä jo vähän liikaa ja liian kauan. Koitan yleensä olla valittamatta säästä, sillä se lukeutuu niihin asioihin, joihin ei itse voi vaikuttaa. Nyt valoisina päivinä kuitenkin vasta ymmärrän, mitä valo tekee ihmiselle ja kuinka paljon olen sitä kaivannut!

    Lisääntyneestä valosta huolimatta tämä viikko ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Viikko sitten sunnuntaina olin juuri saanut kalenterin ojennukseen ja viikon ruuat välipaloineen jääkaappiin, kun vatsassani rupesi kiertämään. Sain ilmeisesti noron tai muun vastaavan kivan kaverin, sillä seuraavan yön vietin vessan lattialla. Tämä oli ensimmäinen vatsatautini aikuisiällä ja toivottavasti myös viimeinen hetkeen. Otti nimittäin yllättävän koville ja tuntuu, etten ole vieläkään ihan täysin voimissani.

    Sairastelun ja parin kotona vietetyn päivän aikana kävin aika syvissä vesissä. Tunnollisena suorittajana tuntui maailmanlopulta tyhjentää täysi kalenteri sovituista asiakaspalavereista, workshopeista ja myyntitapaamisista. Vaikka makasin kotona kuumeessa ja nestehukassa täristen, tunsin oloni surkeaksi ja laiskaksi. Anteeksi vain, mutta mitä hittoa nainen?!

    Ehdin siis käydä aika monta keskustelua itseni kanssa muutaman päivän ajan. Miksi oikein ajattelen näin? Miksi reagoin näin voimakkaasti? Miksi kaikki tuntuu niin ahdistavalta, vaikealta tai ylitsepääsemättömältä juuri nyt? En halunnut työntää pahaa oloa pois, vaan oikein kierin siinä kaikessa rauhassa.

    Jälkikäteen ajateltuna sairastuminen ja totaalistoppi oli ehkä juuri sitä mitä tähän hetkeen tarvitsin. Olen jo pidemmän aikaa valunut taas huomaamattani ylitunnollisuuteen ja suorittamiseen, josta oli nyt pakko päästää irti ennen kuin on liian myöhäistä. Ja tiedättekö mitä? Maailma ei kaatunut, vaikka tiputin hanskat muutamaksi päiväksi ja otin loppuviikon rennommin. Se oli yllättävän puhdistava kokemus se.

    Kun pääsin pahimmasta ahdistuksesta yli, loppuviikko on tuntunut ihanalta. Tyhjensin kalenterista loputkin menot ja oltiin jo etukäteen Nikon kanssa sovittu, että tämä viikonloppu yritetään vain olla. Lauantaina otettiin Milo mukaan ja lähdettiin kiertämään Helsingin keskuspuistoa auringonpaisteessa. Nappasin jopa kameran mukaan ja palauttelin mieleen valokuvauskurssin oppeja.

    Pakko vinkata Maunulan Majasta, jonne pysähdyimme kahville. Symppis paikka, josta sai myös gluteenittomia korvapuusteja! Koiratkin olivat tervetulleita – me tosin jäätiin kuraisen koiran kanssa suosiolla terassille nautiskelemaan. Keskuspuisto oli muutenkin paljon eläväisempi kuin etukäteen ajattelin, jotenkin mun mielikuvissa se on ollut synkähköä metsää.

    Tänään nukuin pitkään, napsin kuvia valosta kylpevästä kodista (niitä seuraavaksi!), käytiin juhlistamassa kaverin synttäreitä, valmistin uudet sapuskat ensi viikolle (olkoon parempi onni niiden kanssa) ja nyt menen tekemään vielä pienen venyttelyjoogan ennen nukkumaanmenoa. Mikä tärkeintä, ensi viikko starttaa huomattavasti kevyemmin fiiliksin 🙂

    Keskustelu
    Jaa tämä postaus

    Kiitos vuosi 2018

    kiitos vuosi 2018

    Joulu 2018 alkaa olla ohi ja on aika suunnata katseet pikkuhiljaa tulevaan. Joulun jälkeen on aina vähän haikea fiilis, sillä onhan sitä hartaudella odotettu ja fiilistelty. Toisaalta taas rakastan välipäivien huoletonta oleskelua, jolloin on aikaa vetää yhteen mennyttä vuotta sekä suunnitella tulevaa. Unohtamatta tietenkään pitkiä yöunia, rehellistä laiskottelua ja viimeisten joulusuklaiden tuhoamista 😀

    Vedän yhteen vuotta 2018 ennen kaikkea kiitollisin mielin. Tähän vuoteen ei ole osunut suuria vastoinkäymisiä (koputan puuta), joten olo on helpottunut ja onnellinen. Toki arkisia suruja ja murheita riittää aina, mutta pariin viime vuoteen verrattuna tämä on ollut tasaista ylämäkeä koko vuosi. Koen, että suurin vaikutus positiiviseen fiilikseen on ollut ennen kaikkea oman ajatusmaailman työstämisessä, mikä lopulta tämän bloginkin synnytti.

    kiitos vuosi 2018

    Ihmissuhteet. Tänä vuonna olen vasta kunnolla sisäistänyt sen, kuinka suuri merkitys läheisillä ihmissuhteilla on omaan hyvinvointiini. Olen yrittänyt panostaa täysillä elämäni tärkeimpiin ihmisiin. En ole väkisin roikkunut suhteissa, jotka vain vievät energiaani eivätkä anna takaisin mitään. Olen yrittänyt hyväksyä sen, etten voi olla kaikille kaikkea, vaikka kuinka haluaisin.

    Tämä vuosi on ollut myös täynnä iloisia perhejuhlia, sillä toinen siskoni sai toisen lapsen ja toinen siskoni valmistui kauppatieteiden maisteriksi. Lisäksi isoisät täyttivät tasavuosia ja tuntuu, että kerrankin sukua ja perhettä on tullut nähtyä moneen otteeseen kuluvan vuoden aikana. Kirsikkana kakun päällä tietysti ihana joulu <3

    kiitos vuosi 2018
    kiitos vuosi 2018

    Oma koti. Onnea tähän vuoteen on tietysti tuonut myös ensimmäinen oma koti, joka löytyi vihdoin parin vuoden aktiivisen etsinnän jälkeen. Viihtyisä koti ja sen sisustaminen voi tuntua jonkun mielestä turhalta ja pinnalliselta, mutta itselleni on tärkeää, että koti on toimiva ja viihtyisä. Oma koti on kuitenkin aina se lepo- ja turvapaikka, missä on pystyttävä palautumaan ja rentoutumaan arjen haasteista.

    Uuden kodin myötä olemme myös kutsuneet enemmän ihmisiä kylään, sillä nyt on tilaa laittaa ruokaa ja seurustella. Jopa siivoaminen tuntuu kivemmalta uudessa kodissa, jossa jokaisella tavaralla on vihdoin oma paikkansa. Puhumattakaan luonnon läheisyydestä, minkä myötä tunnen löytäneeni ihan uuden arvostuksen ja kiitollisuuden ympäröivää luontoa kohtaan.

    kiitos vuosi 2018
    mitä teen työkseni

    Työt. Töiden puolesta vuoden aikana ei ole tapahtunut mitään dramaattista, mutta koen silti menneeni hurjasti eteenpäin. Töissä ongelmani on ollut jonkinasteinen huijarisyndrooma, eli mun on ollut vaikea luottaa omaan osaamiseeni ja kykyihini. Tätä olen työstänyt tänä vuonna ja yrittänyt konkretisoida omaa osaamistani sekä itselleni että muille. Päivitin mm. vihdoin LinkedIn-profiilini ja kirjoitin blogiinkin työstäni. Osaamiseni on huomattu myös töissä ja olen saanut sieltä tunnustusta sekä entistä enemmän vastuuta, mikä tietysti auttaa luottamaan itseeni.

    Liikunta ja hyvinvointi. Liikunnankin suhteen vuosi oli nousukäyrää, missä tosin oli kesän kohdalla aikamoinen notkahdus. Toisaalta olen ylpeä siitä, että olen päässyt kunnolla pakkomielteisestä liikkumisesta eroon ja pystyn pitämään kunnon taukoja, kun kehossa siltä tuntuu. Nyt loppuvuoteen otin taas suosiolla parin viikon tauon, jolloin keskityn hitaisiin kävelylenkkeihin ja kehonhuoltoon tai kevyempään treeniin.

    kiitos vuosi 2018

    Liikuntakuulumisista kerroinkin vähän aikaa sitten täällä. Tuo postaus poiki jotain muutakin hyvää, sillä pääsin Eevsku Training ambassadoriksi ja jatkan valmennuksissa nyt keväällä. Tuskin maltan odottaa crossfit-tyylistä Power You -valmennusta, jossa starttaan tammikuussa ja josta tekin tulette varmasti kuulemaan vielä!

    Hyvinvointi on mulle paljon muutakin kuin liikuntaa ja sillä saralla riittää aina tehtävää. Palautumisessa on edelleen haasteita, sillä otan niin helposti paineita töiden lisäksi myös muista elämän osa-alueista ja tunnit tuntuvat loppuvan kesken vuorokaudesta. Ruokavalion suhteen olen mennyt aika rennolla otteella nyt loppuvuoden, mutta tiedän, että oloni olisi parempi, jos söisin terveellisemmin ja säännöllisemmin. Puhumattakaan unesta, joka harmillisesti jää vieläkin alle suositusten ja oman minimini. Tässä on siis teema, joka vaatii vielä parempaa fokusta ensi vuonna. Onneksi sain vihdoin ja viimein (11 kuukauden odotuksen jälkeen…) unta ja palautumista mittaavan Oura-sormuksen, joka tulee tukemaan mua tässä haasteessa!

    kiitos vuosi 2018
    kiitos vuosi 2018

    Matkat. Matkustus on ehkä muuttanut hieman merkitystään mun elämässä. En osaa enää odottaa koko vuotta jotain tiettyä reissua, vaikka tottakai nautin niistä edelleen. Ehkä se on tämä ilmastotietoisuus, ehkä omasta kodista ja arjesta nauttiminen, ehkä pieni lentopelko – ehkä kaikki nämä yhdessä. Tottakai haluan edelleen nähdä ja kokea, mutta en suhtaudu enää yhtä pakkomieleisesti matkustamiseen ja olen ruvennut katsomaan ympärilleni ja löytämään kiinnostavia matkakohteita myös lähempää.

    Vuonna 2018 lensin kuusi edestakaista lentoa, joista viisi töiden puolesta. Varasin itse siis vain yhden matkan, joka oli poikaystävän kanssa Islantiin. Lisäksi vietimme työporukalla viikonlopun Lontoossa. Tässä oli ihan riittävästi matkailua tälle vuodelle – etenkin, kun kesä oli niin lämmin täällä Suomessa.

    kiitos vuosi 2018

    Blogi ja itseilmaisu. Tänä vuonna aloitin myös tämän uuden blogini. Blogi on tuntunut alusta asti omalta ja mieleiseltä, mutta silti tavoitteeni ja visioni bloggaajana ovat edelleen itsellenikin hyvin epäselvät. Jokin tarve mulla on ilmaista itseäni ja toistaiseksi valokuvaaminen ja kirjoittaminen, eli blogi ja Instagram ovat olleet kanavani siihen.

    Tiedän, että jos blogin haluaisi oikeasti lentämään, pitäisi siihen käyttää huomattavasti enemmän aikaa ja energiaa. Kuvata enemmän, kirjoittaa enemmän, suunnitella enemmän, julkaista useammin ja säännöllisemmin ja ennen kaikkea markkinoida blogia enemmän. Silti ei olisi mitään takeita siitä, että blogi oikeasti erottuisi tuhansien muiden joukosta. Välillä tämä ajatus ahdistaa, välillä taas ei.

    Fakta on se, että tässä elämässä on niin paljon kaikkea muuta (= kaikki edelliset kohdat), mihin haluan aikaani käyttää, ettei tässä elämäntilanteessa ole mahdollista panostaa blogiin tämän enempää. Tykkään siitä, että voin tehdä blogia muun elämän ehdoilla – en muuta elämää blogin ehdoilla. En siis vieläkään osaa sanoa, mikä tämän blogin tulevaisuus on, ja toistaiseksi jatkan tällä rennolla tahdilla, mikä on tuntunut itselle hyvältä. En silti kiellä, etteikö välillä kutkuttaisi kokeilla, mihin oma juttuni lentäisi, jos siihen oikeasti panostaisin.

    kiitos vuosi 2018

    Tällainen katsaus tähän vuoteen – olipa melkein terapeuttista kirjoittaa tätä ja selata blogin kuva-arkistoa 🙂 Vaikka välillä tuntuu, etten saa juuri mitään tehtyä tänne, niin yllätyin, kuinka paljon materiaalia löysin. Nyt kun yhteenveto tästä vuodesta on tehty, on aika keskittyä ensi vuoden tavoitteisiin – ehkä niistä sitten seuraavaksi!

    Teema
    Ajatuksia
    Keskustelu
    Jaa tämä postaus

    Joulunodotusta

    joulunodotusta

    Ai että, ihana pitkä viikonloppu takana! Pidin perjantain vapaata ja neljän päivän miniloma teki oikein hyvää. Paljon ystäviä, leipomista ja kodin laittamista joulukuntoon. Eilen juuri naureskelin Eveliinalle ja Janicalle, että musta on kuoriutunut oikea kodinhengetär näin joulun alla 😀 Viikonloppuun on sisältynyt myös vähän treenaamista, mutta enemmän syömistä ja pitkiä yöunia, eli paljon kaivattua akkujen lataamista.

    joulunodotusta

    joulunodotusta

    Joulukoristeiden suhteen olen aika minimalisti ja tykkään luoda tunnelmaa kotiin mieluummin kynttilöillä, valoilla ja tuoksuilla. Mietin pitkään tuleeko meille joulukuusta, mutta lopulta päätimme hankkia ensimmäisen kuusemme uuden kodin kunniaksi. Tämä on tosiaan ensimmäinen asunto, johon olen kuusta edes harkinnut. Nykyään ostoksia tulee pohdittua myös vastuullisuusnäkökulmasta ja mietin pitkään olisiko muovikuusi sittenkin parempi valinta. Toki jokainen kuusi on periaatteessa “turha”, mutta koen sen ympäristövaikutuksen kuitenkin melko pieneksi suhteutettuna muihin joulun valintoihin, kuten matkustamiseen, lahjoihin ja ruokaan. Hyvää pohdintaa eri kuusivaihtoehdoista vastuullisuusnäkökulmasta löytyy esimerkiksi Coffee Table Diary -blogista.

    Koska emme ole jouluna kotona, päätimme hankkia kuusen nyt hyvissä ajoin, jotta ehdimme nauttia siitä kunnolla ennen joulua. Ja kuinka paljon iloa se onkaan jo tuonut! Ihana tulla kotiin, jossa tuoksuu joululle 🙂 Kävin vielä eilen hakemassa kuuseen valot (jotka näistä kuvista vielä uupuu), joten nyt se on täydellinen.

    joulunodotusta

    joulunodotusta

    Joulukuusen lisäksi halusin hankkia jokavuotisen suosikkini, eli hyasintin. Tällä kertaa kolmen hyasintin setti päätyi Aalto-maljakkoon. Kuusen ja hyasinttien lisäksi päätin olla hankkimatta yhtäkään joulukoristetta. Onneksi olen aikaisempina jouluina saanut lahjaksi kauniita koristeita, kuten nämä upeat Pentikin lasipallot koristamaan kuusta. Naapurilta ostettu mustista pilleistä tehty himmeli taitaa olla ainoa itse ostamani joulukoriste ja sitäkin jouduin vähän paikkaamaan sähköteipillä kasaan muuton jäljiltä 😀

    joulunodotusta

    joulunodotusta

    Joululahjoiksi ajattelin antaa lähinnä aineettomia lahjoja, kuten viime vuosina on ollut tapana. Aikuisten kesken on mielestäni vähän hölmöä ostaa turhaa tavaraa, jos ei tiedä tuleeko sille oikeasti käyttöä. Jos haluan ostaa jotain pientä, ostan yleensä jotain käyttöön tulevaa, kuten ruokaa, juomaa, kosmetiikkaa tai vaikka kynttilöitä. Toki kummilapsille tulee hankittua edelleen heidän toiveitaan ja lisäksi siirrän kuukausittain pienen summan heidän säästötileilleen.

    Moni haluaa tehdä hyvää jouluna ja itse olen edellisinä vuosina osallistunut esimerkiksi Joulupuu-keräykseen. Tänä vuonna Vennerin (joulu)kassit ovat saaneet paljon huomiota. Itse kannustan siirtämään katsetta myös omaan lähipiiriin – onko lähipiirissäsi joku, joka kaipaisi pientä tukea tai esimerkiksi yksinäinen vanhus, jolle voisit viedä joulutervehdyksen?

    joulunodotusta

    joulunodotusta

    En ole mikään superjouluintoilija, mutta tänä vuonna joulunodotus on tuntunut erityisen kivalta uudessa kodissa. Huomaan, että itselleni on iskenyt pieni loppuvuoden väsymys, johtuen luultavasti tästä jatkuvasta pimeydestä ja työntäyteisestä syksystä. Jos rehellisiä ollaan, niin odotan joululomaa jo kuin kuuta nousevaa. Onneksi kaikki ihanat vieraat ja pieni joulufiilistely on auttanut jaksamaan 🙂

    Sain hyvää vertaistukea eilen Eveliinalta ja Janicalta tähänkin asiaan. Puhuimme siitä, kuinka huolestuttavan yleistä jatkuva kiire ja väsymys meidän kaikkien kaveripiireissä on. En tiedä voiko tästä enää edes syyttää työelämää vai voimmeko vain syyttää itseämme, kun vaadimme jatkuvasti itseltämme liikoja. Onneksi jouluna on lupa höllätä, eli muista säkin olla ottamatta liikaa stressiä!

    Keskustelu
    Jaa tämä postaus