Hellitä vähän

Selaa aihetta:

koti

    Koti valmistuu pikkuhiljaa

    koti valmistuu pikkuhiljaa

    Elämää suuremmista teemoista vähän kevyempiin, eli sisustamiseen! Sisustusrintamalla oli aika hiljaista ennen joulua, sillä itselleni iski pieni väsy kaikkeen inspiroitumiseen, pinnailuun, pähkäilyyn, googletteluun, vertailuun ja ennen kaikkea päätösten tekemiseen. Tiedätte varmaan. Toisaalta olen tyytyväinen, että olen osannut ottaa vähän lungimmin ja pysähtynyt makustelemaan kotia tällaisenaan. Kyllä ne loputkin asiat sieltä vielä kirkastuvat, kun niille antaa vähän tilaa.

    Yksi asia sentään saatiin pois hankintalistalta ja se oli keittiön kaappi. Halusin ikkunoiden väliin ehdottomasti käytetyn kaapin, sillä meillä on jo niin paljon kaikkea uutta ja kiiltävää, että silmiin sattuu. Jotain rosoista, jotain lämpöistä, jotain millä on jo tarina. Mielellään myös jotain talon henkeen ja aikakauteen sopivaa. Selailin pitkään Toria ja etsin mieleistä. Huomasin pian, että viehätyin 50-luvun liinavaatekaapeista. Mutta niin on viehättynyt moni muukin ja hinnat hipoivat pilviä.

    50-luvun liinavaatekaappi

    Pähkäilin ja emmin (tykkään tästä sanasta, haha), kunnes lopulta äitini lupasi ostaa kaapin meille tuparilahjaksi, kunhan vaan löydän sopivan. En silti löytänyt tai ainakaan osannut päättää. Jotkut nauttivat etsimisestä ja löytöjen tekemisestä, mutta itse vihaan sitä. Aina kun tulee joku kiva kohdalle, se on myyty ennen kuin ehdin send-nappia painamaan. Argh!

    Lopulta päädyttiin selaamaan Toria yhdessä äitin kanssa ja tämä tuli vastaan. Olin sitä jo ujosti katsellut aikaisemminkin, mutta kuvat eivät oikein tehneet oikeutta kaapille (myyntivinkki nro 1: satsaa kuviin!) ja mietin, onko väri liian tumma tänne. Puoliksi äitin kannustuksesta sain päätöksen vihdoin tehtyä ja haettiin kaappi uuteen kotiin. Sain samalla kuulla, että se oli kulkenut pitkään myyjän suvussa, joten sain kaapille sen kaipaamani tarinankin 🙂

    50-luvun liinavaatekaappi

    Ja kuinka paljon tykkäänkin kaapista nyt! Se tuo sopivasti mielenkiintoa mustavalkoiseen keittiöön. Väriä oli tosi vaikea vangita näihin kuviin juuri oikeassa sävyssä, mutta se on pehmeän konjakkinen. Sopii muuten täydellisesti meidän ruokapöydän tuoleihin, jotka ovat samalta aikakaudelta. Konjakkinen väri kiehtoo muutenkin tällä hetkellä ja mietin jo miten saisin tuotua sitä muuallekin asuntoon sopivissa määrin.

    Kaapin sisään sai sopivasti lisää säilytystilaa ja päälle päätyi nyt toistaiseksi meidän keittokirjat sekä kahvimylly – pian siinä voi taas olla jotain muuta. Ikävä kyllä ei päästy vielä kaikista “roinista” eroon, vaan jouduttiin jättämään pari valkoista säiliötä Milon ruokajemmaksi sekä paperinkeräyspisteeksi. Toisaalta ne menee tossa kaapin vieressäkin, vaikkei nyt kovin esteettinen ratkaisu olekaan.

    Asuntoa kuvatessa on aina se ongelma, ettei sitä saa millään näyttämään kuvissa siltä kuin se näyttää omin silmin. Meillä on niin viileät pinnat, että kaikki näyttää helposti tosi värittömältä, kylmältä ja jopa kalskealta. Tykkään kuvata valoisaan aikaan, koska se on kaikkein helpointa kuvien onnistumisen ja muokkaamisen kannalta. Tämä tietysti blokkaa kaikki valot, joilla muuten luomme paljon tunnelmaa kotiin. Lisäksi editoin kuvista helposti valoisia ja kylmään taittavia, koska silmäni on tottunut siihen ja muu näyttää helposti vähän tunkkaiselta.

    Havahduin tähän “harhaan”, kun Eveliina meillä käydessään totesi, että teidän koti on livenä paljon lämpöisempi kuin kuvissa! Ja niin se munkin mielestä on. En missään nimessä halua asua kliinisessä kodissa, vaikka minimalistista tyyliä suosinkin. Värejä olen vieläkin huono käyttämään, mutta tuon lämpöä kotiin omalla tavallani – pehmeillä (luonnon)materiaaleilla, huonekasveilla, matkoilta kerätyillä koriste-esineillä sekä ennen kaikkea niillä valoilla, jotka jälleen näistä kuvista uupuvat. Ehkä jatkossa yritän kuvata teille myös vähän erilaisia kuvia kuin näitä vitivalkoisia.

    Tiettyjä juttuja täältä puuttuu vielä, mutta koti alkaa olla “virallisesti” valmis, sillä olemme jo pitämässä ensimmäisiä tupareita tammikuussa! Jospa se motivoisi vielä hoitamaan muutaman roikkuneen asian kuntoon 😉 Ja hei saa esittää myös toiveita sisustusjuttuihin liittyen – omalla listalla olisi ainakin olkkarin esittely, mutta kovasti elättelen vielä toiveita, että saataisiin sinne muutama taulu seinälle ennen sitä 😀

    Teema
    Koti
    Keskustelu
    Jaa tämä postaus

    Kiitos vuosi 2018

    kiitos vuosi 2018

    Joulu 2018 alkaa olla ohi ja on aika suunnata katseet pikkuhiljaa tulevaan. Joulun jälkeen on aina vähän haikea fiilis, sillä onhan sitä hartaudella odotettu ja fiilistelty. Toisaalta taas rakastan välipäivien huoletonta oleskelua, jolloin on aikaa vetää yhteen mennyttä vuotta sekä suunnitella tulevaa. Unohtamatta tietenkään pitkiä yöunia, rehellistä laiskottelua ja viimeisten joulusuklaiden tuhoamista 😀

    Vedän yhteen vuotta 2018 ennen kaikkea kiitollisin mielin. Tähän vuoteen ei ole osunut suuria vastoinkäymisiä (koputan puuta), joten olo on helpottunut ja onnellinen. Toki arkisia suruja ja murheita riittää aina, mutta pariin viime vuoteen verrattuna tämä on ollut tasaista ylämäkeä koko vuosi. Koen, että suurin vaikutus positiiviseen fiilikseen on ollut ennen kaikkea oman ajatusmaailman työstämisessä, mikä lopulta tämän bloginkin synnytti.

    kiitos vuosi 2018

    Ihmissuhteet. Tänä vuonna olen vasta kunnolla sisäistänyt sen, kuinka suuri merkitys läheisillä ihmissuhteilla on omaan hyvinvointiini. Olen yrittänyt panostaa täysillä elämäni tärkeimpiin ihmisiin. En ole väkisin roikkunut suhteissa, jotka vain vievät energiaani eivätkä anna takaisin mitään. Olen yrittänyt hyväksyä sen, etten voi olla kaikille kaikkea, vaikka kuinka haluaisin.

    Tämä vuosi on ollut myös täynnä iloisia perhejuhlia, sillä toinen siskoni sai toisen lapsen ja toinen siskoni valmistui kauppatieteiden maisteriksi. Lisäksi isoisät täyttivät tasavuosia ja tuntuu, että kerrankin sukua ja perhettä on tullut nähtyä moneen otteeseen kuluvan vuoden aikana. Kirsikkana kakun päällä tietysti ihana joulu <3

    kiitos vuosi 2018
    kiitos vuosi 2018

    Oma koti. Onnea tähän vuoteen on tietysti tuonut myös ensimmäinen oma koti, joka löytyi vihdoin parin vuoden aktiivisen etsinnän jälkeen. Viihtyisä koti ja sen sisustaminen voi tuntua jonkun mielestä turhalta ja pinnalliselta, mutta itselleni on tärkeää, että koti on toimiva ja viihtyisä. Oma koti on kuitenkin aina se lepo- ja turvapaikka, missä on pystyttävä palautumaan ja rentoutumaan arjen haasteista.

    Uuden kodin myötä olemme myös kutsuneet enemmän ihmisiä kylään, sillä nyt on tilaa laittaa ruokaa ja seurustella. Jopa siivoaminen tuntuu kivemmalta uudessa kodissa, jossa jokaisella tavaralla on vihdoin oma paikkansa. Puhumattakaan luonnon läheisyydestä, minkä myötä tunnen löytäneeni ihan uuden arvostuksen ja kiitollisuuden ympäröivää luontoa kohtaan.

    kiitos vuosi 2018
    mitä teen työkseni

    Työt. Töiden puolesta vuoden aikana ei ole tapahtunut mitään dramaattista, mutta koen silti menneeni hurjasti eteenpäin. Töissä ongelmani on ollut jonkinasteinen huijarisyndrooma, eli mun on ollut vaikea luottaa omaan osaamiseeni ja kykyihini. Tätä olen työstänyt tänä vuonna ja yrittänyt konkretisoida omaa osaamistani sekä itselleni että muille. Päivitin mm. vihdoin LinkedIn-profiilini ja kirjoitin blogiinkin työstäni. Osaamiseni on huomattu myös töissä ja olen saanut sieltä tunnustusta sekä entistä enemmän vastuuta, mikä tietysti auttaa luottamaan itseeni.

    Liikunta ja hyvinvointi. Liikunnankin suhteen vuosi oli nousukäyrää, missä tosin oli kesän kohdalla aikamoinen notkahdus. Toisaalta olen ylpeä siitä, että olen päässyt kunnolla pakkomielteisestä liikkumisesta eroon ja pystyn pitämään kunnon taukoja, kun kehossa siltä tuntuu. Nyt loppuvuoteen otin taas suosiolla parin viikon tauon, jolloin keskityn hitaisiin kävelylenkkeihin ja kehonhuoltoon tai kevyempään treeniin.

    kiitos vuosi 2018

    Liikuntakuulumisista kerroinkin vähän aikaa sitten täällä. Tuo postaus poiki jotain muutakin hyvää, sillä pääsin Eevsku Training ambassadoriksi ja jatkan valmennuksissa nyt keväällä. Tuskin maltan odottaa crossfit-tyylistä Power You -valmennusta, jossa starttaan tammikuussa ja josta tekin tulette varmasti kuulemaan vielä!

    Hyvinvointi on mulle paljon muutakin kuin liikuntaa ja sillä saralla riittää aina tehtävää. Palautumisessa on edelleen haasteita, sillä otan niin helposti paineita töiden lisäksi myös muista elämän osa-alueista ja tunnit tuntuvat loppuvan kesken vuorokaudesta. Ruokavalion suhteen olen mennyt aika rennolla otteella nyt loppuvuoden, mutta tiedän, että oloni olisi parempi, jos söisin terveellisemmin ja säännöllisemmin. Puhumattakaan unesta, joka harmillisesti jää vieläkin alle suositusten ja oman minimini. Tässä on siis teema, joka vaatii vielä parempaa fokusta ensi vuonna. Onneksi sain vihdoin ja viimein (11 kuukauden odotuksen jälkeen…) unta ja palautumista mittaavan Oura-sormuksen, joka tulee tukemaan mua tässä haasteessa!

    kiitos vuosi 2018
    kiitos vuosi 2018

    Matkat. Matkustus on ehkä muuttanut hieman merkitystään mun elämässä. En osaa enää odottaa koko vuotta jotain tiettyä reissua, vaikka tottakai nautin niistä edelleen. Ehkä se on tämä ilmastotietoisuus, ehkä omasta kodista ja arjesta nauttiminen, ehkä pieni lentopelko – ehkä kaikki nämä yhdessä. Tottakai haluan edelleen nähdä ja kokea, mutta en suhtaudu enää yhtä pakkomieleisesti matkustamiseen ja olen ruvennut katsomaan ympärilleni ja löytämään kiinnostavia matkakohteita myös lähempää.

    Vuonna 2018 lensin kuusi edestakaista lentoa, joista viisi töiden puolesta. Varasin itse siis vain yhden matkan, joka oli poikaystävän kanssa Islantiin. Lisäksi vietimme työporukalla viikonlopun Lontoossa. Tässä oli ihan riittävästi matkailua tälle vuodelle – etenkin, kun kesä oli niin lämmin täällä Suomessa.

    kiitos vuosi 2018

    Blogi ja itseilmaisu. Tänä vuonna aloitin myös tämän uuden blogini. Blogi on tuntunut alusta asti omalta ja mieleiseltä, mutta silti tavoitteeni ja visioni bloggaajana ovat edelleen itsellenikin hyvin epäselvät. Jokin tarve mulla on ilmaista itseäni ja toistaiseksi valokuvaaminen ja kirjoittaminen, eli blogi ja Instagram ovat olleet kanavani siihen.

    Tiedän, että jos blogin haluaisi oikeasti lentämään, pitäisi siihen käyttää huomattavasti enemmän aikaa ja energiaa. Kuvata enemmän, kirjoittaa enemmän, suunnitella enemmän, julkaista useammin ja säännöllisemmin ja ennen kaikkea markkinoida blogia enemmän. Silti ei olisi mitään takeita siitä, että blogi oikeasti erottuisi tuhansien muiden joukosta. Välillä tämä ajatus ahdistaa, välillä taas ei.

    Fakta on se, että tässä elämässä on niin paljon kaikkea muuta (= kaikki edelliset kohdat), mihin haluan aikaani käyttää, ettei tässä elämäntilanteessa ole mahdollista panostaa blogiin tämän enempää. Tykkään siitä, että voin tehdä blogia muun elämän ehdoilla – en muuta elämää blogin ehdoilla. En siis vieläkään osaa sanoa, mikä tämän blogin tulevaisuus on, ja toistaiseksi jatkan tällä rennolla tahdilla, mikä on tuntunut itselle hyvältä. En silti kiellä, etteikö välillä kutkuttaisi kokeilla, mihin oma juttuni lentäisi, jos siihen oikeasti panostaisin.

    kiitos vuosi 2018

    Tällainen katsaus tähän vuoteen – olipa melkein terapeuttista kirjoittaa tätä ja selata blogin kuva-arkistoa 🙂 Vaikka välillä tuntuu, etten saa juuri mitään tehtyä tänne, niin yllätyin, kuinka paljon materiaalia löysin. Nyt kun yhteenveto tästä vuodesta on tehty, on aika keskittyä ensi vuoden tavoitteisiin – ehkä niistä sitten seuraavaksi!

    Teema
    Ajatuksia
    Keskustelu
    Jaa tämä postaus

    Joulunodotusta

    joulunodotusta

    Ai että, ihana pitkä viikonloppu takana! Pidin perjantain vapaata ja neljän päivän miniloma teki oikein hyvää. Paljon ystäviä, leipomista ja kodin laittamista joulukuntoon. Eilen juuri naureskelin Eveliinalle ja Janicalle, että musta on kuoriutunut oikea kodinhengetär näin joulun alla 😀 Viikonloppuun on sisältynyt myös vähän treenaamista, mutta enemmän syömistä ja pitkiä yöunia, eli paljon kaivattua akkujen lataamista.

    joulunodotusta

    joulunodotusta

    Joulukoristeiden suhteen olen aika minimalisti ja tykkään luoda tunnelmaa kotiin mieluummin kynttilöillä, valoilla ja tuoksuilla. Mietin pitkään tuleeko meille joulukuusta, mutta lopulta päätimme hankkia ensimmäisen kuusemme uuden kodin kunniaksi. Tämä on tosiaan ensimmäinen asunto, johon olen kuusta edes harkinnut. Nykyään ostoksia tulee pohdittua myös vastuullisuusnäkökulmasta ja mietin pitkään olisiko muovikuusi sittenkin parempi valinta. Toki jokainen kuusi on periaatteessa “turha”, mutta koen sen ympäristövaikutuksen kuitenkin melko pieneksi suhteutettuna muihin joulun valintoihin, kuten matkustamiseen, lahjoihin ja ruokaan. Hyvää pohdintaa eri kuusivaihtoehdoista vastuullisuusnäkökulmasta löytyy esimerkiksi Coffee Table Diary -blogista.

    Koska emme ole jouluna kotona, päätimme hankkia kuusen nyt hyvissä ajoin, jotta ehdimme nauttia siitä kunnolla ennen joulua. Ja kuinka paljon iloa se onkaan jo tuonut! Ihana tulla kotiin, jossa tuoksuu joululle 🙂 Kävin vielä eilen hakemassa kuuseen valot (jotka näistä kuvista vielä uupuu), joten nyt se on täydellinen.

    joulunodotusta

    joulunodotusta

    Joulukuusen lisäksi halusin hankkia jokavuotisen suosikkini, eli hyasintin. Tällä kertaa kolmen hyasintin setti päätyi Aalto-maljakkoon. Kuusen ja hyasinttien lisäksi päätin olla hankkimatta yhtäkään joulukoristetta. Onneksi olen aikaisempina jouluina saanut lahjaksi kauniita koristeita, kuten nämä upeat Pentikin lasipallot koristamaan kuusta. Naapurilta ostettu mustista pilleistä tehty himmeli taitaa olla ainoa itse ostamani joulukoriste ja sitäkin jouduin vähän paikkaamaan sähköteipillä kasaan muuton jäljiltä 😀

    joulunodotusta

    joulunodotusta

    Joululahjoiksi ajattelin antaa lähinnä aineettomia lahjoja, kuten viime vuosina on ollut tapana. Aikuisten kesken on mielestäni vähän hölmöä ostaa turhaa tavaraa, jos ei tiedä tuleeko sille oikeasti käyttöä. Jos haluan ostaa jotain pientä, ostan yleensä jotain käyttöön tulevaa, kuten ruokaa, juomaa, kosmetiikkaa tai vaikka kynttilöitä. Toki kummilapsille tulee hankittua edelleen heidän toiveitaan ja lisäksi siirrän kuukausittain pienen summan heidän säästötileilleen.

    Moni haluaa tehdä hyvää jouluna ja itse olen edellisinä vuosina osallistunut esimerkiksi Joulupuu-keräykseen. Tänä vuonna Vennerin (joulu)kassit ovat saaneet paljon huomiota. Itse kannustan siirtämään katsetta myös omaan lähipiiriin – onko lähipiirissäsi joku, joka kaipaisi pientä tukea tai esimerkiksi yksinäinen vanhus, jolle voisit viedä joulutervehdyksen?

    joulunodotusta

    joulunodotusta

    En ole mikään superjouluintoilija, mutta tänä vuonna joulunodotus on tuntunut erityisen kivalta uudessa kodissa. Huomaan, että itselleni on iskenyt pieni loppuvuoden väsymys, johtuen luultavasti tästä jatkuvasta pimeydestä ja työntäyteisestä syksystä. Jos rehellisiä ollaan, niin odotan joululomaa jo kuin kuuta nousevaa. Onneksi kaikki ihanat vieraat ja pieni joulufiilistely on auttanut jaksamaan 🙂

    Sain hyvää vertaistukea eilen Eveliinalta ja Janicalta tähänkin asiaan. Puhuimme siitä, kuinka huolestuttavan yleistä jatkuva kiire ja väsymys meidän kaikkien kaveripiireissä on. En tiedä voiko tästä enää edes syyttää työelämää vai voimmeko vain syyttää itseämme, kun vaadimme jatkuvasti itseltämme liikoja. Onneksi jouluna on lupa höllätä, eli muista säkin olla ottamatta liikaa stressiä!

    Keskustelu
    Jaa tämä postaus