Hellitä vähän

Selaa aihetta:

arki

    Hidastetaanko vähän?

    hidastetaanko vähän

    Töitä vähintään ysistä viiteen, salille neljä kertaa viikossa. Milon kanssa lenkille aamulla ja illalla. Kaupassa pitäisi käydä ja prepata terveelliset ja ympäristöystävälliset ruuat. Instagramiin pitäisi postata vähintään joka toinen päivä tai algoritmit ei tykkää. Mites se blogi, sitäkin pitäisi päivittää? Jos näkisi kavereita sitten ensi viikolla. Ja vitsi, kun pitäisi siivotakin…

    Kiireestä ja tehokkuudesta on tullut aikamme status-symboleita. Jokainen bosslady (sana, jota vihaan) tekee pitkää päivää unelmiensa eteen ja takoo, kun rauta on kuuma. Elämän tahti tuntuu vain kiihtyvän, mitä kuvaa hyvin se, että odotan ensi vuonna häämöttäviä 30-vuotissynttäreitäni kauhulla: mähän oon jo niin hirveän vanha, eihän tässä ehdi enää saavuttamaan yhtään mitään?

    Tämä minutes.fin Instagram-postaus kuvasi hyvin viime aikaista ahdistustani. Me eletään yhteiskunnassa, jossa kaikki pitäisi saada nopeasti, halvalla, helposti ja hauskasti. Oli kyse sitten pikaruuasta, pikamuodista, pikadieeteistä, urakuvioista tai jopa ihmissuhteista. Odotamme, että kaikki pitäisi saada nyt ja heti. Jos jonkin asian eteen pitääkin kohdata ikäviä asioita tai tehdä enemmän työtä, turhaudumme ja masennumme, jopa luovutamme. Tätä ilmiötä tuskin helpottaa some, jossa näemme vain ne huippuhetket, emmekä sitä kaikkea työtä, minkä se vaatii.

    On sanomattakin selvää, että usein ne asiat, joiden eteen näemme vähän enemmän vaivaa, tuovat meille kuitenkin enemmän, tai ainakin kestävämpää, iloa ja täyttymystä. Meillä vaan on käsittämätön kiire saavuttaa näitä asioita sen sijaan, että antaisimme prosessille aikaa. Hyvä esimerkki omasta elämästäni on se, että oon ollut työelämässä täysipäiväisesti alle viisi vuotta ja sitä on todennäköisesti jäljellä lähes 40 vuotta. Silti koen, että mun pitäisi painaa duunia nyt, koska jos en nyt heti menesty työssäni tai perusta omaa yritystä, niin kohta on liian myöhäistä.

    Oon taas viime aikoina turhautunut tähän omaan malttamattomuuteeni. Miksi pitää olla niin hirveä kiire? Miksi kaikkea pitää suorittaa samaan aikaan? Miksi joka asiassa pitäisi kehittyä ihan koko ajan? Kiireessä mua ahdistaa eniten se, että aika tuntuu juoksevan ohi ihan huomaamatta. Viikot ja kuukaudet ovat yhtä puuroa ja jos joku kysyy mitä tein pari viikkoa sitten, en osaa vastata katsomatta kalenteriin. Vaikka tykkään arjestani, en halua sen olevan harmaata mössöä vailla ihania hetkiä ja muistoja.

    Päätin tehdä asialle jotain ja varasin tälle viikonlopulle matalan kynnyksen cityretriitin. Kuusi tuntia joogaa, rentoutumista ja itsetutkiskelua antoi sen mitä toivoinkin, eli etäisyyttä omaan oravanpyörääni. Päätin, että haluan tämän olotilan pysyvän ja arkeeni lisää läsnäoloa ja tilaa. Tilaa spontaaneille ideoille, tilaa rakkaille ihmisille, tilaa itseilmaisulle ja asioille, jotka tuovat iloa. Hidastaminen ei tarkoita laiskottelua, vaan sitä, että hyväksyy tiettyjen asioiden vievän aikaa. Ja hyväksyy myös sen, ettei kaikkea voi tehdä täysiä samaan aikaan, jos haluaa elää muutakin kuin sitä ohikiitävää arkea.

    Oon tämän uuden blogini kanssa päättänyt, että teen mahdolliset yhteistyöt vain tarkkaan valittujen yritysten kanssa, joiden arvomaailma vastaa täysin omaani. Yksi näistä on suomalainen Népra, josta oon maininnut aikaisemminkin täällä blogissa. Népran arvot – holistinen, minimalistinen ja eettinen – kun eivät voisi olla paljon yhteensopivampia omieni kanssa.

    Népran vaatteet eivät ole halpoja ja siihen on syynsä. Kyseessä ei ole pikamuoti, jonka oletat kestävän korkeintaan yhden kesän tai talven. Népran vaatteet ovat ajattomia, monikäyttöisiä ja kestäviä. Tuotantoketju on läpinäkyvä, joten tiedät oikeasti, kuka vaatteesi tekee ja mistä niiden kangas tulee. Puhumattakaan suomalaisten yrittäjien ja vaatesuunnittelun tukemisesta!

    Népran Phobos-bomberi* ja Yed-joggersit* lanseerattiin teemalla slow life, slow fashion. Ootko huomannut, että kaupoissa vaihtuu mallistot nykyään joka viikko eikä joka sesonki? Ja että vaatteista tehdään tahallaan huonolaatuisia, jotta pian pitäisi ostaa taas uutta? Népra haluaa tehdä asioita uudella tavalla ja valmistaa sesongittomia vaatteita, jotka valmistuvat sitten, kun suunnittelija ja valmistajat ovat tyytyväisiä vaatteen laatuun. Vaatteet on tehty kestämään aikaa ja trendejä. Jos nämä teemat kiinnostavat, suosittelen tutustumaan Népran blogiin.

    Itseltäni löytyvät bomberin ja joggersien lisäksi kaunis Venus-toppi* ja tässä postauksessa näkyvät Juno Longsleeve sekä Népran klassikot, eli Terra Tightsit. Kaikki tuotteet ovat toimineet kovassakin treenissä ja kestäneet useamman pesun virheettöminä. Kangas tuntuu iholla mukavalta, kestävältä ja laadukkaalta, ja Néprat päällä on vaan poikkeuksellisen hyvä fiilis olla, ulkoilla ja treenata 🙂

    Myös Népralla ollaan hitaamman ja tiedostavamman arjen puolestapuhujia, joten oli helppo yhdistää näitä symboloivat vaatteet osaksi itselle ajankohtaista aihetta. Oon aikaisemmin kirjoittanut vastuullisempien vaatevalintojen puolesta ja on upeaa, että parempien valintojen tekeminen tehdään koko ajan meille tavallisille kuluttajille helpommaksi ja helpommaksi. Kaikki Népran tuotteet löydät täältä.

    Millä tavoin sä voisit hidastaa vähän?

    *tuotteet saatu yhteistössä Népran kanssa

    Keskustelu
    Jaa tämä postaus

    Kiitos vuosi 2018

    kiitos vuosi 2018

    Joulu 2018 alkaa olla ohi ja on aika suunnata katseet pikkuhiljaa tulevaan. Joulun jälkeen on aina vähän haikea fiilis, sillä onhan sitä hartaudella odotettu ja fiilistelty. Toisaalta taas rakastan välipäivien huoletonta oleskelua, jolloin on aikaa vetää yhteen mennyttä vuotta sekä suunnitella tulevaa. Unohtamatta tietenkään pitkiä yöunia, rehellistä laiskottelua ja viimeisten joulusuklaiden tuhoamista 😀

    Vedän yhteen vuotta 2018 ennen kaikkea kiitollisin mielin. Tähän vuoteen ei ole osunut suuria vastoinkäymisiä (koputan puuta), joten olo on helpottunut ja onnellinen. Toki arkisia suruja ja murheita riittää aina, mutta pariin viime vuoteen verrattuna tämä on ollut tasaista ylämäkeä koko vuosi. Koen, että suurin vaikutus positiiviseen fiilikseen on ollut ennen kaikkea oman ajatusmaailman työstämisessä, mikä lopulta tämän bloginkin synnytti.

    kiitos vuosi 2018

    Ihmissuhteet. Tänä vuonna olen vasta kunnolla sisäistänyt sen, kuinka suuri merkitys läheisillä ihmissuhteilla on omaan hyvinvointiini. Olen yrittänyt panostaa täysillä elämäni tärkeimpiin ihmisiin. En ole väkisin roikkunut suhteissa, jotka vain vievät energiaani eivätkä anna takaisin mitään. Olen yrittänyt hyväksyä sen, etten voi olla kaikille kaikkea, vaikka kuinka haluaisin.

    Tämä vuosi on ollut myös täynnä iloisia perhejuhlia, sillä toinen siskoni sai toisen lapsen ja toinen siskoni valmistui kauppatieteiden maisteriksi. Lisäksi isoisät täyttivät tasavuosia ja tuntuu, että kerrankin sukua ja perhettä on tullut nähtyä moneen otteeseen kuluvan vuoden aikana. Kirsikkana kakun päällä tietysti ihana joulu <3

    kiitos vuosi 2018
    kiitos vuosi 2018

    Oma koti. Onnea tähän vuoteen on tietysti tuonut myös ensimmäinen oma koti, joka löytyi vihdoin parin vuoden aktiivisen etsinnän jälkeen. Viihtyisä koti ja sen sisustaminen voi tuntua jonkun mielestä turhalta ja pinnalliselta, mutta itselleni on tärkeää, että koti on toimiva ja viihtyisä. Oma koti on kuitenkin aina se lepo- ja turvapaikka, missä on pystyttävä palautumaan ja rentoutumaan arjen haasteista.

    Uuden kodin myötä olemme myös kutsuneet enemmän ihmisiä kylään, sillä nyt on tilaa laittaa ruokaa ja seurustella. Jopa siivoaminen tuntuu kivemmalta uudessa kodissa, jossa jokaisella tavaralla on vihdoin oma paikkansa. Puhumattakaan luonnon läheisyydestä, minkä myötä tunnen löytäneeni ihan uuden arvostuksen ja kiitollisuuden ympäröivää luontoa kohtaan.

    kiitos vuosi 2018
    mitä teen työkseni

    Työt. Töiden puolesta vuoden aikana ei ole tapahtunut mitään dramaattista, mutta koen silti menneeni hurjasti eteenpäin. Töissä ongelmani on ollut jonkinasteinen huijarisyndrooma, eli mun on ollut vaikea luottaa omaan osaamiseeni ja kykyihini. Tätä olen työstänyt tänä vuonna ja yrittänyt konkretisoida omaa osaamistani sekä itselleni että muille. Päivitin mm. vihdoin LinkedIn-profiilini ja kirjoitin blogiinkin työstäni. Osaamiseni on huomattu myös töissä ja olen saanut sieltä tunnustusta sekä entistä enemmän vastuuta, mikä tietysti auttaa luottamaan itseeni.

    Liikunta ja hyvinvointi. Liikunnankin suhteen vuosi oli nousukäyrää, missä tosin oli kesän kohdalla aikamoinen notkahdus. Toisaalta olen ylpeä siitä, että olen päässyt kunnolla pakkomielteisestä liikkumisesta eroon ja pystyn pitämään kunnon taukoja, kun kehossa siltä tuntuu. Nyt loppuvuoteen otin taas suosiolla parin viikon tauon, jolloin keskityn hitaisiin kävelylenkkeihin ja kehonhuoltoon tai kevyempään treeniin.

    kiitos vuosi 2018

    Liikuntakuulumisista kerroinkin vähän aikaa sitten täällä. Tuo postaus poiki jotain muutakin hyvää, sillä pääsin Eevsku Training ambassadoriksi ja jatkan valmennuksissa nyt keväällä. Tuskin maltan odottaa crossfit-tyylistä Power You -valmennusta, jossa starttaan tammikuussa ja josta tekin tulette varmasti kuulemaan vielä!

    Hyvinvointi on mulle paljon muutakin kuin liikuntaa ja sillä saralla riittää aina tehtävää. Palautumisessa on edelleen haasteita, sillä otan niin helposti paineita töiden lisäksi myös muista elämän osa-alueista ja tunnit tuntuvat loppuvan kesken vuorokaudesta. Ruokavalion suhteen olen mennyt aika rennolla otteella nyt loppuvuoden, mutta tiedän, että oloni olisi parempi, jos söisin terveellisemmin ja säännöllisemmin. Puhumattakaan unesta, joka harmillisesti jää vieläkin alle suositusten ja oman minimini. Tässä on siis teema, joka vaatii vielä parempaa fokusta ensi vuonna. Onneksi sain vihdoin ja viimein (11 kuukauden odotuksen jälkeen…) unta ja palautumista mittaavan Oura-sormuksen, joka tulee tukemaan mua tässä haasteessa!

    kiitos vuosi 2018
    kiitos vuosi 2018

    Matkat. Matkustus on ehkä muuttanut hieman merkitystään mun elämässä. En osaa enää odottaa koko vuotta jotain tiettyä reissua, vaikka tottakai nautin niistä edelleen. Ehkä se on tämä ilmastotietoisuus, ehkä omasta kodista ja arjesta nauttiminen, ehkä pieni lentopelko – ehkä kaikki nämä yhdessä. Tottakai haluan edelleen nähdä ja kokea, mutta en suhtaudu enää yhtä pakkomieleisesti matkustamiseen ja olen ruvennut katsomaan ympärilleni ja löytämään kiinnostavia matkakohteita myös lähempää.

    Vuonna 2018 lensin kuusi edestakaista lentoa, joista viisi töiden puolesta. Varasin itse siis vain yhden matkan, joka oli poikaystävän kanssa Islantiin. Lisäksi vietimme työporukalla viikonlopun Lontoossa. Tässä oli ihan riittävästi matkailua tälle vuodelle – etenkin, kun kesä oli niin lämmin täällä Suomessa.

    kiitos vuosi 2018

    Blogi ja itseilmaisu. Tänä vuonna aloitin myös tämän uuden blogini. Blogi on tuntunut alusta asti omalta ja mieleiseltä, mutta silti tavoitteeni ja visioni bloggaajana ovat edelleen itsellenikin hyvin epäselvät. Jokin tarve mulla on ilmaista itseäni ja toistaiseksi valokuvaaminen ja kirjoittaminen, eli blogi ja Instagram ovat olleet kanavani siihen.

    Tiedän, että jos blogin haluaisi oikeasti lentämään, pitäisi siihen käyttää huomattavasti enemmän aikaa ja energiaa. Kuvata enemmän, kirjoittaa enemmän, suunnitella enemmän, julkaista useammin ja säännöllisemmin ja ennen kaikkea markkinoida blogia enemmän. Silti ei olisi mitään takeita siitä, että blogi oikeasti erottuisi tuhansien muiden joukosta. Välillä tämä ajatus ahdistaa, välillä taas ei.

    Fakta on se, että tässä elämässä on niin paljon kaikkea muuta (= kaikki edelliset kohdat), mihin haluan aikaani käyttää, ettei tässä elämäntilanteessa ole mahdollista panostaa blogiin tämän enempää. Tykkään siitä, että voin tehdä blogia muun elämän ehdoilla – en muuta elämää blogin ehdoilla. En siis vieläkään osaa sanoa, mikä tämän blogin tulevaisuus on, ja toistaiseksi jatkan tällä rennolla tahdilla, mikä on tuntunut itselle hyvältä. En silti kiellä, etteikö välillä kutkuttaisi kokeilla, mihin oma juttuni lentäisi, jos siihen oikeasti panostaisin.

    kiitos vuosi 2018

    Tällainen katsaus tähän vuoteen – olipa melkein terapeuttista kirjoittaa tätä ja selata blogin kuva-arkistoa 🙂 Vaikka välillä tuntuu, etten saa juuri mitään tehtyä tänne, niin yllätyin, kuinka paljon materiaalia löysin. Nyt kun yhteenveto tästä vuodesta on tehty, on aika keskittyä ensi vuoden tavoitteisiin – ehkä niistä sitten seuraavaksi!

    Teema
    Ajatuksia
    Keskustelu
    Jaa tämä postaus

    Kaamosväsymys

    Viime yönä käännettiin kelloja ja tänään huomasin, että aurinko laski jo viiden aikoihin. Apua! Pian on siis se aika vuodesta, kun on pimeää sekä töihin mennessä että sieltä tullessa – toisin sanoen kaamosväsymys. Huomaan oireilevani vähenevästä valon määrästä, sillä mielialani tuntuu muutenkin mukailevan ulkona vallitsevaa säätilaa. Koska pimeitä kuukausia on edessä vielä aika monta, on hyvä miettiä jo nyt selviytymiskeinoja.

    Tutuin apukeino taitaa olla kirkasvalolamppu, mikä on myös mulle tuttu jo usean vuoden ajalta. Tänä vuonna en ole vielä ottanut kirkasvalolamppuja esiin, mutta pian taitaa tulla senkin aika. Sarastevalo sen sijaan on jo käytössä ja Philipsin Hue -älyvalot auttavat myös säätämään valaistusta sen mukaan haluaako olonsa energisemmäksi vai rauhallisemmaksi iltaa varten. Täytyy siis sanoa, että valopuoleen ollaan ainakin panostettu!

    kaamosväsymys

    kaamosväsymys

    kaamosväsymys

    Valon lisäksi pimeyteen ja väsymykseen ei taida olla sen ihmeempiä kikkoja, kuten ei hyvinvoinnissa ja itsestään huolehtimisessa ylipäänsä. Terveellinen ruokavalio, sopiva määrä liikuntaa, riittävä uni ja palautuminen vievät pitkälle. Pimeimpänä aikana pitää myös hyväksyä se, että kroppa ehkä kaipaa enemmän palautumista kuin kesällä. Ei siis kannata ruoskia itseään väkisin ja vaatia samanlaista energiatasoa kuin valoisimpaan aikaan.

    Ruokapuolesta voisin kirjoitella joskus enemmänkin, mutta näin pimeällä tuntuu, että värikkään ruoan tarve lisääntyy entisestään. Yritän lähtökohtaisesti syödä monipuolisesti, mutta esimerkiksi d-vitamiinia, omega-rasvahappoja ja maitohappobakteereja otan lisäksi purkista tukemaan aivojen ja suoliston toimintaa. Flunssakaudella myös sinkki ja c-vitamiini buustaavat vastustuskykyä.

    kaamosväsymys

    kaamosväsymys

    kaamosväsymys

    Lisäksi ihmissuhteiden merkitys korostuu, kun illat pitenevät ja kavereiden näkeminen töiden jälkeen vaatii vähän extra effortia. Pientä vaivaa kuitenkin kannattaa nähdä, eikä linnoittautua kokonaan kotisohvalle. Huomasin tän taas tänä viikonloppuna, kun ohjelmaa oli peräti kahdelle illalle – ensin työkavereiden ja sitten opiskelukavereiden seurassa. Palautuminen jäi ehkä unien puolesta vähän puutteelliseksi, mutta henkisellä puolella sain paljon energiaa ihanista ihmisistä ympärilläni 🙂 Onneksi pikkujoulukausi on kohta täällä!

    kaamosväsymys

    kaamosväsymys

    Nämä kuvat ovat Lintsin valokarnevaaleilta – toki tuttuun tapaani taas liian myöhään, koska karnevaalit meni jo 😀 Ne sopivat kuitenkin teemaan hyvin, sillä ilta oli hyvä muistutus siitä, että myös arkeen voi tehdä pieniä irtiottoja. Oli se sitten deitit valokarnevaaleilla tai ensi viikolla odottava spa-hemmottelu 😉

    Olisi kiva kuulla millaisia selviytymiskeinoja sulla on pimeyteen?

    Teema
    Hyvinvointi
    Keskustelu
    Jaa tämä postaus