Hellitä vähän

Selaa aihetta:

kuulumisia

    Lomaterkut

    vilna

    Avasin tänään tietokoneen toista kertaa lomani aikana. Kun kolme viikkoa sitten jäin lomalle, päätin, että kone pysyy kiinni mahdollisimman paljon, ja se päätös on pitänyt. Nyt teki kuitenkin mieli tulla huikkaamaan blogiin muutama sana lomafiiliksistä. Lomailen vielä tämän viikon, mutta jotenkin tämä viikko tuntuu jo arkeen laskeutumiselta. Ja hyvä niin – kerrankin sen voi tehdä pehmeästi, jotta ensimmäinen työviikko ei tunnu sitten ihan maailmanlopulta 🙂

    Postauksen kuvat ovat Vilnasta, joka oli kesälomani extempore-ulkomaanmatka. Ajattelin ensin, etten lähde ulkomaille Italia-reissun jälkeen, mutta kun siskoni tarjosi mahdollisuutta lähteä mukaan hänen työmatkalleen, en kauaa harkinnut. Lyhyet lennot, ilmainen majoitus, omaa aikaa ja mieleistä matkaseuraa – olin myyty!

    Olin käynyt Vilnassa Baltian matkallamme 15-vuotiaana, mutta mielikuvia ei juuri ollut. Kaupunki on yhdistelmä kaunista vanhaa kaupunkia ja rosoisempia esikaupunkialueita, mikä tekee siitä mielenkiintoisen ja omalla tavallaan viehättävän. Neljä päivää oli sopiva aika tutustua kaupunkiin ja jäi vielä sopivasti aikaa lueskella kirjaa puistonpenkeillä tai tehdä hölkkälenkkejä kaupungin puistoihin. Taisin muutamat Frendit-jaksotkin katsoa hotellilla kelin ollessa aika epävakainen 🙂 En oo juuri matkustanut yksin, joten mulle päivien viettäminen yksin vieraassa kaupungissa oli jo kiva elämys itsessään. Vilnasta löytyy lisää mun Instagramin (emmite) kohokohdista ja kysele toki, jos kaipaat vinkkejä kaupunkiin!

    Vilnan lisäksi oon ehtinyt tehdä kolmessa viikossa kaikenlaista, vaikka oon yrittänyt ottaa niin chillisti kuin vain voi. Parasta onkin, että harvat jutuista oli etukäteen suunniteltu, sillä halusin lomalle nimenomaan tyhjän kalenterin ja mahdollisuuden tehdä juuri sitä, mitä tekee mieli. Tein pienen listan lähinnä itselleni muistoksi siitä mitä kaikkea sitä sitten tulikaan koettua:

    • aloitin loman perinteisesti Ruissista – tänä vuonna mummopaketilla, eli pe+su-lipuilla (jotta lauantain välipäivänä voi koomata rauhassa)
    • kävin moikkaamassa isovanhempiani sekä Turussa että Hämeenkoskella. Olen niin kiitollinen, että mulla on vielä kaikki neljä isovanhempaa elossa ja voivat hyvin!
    • ostin joogakortin Rootsiin ja oon käynyt testaamassa eri joogatunteja – myös Leblonin aurinkoisella terassilla
    • haahuilin yksin Helsingissä ja kävin fiilistelemässä vanhoja kotikulmia Punavuoressa
    • vietin aikaa kotikotona Nokialla kummipoikani kanssa ja käytiin mm. kotieläinpuistossa
    • kävin moikkaamassa myös kummityttöäni ja katsastamassa heidän uuden upean kotinsa!
    • kävin äitin kanssa kesäteatterissa ja shoppailemassa työvaatteita Nanson outletissa
    • päädyin Ed Sheeranin keikalle päivän varoitusajalla. Olihan se nyt ihana!
    • kävin Nikon kanssa katsomassa uuden Leijonakuninkaan ja vuodatin pari kyynelettä (kuulemma alkuperäisessä itkin pienenä ihan kunnolla)
    • tartuin golf-mailaan ensimmäistä kertaa sitten lumikinosten
    • sain polkupyörään uuden eturenkaan varastetun tilalle ja fiilistelin pyöräilyä niin paljon, että pohdin vakavasti ensimmäisen oman pyörän ostamista
    • valvoin melkein aamukuuteen bailaten latotansseissa kavereiden kolmekymppisissä
    • luin yhden koskettavimmista kirjoista pitkään aikaan, Love Warriorin. Kuuntelin myös kirjoja, viimeisimpänä Nokian tarinan Risto Siilasmaan näkökulmasta
    • kävin vihdoin Hietsussa biitsillä viidennen Helsinki-vuoden jälkeen
    • hemmottelin itseäni hieronnalla, joka osoittautuikin aika tuskalliseksi hartiajumien murjomiseksi (mutta teki niin hyvää!)
    • katsoin Nikon kanssa Stranger Thingsin kolmannen kauden enkä oikein tiedä mitä mieltä olin siitä – ehkä vähän itseään toistava juoni jo?
    • sain vihdoin lenkkeilyn mieluisaksi harrastukseksi jota tykkään tehdä 1-2 kertaa viikossa. Tämä on ihan uutta mulle, sillä oon vihannut juoksemista about koko elämäni
    • oon viettänyt päiviä ihan vain kotona akkuja ladaten, elämää pohdiskellen ja omista rutiineista nauttien

    Aikamoinen lista ja vielä on lomaa jäljellä! Ei ihme, että on jo sellainen kaiken saanut fiilis tämän kesän osalta, vaikka paljon kivaa on vielä tiedossa 🙂 Ja vaikka lista on pitkä, tästä kesästä on puuttunut kaikki väkisin suorittaminen, mikä on ihan tosi jees. En oo jaksanut ottaa paineita edes hienoista hellekeleistä, vaan jäänyt sohvalle makoilemaan, jos on tuntunut siltä. Tätä rentoutta kun saisi tuotua arkeenkin!

    Keskustelu
    Jaa tämä postaus

    Palauttava pääsiäinen

    palauttava pääsiäinen5

    Pääsiäinen alkaa olla takana ja neljän päivän miniloma tuli niiiiin tarpeeseen! En ole pitänyt joulun jälkeen ollenkaan lomaa, mikä rupeaa jo tuntumaan intensiivisten projekti- ja treeniputkien jälkeen. Onneksi nyt huhti-toukokuussa onkin sitten tiedossa lyhyitä viikkoja ja “talvilomani”, joten aion ottaa näistä kaiken irti.

    Päätin tehdä pitkästä aikaa postauksen puhelinkuvilla ja rennoilla kuulumisilla. Jotenkin kameraan tarttuminen on tuntunut vaikealta viime aikoina, vaikka luulisi, että kevätaurinko inspiroisi kuvaamaan. Tällä hetkellä kuvaaminen tuntuu kuitenkin vielä enemmän työltä kuin huvilta, joten jään odottelemaan kevyempää fiilistä sen suhteen.

    Janica kirjoitti Instagramiin tekstin, joka tiivistää hyvin myös omia fiiliksiäni tällä hetkellä. Koen, että Janican tapaan mulla on kaksi moodia: arkisin oon supertehokas suorittaja, joka pyörittää töissä montaa projektia ja treenaa kunnianhimoisesti. Perjantaisin oon suorittanut itseni piippuun ja viikonloppu pitää ladata akkuja, jotta jaksan taas suorittaa seuraavan viikon. Kuulostaa aika surulliselta, jos nyt rehellisiä ollaan.

    Hauskinta tässä on se, että tiedän kyllä, miten mun pitäisi tasapainottaa arkeani, mutten tee mitään asian eteen. Tiedän, että mun pitäisi lisätä arkeen palauttavia ja rentouttavia hetkiä, viettää enemmän aikaa läheisten kanssa ja tehdä välillä sitä mitä huvittaa, eikä sitä mitä kalenterini kertoo. Tiedän, että mun sympaattinen hermosto hallitsee ja parasympaattinen vaikeroi tuskissaan. Tiedän, että mun pitäisi rauhoittua ja tehdä välillä asioita ihan vaan tekemisen ilosta, eikä jonkin tavoitteen takia, mutten silti tee niin.

    Pääsiäiseen sain onneksi tuotua vähän tätä kevyempää fiilistä. En ollut suunnitellut pääsiäiselle juuri mitään tekemistä, sillä halusin vain olla ja mennä sinne, mihin mieli tekee. Pääsiäinen alkoi hyvin kesäisin fiiliksin, kun jäin toimistolle afterworkeille ja pystytettiin oma “terassi” kadulle. Sen verran istuttiin auringossa, että onnistuin polttamaan korvani 😀 Myöhemmin illalla lähdin vielä jatkoille ystävieni kanssa ja oli kiva päästä tanssimaan pitkästä aikaa!

    Perjantain otin iisisti kotona ja illalla parannettiin maailmaa ystävän kanssa viinilasin ääressä. Kävin myös haukkaamassa happea pitkällä kävelylenkillä ja nautin siitä, että luonto alkaa näyttää vihdoin elonmerkkejä: nurmikko vihertää ja puut puskea lehteä. Teki mieli tortillaa, joten hain kaupasta aineet ja pyöräytin guacamolet pöytään. Ei kai pääsiäisenä tarvitse syödä pelkkiä perinneruokia, jos ei huvita 🙂

    Lauantain olin vielä kotosalla ja puuhailin kaikkea, mihin yleensä ei ole aikaa. Luin kirjaa, suunnittelin tulevaa Italian matkaa, katsoin elokuvaa ja sarjoja sekä nautin virpojille varattuja pääsiäisherkkuja. Taisin jopa pestä pyykkiä 😀 Tämä päivä oli todellista akkujen lataamista ja sitä kuuluisaa omaa aikaa.

    Sunnuntaina soiteltiin vanhempieni kanssa ja päätin vähän extempore lähteä käymään vielä kotikotona niiden perinteisten pääsiäisruokien äärellä. Kävin tekemässä kevyen pääsiäistreenin lähes tyhjällä salilla ja hyppäsin lähijunan sijaan kaukojunaan Tampereelle. Myös isovanhempani ja tätini olivat kylässä sekä siskoni lapsensa kanssa kävivät moikkaamassa, joten oli ihana nähdä niin paljon läheisiä näinkin tiiviillä visiitillä 🙂

    Hyppäsin nimittäin jo tänään aamupäivästä paluujunaan, sillä olin varannut iltapäiväksi kauan odottamani hemmottelun, eli kampaajan. Otin kuvan hiusten lähtötilanteesta (vasemmalla): kuuden kuukauden juurikasvu ja kuolleet latvat ovat ahdistaneet jo kuukausia, mutten ole saanut edes kampaajaa mahtumaan kalenteriin. 3,5 tunnin käsittelyssä laitettiin raitoja, sävyä, tehohoitoa ja leikattiin vähintään 10 cm, jotta saatiin tilanne elvytettyä. Aika kivat tuli, vaikka itse sanonkin!

    Vaikka loma oli oikein ihana, en voi sanoa olevani täysin rentoutunut ja palautunut, sillä mua painaa tietyt huolet, joille en voi itse tehdä tällä hetkellä juuri mitään. Ja se vasta kauheaa onkin – luopua kontrollista ja siitä, etten voikaan korjata kaikkea, vaikka kuinka haluaisin. Sanoisin kuitenkin, että pääsiäinen teki kokonaisuudessaan hyvää ja sai mut tajuamaan, että tarvitsen arkeeni lisää tilaa: happea, hetkessä elämistä, oman fiiliksen kuuntelua ja spontaaneja kohtaamisia. Tätä oivallusta aion vaalia tästä eteenpäin ja onneksi kesää kohti elämä tuntuu muutenkin kevenevän hieman 🙂

    Näistä kuulumisista tuli nyt aika sillisalaatti, mutta joskus näinkin! Ja jos teillä muuten on vinkkejä Toscanaan, niin laittakaa tulemaan 🙂

    Keskustelu
    Jaa tämä postaus

    Valoa tunnelin päässä

    valoa

    On jotenkin tosi latteaa aloittaa puhumalla säästä, mutta onhan se nyt ollut aika mahtava viime päivinä. Ainakin täällä Helsingissä on tuntunut jo keväältä, mikä on i-h-a-n-a-a. Vaikka tykkään kunnon lumisesta talvesta, tämä talvi on ollut sitä jo vähän liikaa ja liian kauan. Koitan yleensä olla valittamatta säästä, sillä se lukeutuu niihin asioihin, joihin ei itse voi vaikuttaa. Nyt valoisina päivinä kuitenkin vasta ymmärrän, mitä valo tekee ihmiselle ja kuinka paljon olen sitä kaivannut!

    Lisääntyneestä valosta huolimatta tämä viikko ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Viikko sitten sunnuntaina olin juuri saanut kalenterin ojennukseen ja viikon ruuat välipaloineen jääkaappiin, kun vatsassani rupesi kiertämään. Sain ilmeisesti noron tai muun vastaavan kivan kaverin, sillä seuraavan yön vietin vessan lattialla. Tämä oli ensimmäinen vatsatautini aikuisiällä ja toivottavasti myös viimeinen hetkeen. Otti nimittäin yllättävän koville ja tuntuu, etten ole vieläkään ihan täysin voimissani.

    Sairastelun ja parin kotona vietetyn päivän aikana kävin aika syvissä vesissä. Tunnollisena suorittajana tuntui maailmanlopulta tyhjentää täysi kalenteri sovituista asiakaspalavereista, workshopeista ja myyntitapaamisista. Vaikka makasin kotona kuumeessa ja nestehukassa täristen, tunsin oloni surkeaksi ja laiskaksi. Anteeksi vain, mutta mitä hittoa nainen?!

    Ehdin siis käydä aika monta keskustelua itseni kanssa muutaman päivän ajan. Miksi oikein ajattelen näin? Miksi reagoin näin voimakkaasti? Miksi kaikki tuntuu niin ahdistavalta, vaikealta tai ylitsepääsemättömältä juuri nyt? En halunnut työntää pahaa oloa pois, vaan oikein kierin siinä kaikessa rauhassa.

    Jälkikäteen ajateltuna sairastuminen ja totaalistoppi oli ehkä juuri sitä mitä tähän hetkeen tarvitsin. Olen jo pidemmän aikaa valunut taas huomaamattani ylitunnollisuuteen ja suorittamiseen, josta oli nyt pakko päästää irti ennen kuin on liian myöhäistä. Ja tiedättekö mitä? Maailma ei kaatunut, vaikka tiputin hanskat muutamaksi päiväksi ja otin loppuviikon rennommin. Se oli yllättävän puhdistava kokemus se.

    Kun pääsin pahimmasta ahdistuksesta yli, loppuviikko on tuntunut ihanalta. Tyhjensin kalenterista loputkin menot ja oltiin jo etukäteen Nikon kanssa sovittu, että tämä viikonloppu yritetään vain olla. Lauantaina otettiin Milo mukaan ja lähdettiin kiertämään Helsingin keskuspuistoa auringonpaisteessa. Nappasin jopa kameran mukaan ja palauttelin mieleen valokuvauskurssin oppeja.

    Pakko vinkata Maunulan Majasta, jonne pysähdyimme kahville. Symppis paikka, josta sai myös gluteenittomia korvapuusteja! Koiratkin olivat tervetulleita – me tosin jäätiin kuraisen koiran kanssa suosiolla terassille nautiskelemaan. Keskuspuisto oli muutenkin paljon eläväisempi kuin etukäteen ajattelin, jotenkin mun mielikuvissa se on ollut synkähköä metsää.

    Tänään nukuin pitkään, napsin kuvia valosta kylpevästä kodista (niitä seuraavaksi!), käytiin juhlistamassa kaverin synttäreitä, valmistin uudet sapuskat ensi viikolle (olkoon parempi onni niiden kanssa) ja nyt menen tekemään vielä pienen venyttelyjoogan ennen nukkumaanmenoa. Mikä tärkeintä, ensi viikko starttaa huomattavasti kevyemmin fiiliksin 🙂

    Keskustelu
    Jaa tämä postaus