Hellitä vähän

Selaa aihetta:

hyvinvointi

    Ihana Helsinki-päivä

    helsinki-päivä

    Kerrankin blogissa melkein reaaliajassa! Oon nauttinut tänään ihanasta syyspäivästä Helsingissä, pitkästä aikaa oikein kameran kanssa. Pitää myöntää, että sain puhaltaa pölyjä linssistä, olen nimittäin viimeksi ottanut kuvia kesällä Vilnassa… Tämä syksy on ollut melko haastava ajanjakso omassa elämässäni, minkä vuoksi kaikki ylimääräinen on karsiutunut. Valitettavasti myös harrastukset, jotka tuovat parhaimmillaan paljon iloa arkeen.

    Tänään kuitenkin elämä hymyili! Pitkien yöunien jälkeen oon aina uudelleensyntynyt (miten se onkin niin vaikea muistaa viikolla) ja viikonlopun tyhjä kalenteri antoi tilaa inspiraatiolle. Parin sadekuuron jälkeen Helsinki hemmotteli auringolla ja vuodenaikaan nähden lämpimällä kelillä, mistä piti saada kaikki irti.

    Päivä alkoi brunssilla, liian monella kahvikupillisella ja skumppalaseilla Tannerissa. Meillä oli parhaan kaverini kanssa parikin kilistelynaihetta ja pitkä brunssi oli juuri sitä mitä nyt kaipasin. Oltiin pikkuisen pettyneitä siihen, että Tannerissa on sunnuntaisin eri aamiaismenu kuin viikolla. Itse olisin kaivannut juustojen sijaan “aamupalamaisempaa aamupalaa”, mutta tämäkin oli toki herkullista. Pienellä brunssiannoksella ja extra-jugurtilla sai mahansa varmasti täyteen!

    Brunssin jälkeen keli onneksi kirkastui ja kävimme Torkkelinmäellä kävelemässä ja kuvaamassa yhteistyökuvia, joista siis lisää myöhemmin! Torkkelinmäki on ainoa paikka Kalliossa, jossa voisin kuvitella asuvani – niin idyllinen ja rauhallinen 🙂

    Kuvien jälkeen aurinko paistoi jo siniseltä taivaalta ja päätettiin kävellä keskustaan Tokoinrannan kautta. Hämmästelin vain koko matkan, kuinka kaunis syksyinen Helsinki on juuri nyt! Kaisaniemessä päätettiin poiketa vielä Kaisaniemen kasvitieteelliseen puutarhaan ihastelemaan sen väriloistoa. Ei uskoisi, että marraskuuhun on enää muutama viikko…

    Lopulta päädyimme kaupungille kiertelemään muutamat tarkkaan valitut kaupat läpi. Juteltiin yhteen ääneen, kuinka shoppailu saa nykyään lähinnä ahdistuksentunteita aikaan. Omalla ostoslistalla on kuitenkin muutama pakollinen paha, eli uudet farkut ja kengät, joita on vähän hankala löytää käytettynä tai ostaa netistä. Lopulta sain farkut pois listalta, sillä löysin lupaavat sellaiset COS:ilta.

    Päätin ihanan Helsinki-päivän hierontaan, mikä teki kyllä taas ihmeitä jumiutuneelle rintarangalle. Työkiiressä sitä helposti unohtaa pitää itsestään huolta, ja nyt on pakko ottaa taas päivittäiset liikkuvuusharjoitukset käyttöön, jotta saan pidettyä itseni kunnossa!

    Nyt ajattelin katsoa vielä eilisen Love Islandin (onko muita koukuttuneita?) ja päästä ajoissa nukkumaan 🙂 Ihanaa viikkoa sulle!

    Teema
    Työ ja arki
    Keskustelu
    Jaa tämä postaus

    Hidastetaanko vähän?

    hidastetaanko vähän

    Töitä vähintään ysistä viiteen, salille neljä kertaa viikossa. Milon kanssa lenkille aamulla ja illalla. Kaupassa pitäisi käydä ja prepata terveelliset ja ympäristöystävälliset ruuat. Instagramiin pitäisi postata vähintään joka toinen päivä tai algoritmit ei tykkää. Mites se blogi, sitäkin pitäisi päivittää? Jos näkisi kavereita sitten ensi viikolla. Ja vitsi, kun pitäisi siivotakin…

    Kiireestä ja tehokkuudesta on tullut aikamme status-symboleita. Jokainen bosslady (sana, jota vihaan) tekee pitkää päivää unelmiensa eteen ja takoo, kun rauta on kuuma. Elämän tahti tuntuu vain kiihtyvän, mitä kuvaa hyvin se, että odotan ensi vuonna häämöttäviä 30-vuotissynttäreitäni kauhulla: mähän oon jo niin hirveän vanha, eihän tässä ehdi enää saavuttamaan yhtään mitään?

    Tämä minutes.fin Instagram-postaus kuvasi hyvin viime aikaista ahdistustani. Me eletään yhteiskunnassa, jossa kaikki pitäisi saada nopeasti, halvalla, helposti ja hauskasti. Oli kyse sitten pikaruuasta, pikamuodista, pikadieeteistä, urakuvioista tai jopa ihmissuhteista. Odotamme, että kaikki pitäisi saada nyt ja heti. Jos jonkin asian eteen pitääkin kohdata ikäviä asioita tai tehdä enemmän työtä, turhaudumme ja masennumme, jopa luovutamme. Tätä ilmiötä tuskin helpottaa some, jossa näemme vain ne huippuhetket, emmekä sitä kaikkea työtä, minkä se vaatii.

    On sanomattakin selvää, että usein ne asiat, joiden eteen näemme vähän enemmän vaivaa, tuovat meille kuitenkin enemmän, tai ainakin kestävämpää, iloa ja täyttymystä. Meillä vaan on käsittämätön kiire saavuttaa näitä asioita sen sijaan, että antaisimme prosessille aikaa. Hyvä esimerkki omasta elämästäni on se, että oon ollut työelämässä täysipäiväisesti alle viisi vuotta ja sitä on todennäköisesti jäljellä lähes 40 vuotta. Silti koen, että mun pitäisi painaa duunia nyt, koska jos en nyt heti menesty työssäni tai perusta omaa yritystä, niin kohta on liian myöhäistä.

    Oon taas viime aikoina turhautunut tähän omaan malttamattomuuteeni. Miksi pitää olla niin hirveä kiire? Miksi kaikkea pitää suorittaa samaan aikaan? Miksi joka asiassa pitäisi kehittyä ihan koko ajan? Kiireessä mua ahdistaa eniten se, että aika tuntuu juoksevan ohi ihan huomaamatta. Viikot ja kuukaudet ovat yhtä puuroa ja jos joku kysyy mitä tein pari viikkoa sitten, en osaa vastata katsomatta kalenteriin. Vaikka tykkään arjestani, en halua sen olevan harmaata mössöä vailla ihania hetkiä ja muistoja.

    Päätin tehdä asialle jotain ja varasin tälle viikonlopulle matalan kynnyksen cityretriitin. Kuusi tuntia joogaa, rentoutumista ja itsetutkiskelua antoi sen mitä toivoinkin, eli etäisyyttä omaan oravanpyörääni. Päätin, että haluan tämän olotilan pysyvän ja arkeeni lisää läsnäoloa ja tilaa. Tilaa spontaaneille ideoille, tilaa rakkaille ihmisille, tilaa itseilmaisulle ja asioille, jotka tuovat iloa. Hidastaminen ei tarkoita laiskottelua, vaan sitä, että hyväksyy tiettyjen asioiden vievän aikaa. Ja hyväksyy myös sen, ettei kaikkea voi tehdä täysiä samaan aikaan, jos haluaa elää muutakin kuin sitä ohikiitävää arkea.

    Oon tämän uuden blogini kanssa päättänyt, että teen mahdolliset yhteistyöt vain tarkkaan valittujen yritysten kanssa, joiden arvomaailma vastaa täysin omaani. Yksi näistä on suomalainen Népra, josta oon maininnut aikaisemminkin täällä blogissa. Népran arvot – holistinen, minimalistinen ja eettinen – kun eivät voisi olla paljon yhteensopivampia omieni kanssa.

    Népran vaatteet eivät ole halpoja ja siihen on syynsä. Kyseessä ei ole pikamuoti, jonka oletat kestävän korkeintaan yhden kesän tai talven. Népran vaatteet ovat ajattomia, monikäyttöisiä ja kestäviä. Tuotantoketju on läpinäkyvä, joten tiedät oikeasti, kuka vaatteesi tekee ja mistä niiden kangas tulee. Puhumattakaan suomalaisten yrittäjien ja vaatesuunnittelun tukemisesta!

    Népran Phobos-bomberi* ja Yed-joggersit* lanseerattiin teemalla slow life, slow fashion. Ootko huomannut, että kaupoissa vaihtuu mallistot nykyään joka viikko eikä joka sesonki? Ja että vaatteista tehdään tahallaan huonolaatuisia, jotta pian pitäisi ostaa taas uutta? Népra haluaa tehdä asioita uudella tavalla ja valmistaa sesongittomia vaatteita, jotka valmistuvat sitten, kun suunnittelija ja valmistajat ovat tyytyväisiä vaatteen laatuun. Vaatteet on tehty kestämään aikaa ja trendejä. Jos nämä teemat kiinnostavat, suosittelen tutustumaan Népran blogiin.

    Itseltäni löytyvät bomberin ja joggersien lisäksi kaunis Venus-toppi* ja tässä postauksessa näkyvät Juno Longsleeve sekä Népran klassikot, eli Terra Tightsit. Kaikki tuotteet ovat toimineet kovassakin treenissä ja kestäneet useamman pesun virheettöminä. Kangas tuntuu iholla mukavalta, kestävältä ja laadukkaalta, ja Néprat päällä on vaan poikkeuksellisen hyvä fiilis olla, ulkoilla ja treenata 🙂

    Myös Népralla ollaan hitaamman ja tiedostavamman arjen puolestapuhujia, joten oli helppo yhdistää näitä symboloivat vaatteet osaksi itselle ajankohtaista aihetta. Oon aikaisemmin kirjoittanut vastuullisempien vaatevalintojen puolesta ja on upeaa, että parempien valintojen tekeminen tehdään koko ajan meille tavallisille kuluttajille helpommaksi ja helpommaksi. Kaikki Népran tuotteet löydät täältä.

    Millä tavoin sä voisit hidastaa vähän?

    *tuotteet saatu yhteistössä Népran kanssa

    Keskustelu
    Jaa tämä postaus

    Palauttava pääsiäinen

    palauttava pääsiäinen5

    Pääsiäinen alkaa olla takana ja neljän päivän miniloma tuli niiiiin tarpeeseen! En ole pitänyt joulun jälkeen ollenkaan lomaa, mikä rupeaa jo tuntumaan intensiivisten projekti- ja treeniputkien jälkeen. Onneksi nyt huhti-toukokuussa onkin sitten tiedossa lyhyitä viikkoja ja “talvilomani”, joten aion ottaa näistä kaiken irti.

    Päätin tehdä pitkästä aikaa postauksen puhelinkuvilla ja rennoilla kuulumisilla. Jotenkin kameraan tarttuminen on tuntunut vaikealta viime aikoina, vaikka luulisi, että kevätaurinko inspiroisi kuvaamaan. Tällä hetkellä kuvaaminen tuntuu kuitenkin vielä enemmän työltä kuin huvilta, joten jään odottelemaan kevyempää fiilistä sen suhteen.

    Janica kirjoitti Instagramiin tekstin, joka tiivistää hyvin myös omia fiiliksiäni tällä hetkellä. Koen, että Janican tapaan mulla on kaksi moodia: arkisin oon supertehokas suorittaja, joka pyörittää töissä montaa projektia ja treenaa kunnianhimoisesti. Perjantaisin oon suorittanut itseni piippuun ja viikonloppu pitää ladata akkuja, jotta jaksan taas suorittaa seuraavan viikon. Kuulostaa aika surulliselta, jos nyt rehellisiä ollaan.

    Hauskinta tässä on se, että tiedän kyllä, miten mun pitäisi tasapainottaa arkeani, mutten tee mitään asian eteen. Tiedän, että mun pitäisi lisätä arkeen palauttavia ja rentouttavia hetkiä, viettää enemmän aikaa läheisten kanssa ja tehdä välillä sitä mitä huvittaa, eikä sitä mitä kalenterini kertoo. Tiedän, että mun sympaattinen hermosto hallitsee ja parasympaattinen vaikeroi tuskissaan. Tiedän, että mun pitäisi rauhoittua ja tehdä välillä asioita ihan vaan tekemisen ilosta, eikä jonkin tavoitteen takia, mutten silti tee niin.

    Pääsiäiseen sain onneksi tuotua vähän tätä kevyempää fiilistä. En ollut suunnitellut pääsiäiselle juuri mitään tekemistä, sillä halusin vain olla ja mennä sinne, mihin mieli tekee. Pääsiäinen alkoi hyvin kesäisin fiiliksin, kun jäin toimistolle afterworkeille ja pystytettiin oma “terassi” kadulle. Sen verran istuttiin auringossa, että onnistuin polttamaan korvani 😀 Myöhemmin illalla lähdin vielä jatkoille ystävieni kanssa ja oli kiva päästä tanssimaan pitkästä aikaa!

    Perjantain otin iisisti kotona ja illalla parannettiin maailmaa ystävän kanssa viinilasin ääressä. Kävin myös haukkaamassa happea pitkällä kävelylenkillä ja nautin siitä, että luonto alkaa näyttää vihdoin elonmerkkejä: nurmikko vihertää ja puut puskea lehteä. Teki mieli tortillaa, joten hain kaupasta aineet ja pyöräytin guacamolet pöytään. Ei kai pääsiäisenä tarvitse syödä pelkkiä perinneruokia, jos ei huvita 🙂

    Lauantain olin vielä kotosalla ja puuhailin kaikkea, mihin yleensä ei ole aikaa. Luin kirjaa, suunnittelin tulevaa Italian matkaa, katsoin elokuvaa ja sarjoja sekä nautin virpojille varattuja pääsiäisherkkuja. Taisin jopa pestä pyykkiä 😀 Tämä päivä oli todellista akkujen lataamista ja sitä kuuluisaa omaa aikaa.

    Sunnuntaina soiteltiin vanhempieni kanssa ja päätin vähän extempore lähteä käymään vielä kotikotona niiden perinteisten pääsiäisruokien äärellä. Kävin tekemässä kevyen pääsiäistreenin lähes tyhjällä salilla ja hyppäsin lähijunan sijaan kaukojunaan Tampereelle. Myös isovanhempani ja tätini olivat kylässä sekä siskoni lapsensa kanssa kävivät moikkaamassa, joten oli ihana nähdä niin paljon läheisiä näinkin tiiviillä visiitillä 🙂

    Hyppäsin nimittäin jo tänään aamupäivästä paluujunaan, sillä olin varannut iltapäiväksi kauan odottamani hemmottelun, eli kampaajan. Otin kuvan hiusten lähtötilanteesta (vasemmalla): kuuden kuukauden juurikasvu ja kuolleet latvat ovat ahdistaneet jo kuukausia, mutten ole saanut edes kampaajaa mahtumaan kalenteriin. 3,5 tunnin käsittelyssä laitettiin raitoja, sävyä, tehohoitoa ja leikattiin vähintään 10 cm, jotta saatiin tilanne elvytettyä. Aika kivat tuli, vaikka itse sanonkin!

    Vaikka loma oli oikein ihana, en voi sanoa olevani täysin rentoutunut ja palautunut, sillä mua painaa tietyt huolet, joille en voi itse tehdä tällä hetkellä juuri mitään. Ja se vasta kauheaa onkin – luopua kontrollista ja siitä, etten voikaan korjata kaikkea, vaikka kuinka haluaisin. Sanoisin kuitenkin, että pääsiäinen teki kokonaisuudessaan hyvää ja sai mut tajuamaan, että tarvitsen arkeeni lisää tilaa: happea, hetkessä elämistä, oman fiiliksen kuuntelua ja spontaaneja kohtaamisia. Tätä oivallusta aion vaalia tästä eteenpäin ja onneksi kesää kohti elämä tuntuu muutenkin kevenevän hieman 🙂

    Näistä kuulumisista tuli nyt aika sillisalaatti, mutta joskus näinkin! Ja jos teillä muuten on vinkkejä Toscanaan, niin laittakaa tulemaan 🙂

    Keskustelu
    Jaa tämä postaus