Hellitä vähän

Selaa aihetta:

koti

    Keskeneräiset kohdat kotona

    kotona

    Uskallan väittää, että sisustuskuvat ovat aina jonkin verran illuusiota, aseteltuja yksityiskohtia ja valittuja kuvakulmia. Myönnän tekeväni samaa: tyhjennän pöydät ja tasot, pyyhin pölyt ja piilotan turhat rojut, kun alan kuvaamaan kotona. Ja kukapa sitä jaksaisi katsella pelkästään sotkuisia koteja!

    Tällä kertaa ajattelin kuitenkin esitellä jotain “kulissien takaa”, nimittäin ne nurkat ja kohdat, jotka jäävät usein kuvaamatta. Keskeneräiset paikat, joihin olen tällä hetkellä kaikkein vähiten tyytyväinen. Ne, missä sisustusinto (ja budjetti) loppuivat kesken 😀 Eli toivottavasti teille jotain uutta ja itselleni hyvä muistilista tulevia sisustushaaveita varten!

    Aloitetaan kuitenkin huoneesta, joka vaatii vähiten fiksausta. Se on ehdottomasti keittiö, johon olen ollut tyytyväinen alusta asti. Keittiön tarpeet liittyvät ainoastaan säilytystilaan: korkeat kaapit ovat syviä, joten niihin pitäisi hankkia vetolaatikot helpottamaan käyttöä. Se, mikä rajautuu usein kuvista pois, on meidän “kierrätysjärjestelmä” ikkunan alla. Siinä on milloin mitäkin pussukoita tyhjiä pulloja, paperia, pahvia sekä lasi- ja metallijätettä varten. Roskakaapissamme on tilaa seka-, muovi- ja bio-jätteelle, mutta loput vievät yksinkertaisesti liikaa tilaa. Voitte kuvitella, kuinka rakastan noita oransseja muovikasseja… Niimaarin Ecosmol on ihana, mutta kipuilen vähän hinnan kanssa ja lisäksi toivoisin, että systeemi olisi vielä pikkuisen tilavampi.

    Ruokailutilan skippaan tällä kertaa, sillä se on näkynyt moneen kertaan viime aikoina täällä ja täällä. Ruokailutilaan kaipaisin mattoa ja jotain seinälle, mutta nämä eivät ole toivelistan kärkipäässä. Sen sijaan hypätään olohuoneeseen, jota ei olekaan täällä hetkeen näkynyt! Meidän sohva taitaa näkyä kuvissa vasta ensimmäistä kertaa, joten esitellään sekin nyt samalla. Kyseessä on Kuusilinnan Tuuli-sohva + rahi, joihin ollaan oltu muuten tyytyväisiä, mutta huomattiin juuri, että kangas on lähtenyt jo ikävästi kulumaan istuintyynyistä. En tiedä, onko koiralla vaikutusta asiaan, mutta aion kysyä liikkeestä, onko tämä ihan normaalia.

    Olohuoneen ongelma ovat tyhjät seinät, jotka piinaavat mua. Ei olla uskallettu porata vielä reikiä seinään, sillä kenkäkaappia kiinnittäessä seinästä lohkesi aika pala… Joskus se ensimmäinen reikä on kuitenkin porattava, jos seinille jotain haluaa. Haaveilen tauluseinästä tai yhdestä tai kahdesta näyttävämmästä taideteoksesta. Ei mitään kiireisiä hankintoja, mutta sitten jossain vaiheessa. Myös kattovalaisimen aion uusia sitten joskus, kun opin hahmottamaan millainen tänne sopisi.

    Toinen ongelma on pari nurkkaa, joihin kerääntyy roinaa. Toinen on Milon leluboksi sohvan vieressä, toinen meidän “jumppanurkka” kirjahyllyn vieressä. Näille en ole keksinyt mitään järkevää säilytysratkaisua, vaikka olkkariin kyllä mahtuisi vielä esim. lipasto tuohon patterin eteen. En vaan saa mieleeni visiota, millainen siihen menisi, joten odottelen vielä inspiraatiota.

    Sitten hypätään sinne, mikä on eniten kesken, eli parvekkeelle! Tänne ei tosiaan haluttu talveksi tehdä yhtään mitään, maalasin ainoastaan vanhat Ikean parvekekalusteet harmaiksi (tuolit odottelevat kevättä varastossa). Ihan ensimmäisenä pitää laittaa lattia kuntoon ja siihen halutaan lämmintä puuta jalkojen alle. Lähempänä kesää olisi kiva saada jokin sohvamainen kaluste rentoon hengailuun sekä tietysti kasveja piristämään ilmettä.

    Meikkipöydän olen esitellyt jo aikaisemmin ja siihen on vieläkin peili hankkimatta (koska sama kiinnityskammo). Olen jo aika varma, että tilaan tämän* House Doctorin peilin, jos teillä ei ole vinkata parempaa. Säilytysratkaisu tarvitaan myös tuohon nurkkaan, sillä kaikki hiustenlaittojutut elävät edelleen bokseissa pöydän alla… Säilytysratkaisut ovat juuri se osa-alue, jota en osaa yhtään – mikä hahmottui itselleni entistä konkreettisemmin tämän postauksen myötä 😀

    Ja sitten viimeiset murheenkryynit, eli vessa ja makkari. Vessaan tarvitaan (yllätysyllätys) kaappi, sillä nyt meillä on kasa kamaa säilytyksessä pesukoneen päällä. Taas joutuu kiinnittämään seinään, mikä on a-r-g-h etenkin näin märkätiloissa. Pistorasioiden kanssa taistellaan, sillä niitä on vessassa tasan yksi. Tosi kätevää mm. sähköhammasharjan, pesukoneen ja partakoneen kanssa… Kuvasta näkee tämänhetkisen virityksen, mikä ei todellakaan silmiäni hivele.

    Ja sitten makkari, joka on jotenkin blaah tällä hetkellä. Ei siis periaatteessa mitään suurta vikaa, mutta jotenkin en vaan fiilistele sitä yhtään. Sänkymme on valtava ja ostin siihen tämän käännettävän päiväpeiton*, mikä osoittautui liian ohueksi. Siihen jää Milon kynnet kiinni ja siitä näkyy läpi kaikki muhkurat, joten en ole super happy, vaikka väreistä ja luonnollisesta fiiliksestä tykkäänkin.

    Ainoa osa makkaria, mihin olen tyytyväinen, on tämä työskentelynurkkaus sekä liukuovikaapit. En tykkää meidän verhoista (nämä*), vaikka ne hyvin pimentävät. Ne ovat oudon väriset, jotenkin mutalammikon väriset, ruskehtavan harmaat. Tyynyt ovat kaikki vanhoja ja eri paria. Yöpöydät ovat liian korkeat ja omastani puuttuu laatikko, koska onnistuin rikkomaan pari Ikean kiinnitintä. Nikon isoisän tekemän valaisin on hieno, mutta siinä on liian pieni varjostin massiiviseen jalkaan. Mitäköhän vielä keksisin… Matto on ikivanha, mutta näistä ehkä pienin paha. Ja tyhjät seinät tietty täälläkin.

    Haaveilen hotellimaisesta fiiliksestä ja viimeksi inspiroiduin tästä kuvasta Pinterestissä. Onneksi kaikki kalleimmat investoinnit ovat sentään osuneet nappiin ja pelkästään tekstiileillä saa tehtyä paljon muutosta (vaikkei sentään tuota huonekorkeutta, haha). Mikään kiire näillä hankinnoilla ei ole ja seuraavia juttuja onkin harkittava tarkkaan, ettei tule taas uusia “ihan kivoja” verhoja ja päiväpeittoa.

    Lisäksi meillä on tällainen salanurkka vielä makkarissakin. Teetimme liukuovikaapiston seinässä olevaan syvennykseen, mikä loppui jostain syystä tähän. Eli jokin säilytysratkaisu (taas kerran) voisi tähänkin upota. Menee kuitenkin hankintalistan häntäpäähän.

    Sellaisia juttuja meillä siis on vielä kesken ja jatkuvan pähkäilyn ja turhautumisen kohteena 😀 Jos tuli jotain hyviä ideoita tai visioita erityisesti säilytysratkaisuihin, niin vinkkaa ihmeessä! Rupean nyt joka tapauksessa priorisoimaan näitä hankintoja ja pystyn ehkä panostamaan muutamaan ennen kesää ja parveketta. Onneksi olen nyt jo tottunut elämään “keskeneräisessä” kodissa, joten mikään hätä tässä ei ole. Kotijutut tuppaavat venyvän aina kilometrin mittaisiksi, mutta kerro ihmeessä, jos tykkäsit tästä vähän erilaisesta esittelystä!

    *linkit affliate-linkkejä

    Teema
    Koti
    Keskustelu
    Jaa tämä postaus

    Koti valmistuu pikkuhiljaa

    koti valmistuu pikkuhiljaa

    Elämää suuremmista teemoista vähän kevyempiin, eli sisustamiseen! Sisustusrintamalla oli aika hiljaista ennen joulua, sillä itselleni iski pieni väsy kaikkeen inspiroitumiseen, pinnailuun, pähkäilyyn, googletteluun, vertailuun ja ennen kaikkea päätösten tekemiseen. Tiedätte varmaan. Toisaalta olen tyytyväinen, että olen osannut ottaa vähän lungimmin ja pysähtynyt makustelemaan kotia tällaisenaan. Kyllä ne loputkin asiat sieltä vielä kirkastuvat, kun niille antaa vähän tilaa.

    Yksi asia sentään saatiin pois hankintalistalta ja se oli keittiön kaappi. Halusin ikkunoiden väliin ehdottomasti käytetyn kaapin, sillä meillä on jo niin paljon kaikkea uutta ja kiiltävää, että silmiin sattuu. Jotain rosoista, jotain lämpöistä, jotain millä on jo tarina. Mielellään myös jotain talon henkeen ja aikakauteen sopivaa. Selailin pitkään Toria ja etsin mieleistä. Huomasin pian, että viehätyin 50-luvun liinavaatekaapeista. Mutta niin on viehättynyt moni muukin ja hinnat hipoivat pilviä.

    50-luvun liinavaatekaappi

    Pähkäilin ja emmin (tykkään tästä sanasta, haha), kunnes lopulta äitini lupasi ostaa kaapin meille tuparilahjaksi, kunhan vaan löydän sopivan. En silti löytänyt tai ainakaan osannut päättää. Jotkut nauttivat etsimisestä ja löytöjen tekemisestä, mutta itse vihaan sitä. Aina kun tulee joku kiva kohdalle, se on myyty ennen kuin ehdin send-nappia painamaan. Argh!

    Lopulta päädyttiin selaamaan Toria yhdessä äitin kanssa ja tämä tuli vastaan. Olin sitä jo ujosti katsellut aikaisemminkin, mutta kuvat eivät oikein tehneet oikeutta kaapille (myyntivinkki nro 1: satsaa kuviin!) ja mietin, onko väri liian tumma tänne. Puoliksi äitin kannustuksesta sain päätöksen vihdoin tehtyä ja haettiin kaappi uuteen kotiin. Sain samalla kuulla, että se oli kulkenut pitkään myyjän suvussa, joten sain kaapille sen kaipaamani tarinankin 🙂

    50-luvun liinavaatekaappi

    Ja kuinka paljon tykkäänkin kaapista nyt! Se tuo sopivasti mielenkiintoa mustavalkoiseen keittiöön. Väriä oli tosi vaikea vangita näihin kuviin juuri oikeassa sävyssä, mutta se on pehmeän konjakkinen. Sopii muuten täydellisesti meidän ruokapöydän tuoleihin, jotka ovat samalta aikakaudelta. Konjakkinen väri kiehtoo muutenkin tällä hetkellä ja mietin jo miten saisin tuotua sitä muuallekin asuntoon sopivissa määrin.

    Kaapin sisään sai sopivasti lisää säilytystilaa ja päälle päätyi nyt toistaiseksi meidän keittokirjat sekä kahvimylly – pian siinä voi taas olla jotain muuta. Ikävä kyllä ei päästy vielä kaikista “roinista” eroon, vaan jouduttiin jättämään pari valkoista säiliötä Milon ruokajemmaksi sekä paperinkeräyspisteeksi. Toisaalta ne menee tossa kaapin vieressäkin, vaikkei nyt kovin esteettinen ratkaisu olekaan.

    Asuntoa kuvatessa on aina se ongelma, ettei sitä saa millään näyttämään kuvissa siltä kuin se näyttää omin silmin. Meillä on niin viileät pinnat, että kaikki näyttää helposti tosi värittömältä, kylmältä ja jopa kalskealta. Tykkään kuvata valoisaan aikaan, koska se on kaikkein helpointa kuvien onnistumisen ja muokkaamisen kannalta. Tämä tietysti blokkaa kaikki valot, joilla muuten luomme paljon tunnelmaa kotiin. Lisäksi editoin kuvista helposti valoisia ja kylmään taittavia, koska silmäni on tottunut siihen ja muu näyttää helposti vähän tunkkaiselta.

    Havahduin tähän “harhaan”, kun Eveliina meillä käydessään totesi, että teidän koti on livenä paljon lämpöisempi kuin kuvissa! Ja niin se munkin mielestä on. En missään nimessä halua asua kliinisessä kodissa, vaikka minimalistista tyyliä suosinkin. Värejä olen vieläkin huono käyttämään, mutta tuon lämpöä kotiin omalla tavallani – pehmeillä (luonnon)materiaaleilla, huonekasveilla, matkoilta kerätyillä koriste-esineillä sekä ennen kaikkea niillä valoilla, jotka jälleen näistä kuvista uupuvat. Ehkä jatkossa yritän kuvata teille myös vähän erilaisia kuvia kuin näitä vitivalkoisia.

    Tiettyjä juttuja täältä puuttuu vielä, mutta koti alkaa olla “virallisesti” valmis, sillä olemme jo pitämässä ensimmäisiä tupareita tammikuussa! Jospa se motivoisi vielä hoitamaan muutaman roikkuneen asian kuntoon 😉 Ja hei saa esittää myös toiveita sisustusjuttuihin liittyen – omalla listalla olisi ainakin olkkarin esittely, mutta kovasti elättelen vielä toiveita, että saataisiin sinne muutama taulu seinälle ennen sitä 😀

    Teema
    Koti
    Keskustelu
    Jaa tämä postaus

    Kiitos vuosi 2018

    kiitos vuosi 2018

    Joulu 2018 alkaa olla ohi ja on aika suunnata katseet pikkuhiljaa tulevaan. Joulun jälkeen on aina vähän haikea fiilis, sillä onhan sitä hartaudella odotettu ja fiilistelty. Toisaalta taas rakastan välipäivien huoletonta oleskelua, jolloin on aikaa vetää yhteen mennyttä vuotta sekä suunnitella tulevaa. Unohtamatta tietenkään pitkiä yöunia, rehellistä laiskottelua ja viimeisten joulusuklaiden tuhoamista 😀

    Vedän yhteen vuotta 2018 ennen kaikkea kiitollisin mielin. Tähän vuoteen ei ole osunut suuria vastoinkäymisiä (koputan puuta), joten olo on helpottunut ja onnellinen. Toki arkisia suruja ja murheita riittää aina, mutta pariin viime vuoteen verrattuna tämä on ollut tasaista ylämäkeä koko vuosi. Koen, että suurin vaikutus positiiviseen fiilikseen on ollut ennen kaikkea oman ajatusmaailman työstämisessä, mikä lopulta tämän bloginkin synnytti.

    kiitos vuosi 2018

    Ihmissuhteet. Tänä vuonna olen vasta kunnolla sisäistänyt sen, kuinka suuri merkitys läheisillä ihmissuhteilla on omaan hyvinvointiini. Olen yrittänyt panostaa täysillä elämäni tärkeimpiin ihmisiin. En ole väkisin roikkunut suhteissa, jotka vain vievät energiaani eivätkä anna takaisin mitään. Olen yrittänyt hyväksyä sen, etten voi olla kaikille kaikkea, vaikka kuinka haluaisin.

    Tämä vuosi on ollut myös täynnä iloisia perhejuhlia, sillä toinen siskoni sai toisen lapsen ja toinen siskoni valmistui kauppatieteiden maisteriksi. Lisäksi isoisät täyttivät tasavuosia ja tuntuu, että kerrankin sukua ja perhettä on tullut nähtyä moneen otteeseen kuluvan vuoden aikana. Kirsikkana kakun päällä tietysti ihana joulu <3

    kiitos vuosi 2018
    kiitos vuosi 2018

    Oma koti. Onnea tähän vuoteen on tietysti tuonut myös ensimmäinen oma koti, joka löytyi vihdoin parin vuoden aktiivisen etsinnän jälkeen. Viihtyisä koti ja sen sisustaminen voi tuntua jonkun mielestä turhalta ja pinnalliselta, mutta itselleni on tärkeää, että koti on toimiva ja viihtyisä. Oma koti on kuitenkin aina se lepo- ja turvapaikka, missä on pystyttävä palautumaan ja rentoutumaan arjen haasteista.

    Uuden kodin myötä olemme myös kutsuneet enemmän ihmisiä kylään, sillä nyt on tilaa laittaa ruokaa ja seurustella. Jopa siivoaminen tuntuu kivemmalta uudessa kodissa, jossa jokaisella tavaralla on vihdoin oma paikkansa. Puhumattakaan luonnon läheisyydestä, minkä myötä tunnen löytäneeni ihan uuden arvostuksen ja kiitollisuuden ympäröivää luontoa kohtaan.

    kiitos vuosi 2018
    mitä teen työkseni

    Työt. Töiden puolesta vuoden aikana ei ole tapahtunut mitään dramaattista, mutta koen silti menneeni hurjasti eteenpäin. Töissä ongelmani on ollut jonkinasteinen huijarisyndrooma, eli mun on ollut vaikea luottaa omaan osaamiseeni ja kykyihini. Tätä olen työstänyt tänä vuonna ja yrittänyt konkretisoida omaa osaamistani sekä itselleni että muille. Päivitin mm. vihdoin LinkedIn-profiilini ja kirjoitin blogiinkin työstäni. Osaamiseni on huomattu myös töissä ja olen saanut sieltä tunnustusta sekä entistä enemmän vastuuta, mikä tietysti auttaa luottamaan itseeni.

    Liikunta ja hyvinvointi. Liikunnankin suhteen vuosi oli nousukäyrää, missä tosin oli kesän kohdalla aikamoinen notkahdus. Toisaalta olen ylpeä siitä, että olen päässyt kunnolla pakkomielteisestä liikkumisesta eroon ja pystyn pitämään kunnon taukoja, kun kehossa siltä tuntuu. Nyt loppuvuoteen otin taas suosiolla parin viikon tauon, jolloin keskityn hitaisiin kävelylenkkeihin ja kehonhuoltoon tai kevyempään treeniin.

    kiitos vuosi 2018

    Liikuntakuulumisista kerroinkin vähän aikaa sitten täällä. Tuo postaus poiki jotain muutakin hyvää, sillä pääsin Eevsku Training ambassadoriksi ja jatkan valmennuksissa nyt keväällä. Tuskin maltan odottaa crossfit-tyylistä Power You -valmennusta, jossa starttaan tammikuussa ja josta tekin tulette varmasti kuulemaan vielä!

    Hyvinvointi on mulle paljon muutakin kuin liikuntaa ja sillä saralla riittää aina tehtävää. Palautumisessa on edelleen haasteita, sillä otan niin helposti paineita töiden lisäksi myös muista elämän osa-alueista ja tunnit tuntuvat loppuvan kesken vuorokaudesta. Ruokavalion suhteen olen mennyt aika rennolla otteella nyt loppuvuoden, mutta tiedän, että oloni olisi parempi, jos söisin terveellisemmin ja säännöllisemmin. Puhumattakaan unesta, joka harmillisesti jää vieläkin alle suositusten ja oman minimini. Tässä on siis teema, joka vaatii vielä parempaa fokusta ensi vuonna. Onneksi sain vihdoin ja viimein (11 kuukauden odotuksen jälkeen…) unta ja palautumista mittaavan Oura-sormuksen, joka tulee tukemaan mua tässä haasteessa!

    kiitos vuosi 2018
    kiitos vuosi 2018

    Matkat. Matkustus on ehkä muuttanut hieman merkitystään mun elämässä. En osaa enää odottaa koko vuotta jotain tiettyä reissua, vaikka tottakai nautin niistä edelleen. Ehkä se on tämä ilmastotietoisuus, ehkä omasta kodista ja arjesta nauttiminen, ehkä pieni lentopelko – ehkä kaikki nämä yhdessä. Tottakai haluan edelleen nähdä ja kokea, mutta en suhtaudu enää yhtä pakkomieleisesti matkustamiseen ja olen ruvennut katsomaan ympärilleni ja löytämään kiinnostavia matkakohteita myös lähempää.

    Vuonna 2018 lensin kuusi edestakaista lentoa, joista viisi töiden puolesta. Varasin itse siis vain yhden matkan, joka oli poikaystävän kanssa Islantiin. Lisäksi vietimme työporukalla viikonlopun Lontoossa. Tässä oli ihan riittävästi matkailua tälle vuodelle – etenkin, kun kesä oli niin lämmin täällä Suomessa.

    kiitos vuosi 2018

    Blogi ja itseilmaisu. Tänä vuonna aloitin myös tämän uuden blogini. Blogi on tuntunut alusta asti omalta ja mieleiseltä, mutta silti tavoitteeni ja visioni bloggaajana ovat edelleen itsellenikin hyvin epäselvät. Jokin tarve mulla on ilmaista itseäni ja toistaiseksi valokuvaaminen ja kirjoittaminen, eli blogi ja Instagram ovat olleet kanavani siihen.

    Tiedän, että jos blogin haluaisi oikeasti lentämään, pitäisi siihen käyttää huomattavasti enemmän aikaa ja energiaa. Kuvata enemmän, kirjoittaa enemmän, suunnitella enemmän, julkaista useammin ja säännöllisemmin ja ennen kaikkea markkinoida blogia enemmän. Silti ei olisi mitään takeita siitä, että blogi oikeasti erottuisi tuhansien muiden joukosta. Välillä tämä ajatus ahdistaa, välillä taas ei.

    Fakta on se, että tässä elämässä on niin paljon kaikkea muuta (= kaikki edelliset kohdat), mihin haluan aikaani käyttää, ettei tässä elämäntilanteessa ole mahdollista panostaa blogiin tämän enempää. Tykkään siitä, että voin tehdä blogia muun elämän ehdoilla – en muuta elämää blogin ehdoilla. En siis vieläkään osaa sanoa, mikä tämän blogin tulevaisuus on, ja toistaiseksi jatkan tällä rennolla tahdilla, mikä on tuntunut itselle hyvältä. En silti kiellä, etteikö välillä kutkuttaisi kokeilla, mihin oma juttuni lentäisi, jos siihen oikeasti panostaisin.

    kiitos vuosi 2018

    Tällainen katsaus tähän vuoteen – olipa melkein terapeuttista kirjoittaa tätä ja selata blogin kuva-arkistoa 🙂 Vaikka välillä tuntuu, etten saa juuri mitään tehtyä tänne, niin yllätyin, kuinka paljon materiaalia löysin. Nyt kun yhteenveto tästä vuodesta on tehty, on aika keskittyä ensi vuoden tavoitteisiin – ehkä niistä sitten seuraavaksi!

    Teema
    Ajatuksia
    Keskustelu
    Jaa tämä postaus