Hellitä vähän

Selaa aihetta:

hyvinvointi

    Valoa tunnelin päässä

    valoa

    On jotenkin tosi latteaa aloittaa puhumalla säästä, mutta onhan se nyt ollut aika mahtava viime päivinä. Ainakin täällä Helsingissä on tuntunut jo keväältä, mikä on i-h-a-n-a-a. Vaikka tykkään kunnon lumisesta talvesta, tämä talvi on ollut sitä jo vähän liikaa ja liian kauan. Koitan yleensä olla valittamatta säästä, sillä se lukeutuu niihin asioihin, joihin ei itse voi vaikuttaa. Nyt valoisina päivinä kuitenkin vasta ymmärrän, mitä valo tekee ihmiselle ja kuinka paljon olen sitä kaivannut!

    Lisääntyneestä valosta huolimatta tämä viikko ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Viikko sitten sunnuntaina olin juuri saanut kalenterin ojennukseen ja viikon ruuat välipaloineen jääkaappiin, kun vatsassani rupesi kiertämään. Sain ilmeisesti noron tai muun vastaavan kivan kaverin, sillä seuraavan yön vietin vessan lattialla. Tämä oli ensimmäinen vatsatautini aikuisiällä ja toivottavasti myös viimeinen hetkeen. Otti nimittäin yllättävän koville ja tuntuu, etten ole vieläkään ihan täysin voimissani.

    Sairastelun ja parin kotona vietetyn päivän aikana kävin aika syvissä vesissä. Tunnollisena suorittajana tuntui maailmanlopulta tyhjentää täysi kalenteri sovituista asiakaspalavereista, workshopeista ja myyntitapaamisista. Vaikka makasin kotona kuumeessa ja nestehukassa täristen, tunsin oloni surkeaksi ja laiskaksi. Anteeksi vain, mutta mitä hittoa nainen?!

    Ehdin siis käydä aika monta keskustelua itseni kanssa muutaman päivän ajan. Miksi oikein ajattelen näin? Miksi reagoin näin voimakkaasti? Miksi kaikki tuntuu niin ahdistavalta, vaikealta tai ylitsepääsemättömältä juuri nyt? En halunnut työntää pahaa oloa pois, vaan oikein kierin siinä kaikessa rauhassa.

    Jälkikäteen ajateltuna sairastuminen ja totaalistoppi oli ehkä juuri sitä mitä tähän hetkeen tarvitsin. Olen jo pidemmän aikaa valunut taas huomaamattani ylitunnollisuuteen ja suorittamiseen, josta oli nyt pakko päästää irti ennen kuin on liian myöhäistä. Ja tiedättekö mitä? Maailma ei kaatunut, vaikka tiputin hanskat muutamaksi päiväksi ja otin loppuviikon rennommin. Se oli yllättävän puhdistava kokemus se.

    Kun pääsin pahimmasta ahdistuksesta yli, loppuviikko on tuntunut ihanalta. Tyhjensin kalenterista loputkin menot ja oltiin jo etukäteen Nikon kanssa sovittu, että tämä viikonloppu yritetään vain olla. Lauantaina otettiin Milo mukaan ja lähdettiin kiertämään Helsingin keskuspuistoa auringonpaisteessa. Nappasin jopa kameran mukaan ja palauttelin mieleen valokuvauskurssin oppeja.

    Pakko vinkata Maunulan Majasta, jonne pysähdyimme kahville. Symppis paikka, josta sai myös gluteenittomia korvapuusteja! Koiratkin olivat tervetulleita – me tosin jäätiin kuraisen koiran kanssa suosiolla terassille nautiskelemaan. Keskuspuisto oli muutenkin paljon eläväisempi kuin etukäteen ajattelin, jotenkin mun mielikuvissa se on ollut synkähköä metsää.

    Tänään nukuin pitkään, napsin kuvia valosta kylpevästä kodista (niitä seuraavaksi!), käytiin juhlistamassa kaverin synttäreitä, valmistin uudet sapuskat ensi viikolle (olkoon parempi onni niiden kanssa) ja nyt menen tekemään vielä pienen venyttelyjoogan ennen nukkumaanmenoa. Mikä tärkeintä, ensi viikko starttaa huomattavasti kevyemmin fiiliksin 🙂

    Keskustelu
    Jaa tämä postaus

    Voiko hyvinvointia mitata?

    voiko hyvinvointia mitata

    Hyvinvoinnin mittaamiseen on tarjolla nykyään vaikka millaisia härpäkkeitä – on kelloa, ranneketta, sormusta, korua ja ties mitä. Itselläni on ollut aina pieni heikko kohta hyvinvointiteknologioita kohtaan. Koulutukseni ja työni puolesta teknologiat ovat lähellä sydäntä, ja hyvinvoinnista olen ollut kiinnostunut jo useiden vuosien ajan. Lisäksi näissä puettavissa teknologioissa kiehtoo niiden muotoilu ja ulkonäkö. Jos pidän jotain laitetta 24/7, haluan, että sen myös sopivan tyyliini ja erilaisiin tilaisuuksiin – ei ainoastaan lenkkipolulle.

    Olen kokeillut aika montaa eri laitetta sykemittareista hyvinvointikoruihin. Sykemittaria olen käyttänyt jo useiden vuosien ajan ja omat mittarini ovat olleet Polarilta. Olen luonteeltani aika analyyttinen, joten analysoin mielelläni myös treenini ja yritän luoda niistä tasapainoisen kokonaisuuden, johon kuuluu sekä kovempaa, sykettä nostavaa treeniä, että rauhallisempaa peruskestävyystreeniä. Sykemittari helpottaa treenien analysointia ja suunnittelua, mutta ymmärrän hyvin, ettei se kaikkia kiinnosta, vaan osa haluaa liikkua spontaanisti ja oman fiiliksen mukaan. Sekin on täysin ok!

    Hyvinvointi on kuitenkin paljon muutakin kuin liikuntaa, minkä myös näiden laitteiden valmistajat ovat ymmärtäneet. Moni sykemittarivalmistaja ja uusi toimija onkin tuonut markkinoille tuotteita kokonaisvaltaisempaan mittaamiseen. Näiden laitteiden avulla voi seurata esimerkiksi omaa aktiivisuuttaan, yöunta tai palautumista. Toki näidenkin laitteiden mittaamiskyky on rajallinen ja moni hyvinvoinnin osatekijä, kuten ihmissuhteiden laatu, on aika hankalasti mitattavissa.

    Itse hankin sykemittarin lisäksi Withingsin Steel HR -älykellon pari vuotta sitten. Halusin seurata aktiivisuuttani ja untani, mihin kyllä silloinen sykemittarini Polar M400 taipui, mutta aika kehnosti. Kolmas syy hankinnalleni oli ihan pelkästään ulkonäkö – Polarin kello oli aikamoinen möhkäle ja selvästi sporttikello. Steel HR:ssä ihastuin nimenomaan “normaalia” kelloa muistuttavaan ulkonäköön. Ekstrana kelloon sai vielä notifikaatioita puhelimesta, mikä teki siitä mielestäni nimenomaan älykellon.

    Suhteeni kellon kanssa on sisältänyt ylä- ja alamäkeä. Huomasin, että osa luvatuista toiminnallisuuksista ei aluksi toiminut, mutta ajattelin, että ehkä ne päivittyvät jossain vaiheessa. Sykemittaus ranteesta toimi tasasykkeisessä treenissä, muttei pysynyt mukana sykevaihteluissa, minkä vuoksi käytin edelleen treeneissä Polaria. Pian kelloon rupesi myös kertymään kosteutta näytön sisälle ja pikaisen googlettelun perusteella sama ongelma oli hyvin yleinen. Kun jossain vaiheessa kellon näyttöön ilmaantui särö ilman, että olin kolauttanut sitä mihinkään, menetin hermoni lopullisesti.

    Samoihin aikoihin Nokia osti Withingsin ja otin yhteyttä Nokia Healthin asiakaspalveluun. Yllätyksekseni he lupasivat lähettää kokonaan uuden kellon täysin veloituksetta. Tässä vaiheessa sain uuden, päivitetymmän mallin kellosta Nokia-logolla. Kello ja sovellus tuntuivat toimivan pikkuisen paremmin, joten jatkoin niiden käyttöä, mutta suosin treeneissä edelleen perinteistä sykemittaria.

    Viime syksynä uskollisesti palvellut Polarini sanoi itsensä irti. Sykevyö oli mennyt todella huonoon kuntoon ja kellostakin oli koko ajan akku loppu. Nokia oli myynyt Health-liiketoiminnan takaisin Withingsille ja sekä kelloon että sovellukseen oli tullut vihdoin kaipaamani päivitykset. Nyt se tuntui toimivan treeneissä edes tyydyttävästi ja esimerkiksi unen mittaus oli päivittynyt ihan uudelle tasolle. Siirryin siis käyttämään ainoastaan Withingsiä – arjessa nahkarannekkella ja treeneissä silikonirannekkeella.

    Withingsin jälkeen haluaisin kertoa tarinan Ourasta, eli näissä kuvissa näkyvästä älysormuksesta. Hyvinvointiteknologiafanina olen seurannut Oura-sormuksien kehitystä jo pitkään. Edellinen malli oli kuitenkin iso, etten edes harkinnut sen ostamista. Kun Oura vuosi sitten Slushissa esitteli tämän uuden mallinsa, olin heti vakuuttunut. Harkitsin muutaman kuukauden, kunnes sain käsiini tuntuvan alennuskoodin ja pistin sormuksen tilaukseen “itselleni synttärilahjaksi” tammikuussa 2018. Tuolloin kerrottiin sormusten toimitusten alkavan huhtikuussa 2018.

    Tästä lähti aikamoinen alamäki Ourankin kanssa. Sähköpostiini rupesi tippumaan päivityksiä, joissa kerrottiin toimituksen siirtyvän aina noin kuukaudella eteenpäin. 31.5. sain sähköpostin, jossa kerrottiin ensimmäisten sormusten toimituksesta. Kesäkuussa sain tilaamani setin muovisia sormuksia, joissa voi testata oman kokonsa. Arvoin pitkään kahden koon välillä päätyen lopulta suositusten mukaan isompaan.

    Kesän ja syksyn ajan sain lisää päivityksiä, mutta omaa sormustani ei näkynyt eikä kuulunut. Hermoni alkoivat mennä totaalisesti syksyllä, kun kolleegani saivat omat sormuksensa muutamien viikkojen toimitusajalla tilauksesta. Aloin pikkuhiljaa ymmärtämään, että oma väri- ja kokoyhdistelmäni taisi olla joko tosi suosittu tai pahimpien toimitusongelmien joukossa. Ihan loppuvuodesta Oura julkaisi taulukon eri väri- ja kokoyhdistelmien toimitusarvioista ja omani oli siellä viimeisten joukossa. Tietysti!

    Vihdoin ja viimein sain sormukseni juuri ennen joululomaani 11 kuukauden odotuksen jälkeen. Jos en olisi ihan tosissani uskonut tähän tuotteeseen, olisin perunut tilaukseni jo aikoja sitten. Kerran odotukseni aikana laitoin viestiä Ouran asiakaspalveluun ja vastauksena sain viittauksen yleisiin toimitusaika-arvioihin. En siis ole asiakaskokemukseeni kovinkaan tyytyväinen ja mielestäni tätä voisi hyvin paikata esim. pienellä hyvityksellä nillle, jotka ovat kaikkein pisimpään odottaneet. Kävin nimittäin katsomassa Ouran sivuilta, että osa ennakkotilaajista odottaa vieläkin sormustaan!

    Itse sormus oli onneksi sopivan kokoinen, ja vaikka en vastaavan kokoista sormusta muuten pitäisi, on se mielestäni ihan kivannäköinen. Moni on sanonut, ettei olisi kiinnittänyt sormukseen huomiota, jos en olisi kertonut sen olevan älysormus. Kaikkein siroimmalta se näyttää mielestäni keskisormessani, vaikka se menee kyllä etusormeenkin tarvittaessa. Muihin sormiini sormus on liian iso, sillä otin sen isomman koon. Keskisormessa sormus tuntui eka vähän hassulta, sillä sen tuntee myös etusormella ja nimettömällä, mutta siihenkin tottui nopeasti.

    Sormuksen mittaamasta datasta olen ainakin tällä hetkellä aika vakuuttunut. En mene tieteellisiin yksityiskohtiin, mutta appista saa todella paljon informaatiota omasta unesta ja palautumisesta. Sormusta ei ole missään nimessä tarkoitettu urheilumittariksi tai treenien seurantaan, vaan sen vahvuus on ihan muualla. Itselleni uni ja palautuminen ovat olleet tärkeitä teemoja lähivuosina, joten itselleni tämä on tällä hetkellä melkein se tärkein “hyvinvoinnin mittari”.

    Olen verrannut dataa Withingsin dataan ja unitiedot täsmäävät yllättävän hyvin. Aktiivisuuden mittaamisessa Withings on mielestäni lähempänä totuutta kuin Oura, joka näyttää aktiivisuutta aika yläkanttiin. Tämä ei muuten haittaisi, mutta toki palautumissuositukset hieman kärsivät siitä, että Oura tulkitsee kevyet koiralenkitkin treeniksi ja aktiivisuuteni onkin tapissa päivittäin. Katsotaan, jos se siitä vielä tasoittuisi.

    Treenien mittaamiseen kumpikaan näistä ei ole kovin hyvä, joten sorruin itse asiassa tilaamaan vielä sykemittarin treeneihin näiden kahden lisäksi, jälleen “itselleni joulu- ja synttärilahjaksi”. Sen esittelyn jätän kuitenkin toiseen kertaan, ettei tästä tule ihan kauheaa informaatioähkyä 🙂 Kysykää, jos jäi jokin mietityttämään! Yhteenvetona voisin todeta, että koen saavani paljon motivaatiota ja vahvistusta omille fiiliksilleni näistä “hyvinvoinnin mittareista”, mutta ymmärrän hyvin, että jollekin vastaavat voivat aiheuttaa vain lisästressiä. Ja toki kaikkien mittareiden tarjoamaan dataan ja suosituksiin kannattaa suhtautua varauksella – en usko, että mikään mittari on vielä sillä tasolla, että sitä kannattaisi uskoa ennemmin kuin oman kehon tuntemuksia.

    Teema
    Hyvinvointi
    Keskustelu
    Jaa tämä postaus

    Aarrekartta ja vuoden teemat

    aarrekartta

    Ihanaa uutta vuotta! Miten teillä on vuosi pyörähtänyt käyntiin? Itse palasin juuri kotiin ja ai että on ihanaa olla kotona. Meidän välipäivät menivät reissatessa Lahti-Tampere-Kotka-Helsinki-Turku-akselia, joten autonpenkkejä on kulutettu oikein urakalla. Oli ihana nähdä kaikki rakkaat, mutta nyt on ihanaa olla myös ihan yksin omassa kodissa.

    En ole koskaan tykännyt sanasta aarrekartta, sillä siitä tulee heti mieleen jokin mystinen ja yliluonnollinen henkimaailman juttu. Tai sitten sana on vain vääristynyt omassa päässäni 😀 En silti keksinyt parempaa suomennosta omalle vision boardilleni. Kuvaisin sitä ennemmin visuaaliseksi visio- tai tavoitekartaksi. Teen nimittäin kartan vuosittain ja kerään siihen teemoja, joihin haluan keskittyä tulevana vuonna. Pidemmän aikavälin haaveille ja unelmille mulla on ihan oma aarrekarttansa, mihin termikin osuu mielestäni paremmin.

    Omaan tavoitekarttaani ei liity mitään yliluonnollista. En ajattele, että kokoamalla kuvia ja mietelauseita yhteen universumi kuulisi kutsuhuutoni ja rupeaisi järjestelemään asioita puolestani. Uskon ennemmin, että jokainen on vastuussa omista unelmistaan ja tavoitteistaan. Näiden tavoitteiden visualisoiminen voi silti auttaa tunnistamaan tai kyseenalaistamaan omia tavoitteitaan, jäsentelemään niitä ja muistuttamaan niistä pitkin vuotta. Alitajuntamme lähtee työstämään asioita ja pian teet jo melkein huomaamatta valintoja, jotka ohjaavat kohti tavoitteitasi.

    Käytän karttojen kokoamiseen Pinterestin salaisia tauluja. Niitä on helppo luoda, muokata ja tuhota. Huono puoli on se, että kartat eivät ole jatkuvasti esillä. Sen vuoksi halusin luoda tänä vuonna vielä erillisen taulun Photarilla ja tuoda sen johonkin näkyvään paikkaan, esimerkiksi taustakuvaksi tai tulostaa. Toki karttoja voi tehdä monella muullakin tavalla – googlettamalla kuvia, leikkaamalla niitä aikakausilehdistä tai vaikka piirtämällä tai maalaamalla kartan itse.

    Nämä blogiin nostetut taulut ovat otteita omasta taulustani, mutta ihan koko karttaa en uskalla teille paljastaa. En myöskään avaa kuvien ja tekstien merkityksiä sen enempää, mutta ajattelin jakaa kolme suurinta teemaa, joita aion vaalia ensi vuonna. Ehkäpä tämä inspiroi jotakin teistä tarttumaan toimeen ja työstämään omia teemoja tai tavoitteita ensi vuodelle 🙂 Ja toki karttoja voi tehdä ja päivittää myös kesken vuoden!

    1. Tasapaino

    Kuten viime vuoden koosteessa totesin, omassa unessa ja palautumisessa olisi vielä tehtävää. Riittävä uni on ollut mulla tavoitteena jo monta vuotta ja hitsi vie, nyt se saa luvan onnistua! Teemana tasapaino tarkoittaa mulle henkistä ja fyysistä tasapainoa, eli tasapainoa työn ja levon, aktiivisuuden ja palautumisen, parempien valintojen ja nautiskelun tai vaikka sosiaalisten tilanteiden ja oman ajan välillä. Haluan, että oloni on tasapainoinen, palautunut ja energinen ympäri vuoden, ei ainoastaan lomien jälkeen.

    2. Hyvän jakaminen ja vastuullisuus

    Koen, että olen saanut viime vuosina paljon hyvää elämääni ja olen siitä erittäin kiitollinen. Olen jo pitkään miettinyt, miten voisin jakaa tätä hyvää eteenpäin itselleni mieleisellä tavalla. Todo-listalla olisi löytää jokin kuukausilahjoituskohde, mutta vaihtoehtoja on niin paljon, etten oikein tiedä, mistä aloittaa. Erityisesti luonto- ja ilmastoteema on tällä hetkellä lähellä sydäntäni. Olisiko teillä vinkata sopivaa kohdetta?

    Lisäksi työnantajani lanseerasi good impact -ohjelman, jossa meille maksetaan, kun käytämme ammatillisia kykyjämme hyvään. Tässä olisi siis mahtava mahdollisuus samalla kehittää omia taitojaan, tehdä hyvää ja jopa tienata sillä (palkan voimme myös lahjoittaa hyvään). Vähän jännittää, miten tuntini riittävät, mutta olisin silti kiinnostunut kokeilemaan, jos vaan löydän sopivan kohteen.

    Tämä ei nyt mene enää mitenkään hyväntekeväisyyteen, mutta lisäksi olen kiinnostunut vastuullisesta sijoittamisesta, mistä aion ehdottomasti ottaa enemmän selvää ensi vuonna. Vastuullisuus ylipäänsä on nyt (onneksi) supertrendikästä ja vastuullisempia valintoja on yhä helpompi tehdä. Aihe tulee varmasti näkymään paitsi omassa elämässäni myös täällä blogissa.

    3. Merkityksellisyys

    Tämä on ehkä se vaikein näistä teemoista ja mietin pitkään, uskallanko sitä edes tänne kirjoittaa. Vaikka koen, että mulla on kaikki tällä hetkellä elämässä oikein hyvin, mietin välillä elänkö todella arvojeni mukaan ja mikä on se kuuluisa oma juttu, mitä mulla on tälle maailmalle annettavana. Mitä tekisin, jos rahalla ei olisi mitään väliä? Tai sillä, mitä muut ajattelevat tai mitä yhteiskunta odottaa? Mikä on mulle oikeasti merkityksellistä?

    Ehkä nämä ovat vähän sellaisia eksistentiaalisia asioita, joita jokainen pyörittelee aika ajoin – etenkin tässä iässä ja omassa kaveripiirissä aihe tuntuu olevan läsnä. Tämä vuonna aion penkoa asiaa vähän pintaa syvemmältä, vaikka helppoa se ei tule olemaan.

    Sellaisia pintaraapaisuja siis omiin teemoihini! Aloitan ehdottomasti teemasta numero 1, sillä jos en saa omaa mieltä ja kroppaa tasapainoon, on aika vaikea lähteä muuttamaan maailmaa 😀 Heräsikö näistä tai aarre-/tavoitekartoista ylipäänsä joitain ajatuksia? Tykkäätkö sä listata teemoja ja tavoitteita vai ootko enemmän go with the flow -tyyppiä?

    Teema
    Ajatuksia
    Keskustelu
    Jaa tämä postaus