Hellitä vähän

Pohjois-Toscana

pohjois-toscana

Heippa pitkästä aikaa! Blogi on jäänyt taas ikävästi muun elämän jalkoihin, mutta sellaista tää elämä on tällä hetkellä. Lomalle jääminen vaatii vielä pientä puristamista töissä ja kesä tuo mukanaan paljon ihania tapahtumia ja kohtaamisia, mikä tarkoittaa aika täyttää kalenteria. Kaiken lisäksi sain riesakseni kesäflunssan – stressistä johtuen luultavasti. Onneksi loma häämöttää neljän päivän päässä!

Lomaa ennen kuitenkin takaisin edelliseen lomaan ja Toscanan maisemiin. Päätin nyt jakaa Toscana-osion kahteen, jotta en tee tästä liian suurta urakkaa itselleni. Tässä ensimmäisessä osassa keskitytään Pohjois-Toscanaan ja matkaamme Venetsiasta Toscanaan. Seuraavassa osassa päästään sitten (yllätysyllätys) Etelä-Toscanaan.

Kuten Venetsia-postauksessa kirjoitin, noudimme vuokra-automme Venetsian lentokentältä ja lähdimme suuntaamaan kohti Toscanaa Veronan kautta. Matkalla ajoimme ohi yhdestä moottoritien liittymästä, joten päädyimme lopulta vähän pienemmille teille. Pienillä teillä toki näkee enemmän kuin motarilla, mutta tämä reitti ei ollut mikään erityisen upea maisemiltaan. Yksi vinkki vielä ajamiseen: Italiassa on tiemaksuja, jotka hoituvat niin, että otat motarille ajaessa koneesta lipukkeen ja syötät sen vastaavaan masiinaan motarilta poistuessa. Kone laskee summan ja sen voi maksaa myös kortilla, jos valitsee korttimaksukaistan.

Veronassa pysähdyimme vain ohikulkumatkalla kohti Modenaa ja hyvä niin, sillä en erityisemmin syttynyt Veronalle. En edes tiedä miksi – ehkä Venetsia oli vaan niin oma maailmansa, että Verona tuntui vähän tylsältä. Kaupunki ei ollut söpö pikkukaupunki, muttei siellä oikein nähtävääkään ollut. Nähtävyyksistä kävimme katsomassa Arenan, Julian parvekkeen sekä keskustan torit ja aukiot. Opin, että Julian parvekkeen alla kuuluu käydä puristamassa Julia-patsaan tissiä (don’t ask me why). Söimme lounasta ja päätimme jatkaa matkaa.

Suunnitelmissa oli käydä katsomassa Modena, mutta tässä vaiheessa kello näytti sen verran, että suuntasimme kohti kauppaa ja seuraavaa majapaikkaa Modenan eteläpuolella. Tämä majapaikka oli vähän korkeammalla ja tie sinne aikamoista pientä vuoristotietä – mutta maisemat olivat sen arvoiset!

Sääennusteet näyttivät kylmää ja sateista, joten jouduttiin miettimään seuraavan päivän suunnitelmia uusiksi. Päätimme käydä Maranellon Ferrari-museossa ja Leonardin balsamico-tilalla. Tilan bongasin TripAdvisorista ja ajoimme paikalle ilman varausta, mutta saimme silti lyhyen kierroksen ilmaiseksi. Kierroksella kuulimme balsamicon valmistuksesta ja saimme maistaa 30- ja 150-vuotiaita balsamicoja! Mukaan tarttui toki myös tuliaisia tilan myymälästä 🙂 Ihana paikka, suosittelen!

Balsamico-tilan jälkeen lähdimme vihdoin kohti “virallista Toscanaa”, eli Firenzeä. Alunperin olisin halunnut valita jonkin pienemmän maisemareitin, mutta kelin takia valitsimme moottoritien. Eikä sekään ollut huono vaihtoehto, sillä moottoritie Modenan ja Firentzen välillä tarjosi kauniita vuoristomaisemia ja tunnelia tunnelin perään! Seuraavan yön olin varannut Luccan läheltä, jälleen vuorilta keskeltä ei mitään. Emme siis menneet Firentzeen asti, vaan jatkoimme Luccan suuntaan, jossa vihdoin avautuvat ne “toscanamaiset” maisemat, joista olin haaveillut.

Tämä Lucan majapaikka oli ehkä oma lempparini, pikkuruinen oliiviöljytila upein maisemin! Itse huone oli todella pelkisetty, mutta tyylikkäästi ja maatilan henkeen sopivasti sisustettu. Samassa paikassa järjestetään myös kokkauskursseja ja jopa häitä – tosin aika intiimit häät saa olla, sillä sen verran tiiviit tilat ovat. Tie perille on todella kapea, joten se kannattaa huomioida. Meidän matalahkolla autolla meinasi olla vähän haasteita näillä pienillä vuoristoteillä.

Illalla käytiin vielä tutustumassa Luccaan, joka on paksujen muurien ympäröimä pikkukaupunki. En tiedä johtuiko harmaasta ja koleasta säästä, mutta Luccakaan ei erityisesti säväyttänyt. Kuulostan nyt kamalan nirsolta, mutta meidän reissulla ne kauneimmat kaupungit osuivat jälkimmäiselle puolelle, eli niitä on vielä tulossa! Syötiin illallinen Piazza Amfiteatrolla, jossa on paljon terasseja ja ravintoloita. Ehkä vähän turistimeininkiä, mutta itse ainakin tykkäsin ravintolasta, jonka valitsimme sattumanvaraisesti, Osteria Parlasciosta. Terassilla sai vain vähän hytistä näillä keleillä lämpölampuista huolimatta. Lopuksi kävimme kävelemässä muurin päällä, jossa siis kulkee leveät puistomaiset kävelytiet.

Seuraava päivä olikin jo reissun viides, eli puolivälissä mennään. Suuntasimme auton kohti Pisaa, sillä olihan se kuuluisa torni nähtävä. Pisaan osui reissumme kamalin keli, eli vettä tuli kuin saavista kaatamalla. Ei oikein huvittanut tutustua kaupunkiin litimärkänä, joten meidän visiitti jäi hyvin lyhyeksi. Pisassa iski ensimmäisen kerran turistiahdistus, kun tornin ympärillä pyöri kaupustelijoita ja ihmiset poseerasivat hölmöissä asennoissa kuvia ottamassa. En siis kutsuisi Pisaa siis meidän reissun kohokohdaksi.

Pisasta lähdimme pikkuteitä kohti San Gimignanoa. Jätän sen esittelyn kuitenkin seuraavaan osaan 🙂 Jos tuli kysyttävää näistä kohteista, niin vastaan mielelläni!

Teema
Matkustus
Keskustelu
Jaa tämä postaus

Saattaisit pitää myös näistä

Jätä vastaus

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.