Hellitä vähän

    Etelä-Toscanan pikkukylät

    etelä-toscana

    Hei, täällä ollaan taas! Töihin palatessa arki imaisi mukaansa ja elokuu vain sujahti ohi huomaamatta. Tähän on vaikuttanut montakin syytä, mistä mahdollisesti lisää myöhemmin. Nyt haluan kuitenkin keskittyä johonkin kivaan ja kepeään, eli meidän Italian matkan viimeisiin osiin. Tiedän, että blogi on ollut nyt hyvin matkapainotteinen, mutta tarkoitus ei ole tehdä tästä pelkkää matkablogia. Haluan vielä dokumentoida meidän reissun viimeiset osat ja palataan niihin muihin aiheisiin sen jälkeen 🙂

    Meidän Italian matkat edelliset osat löytyvät täältä (Venetsia) ja täältä (Pohjois-Toscana). Luvassa on nyt Etelä-Toscana, mikä oli ehkä henkilökohtainen suosikkini koko reissussa! Etelä-Toscana on täynnä pieniä keskiaikaisia kyliä keskellä upeita maalaismaisemia. Kylät ovat kauniita ja idyllisiä, mutta myös aika samantyylisiä keskenään, joten saman päivän aikana voi kiertää useammankin kylän.

    Ensimmäinen vierailemamme kylä oli San Gimignano. Kylään ajoimme Pisasta pieniä teitä, joiden maisemat olivat jo mahtavat. San Gimignanossa on hyvin keskiaikainen tunnelma ja tuntuikin kuin olisi tullut keskelle jonkin keskiaikaisen elokuvan lavasteita. Emme kiivenneet torniin, mutta tornin takaa pääsi kiipeämään muureille ihastelemaan maisemia. Täällä söimme vain pientä välipalaa, joten valitettavasti en osaa antaa ravintolasuosituksia.

    San Gimignanosta ajoimme Chiantiin seuraavaan majapaikkaamme. Chiantissa maisemat ovat (yllätysyllätys) aivan upeita, joten jos haluat päästä heti Toscana-tunnelmaan, suosittelen ajamaan tänne. Majoituimme Castellina in Chiantissa ja saimme ystävällisiltä majoittajiltamme vinkkejä alueelle. He jopa varasivat meille kierroksen viinitilalle seuraavaksi päiväksi. Meillä olisi ollut upea uima-allaskin käytössä, mutta keli oli harmiksemme edelleen liian viileä. Alla oleva kuva on otettu meidän ikkunasta, joten ei tässäkään paikassa ollut maisemissa valittamista 🙂

    Seuraavana päivänä ajoimme ympäri Chiantin viinialuetta ja kävimme tutustumassa arvostettuun Castello di Verrazzanon viinitilaan. Tila oli suuri ja siitä tuli vähän “turistifiilis”, sillä kierroksia järjestetään isoille ryhmille useasti päivässä. Toisaalta olisi ollut kiva käydä jollain pienemmällä tilalla, mutta tämä oli ainakin helposti järjestettävissä, sillä en ollut ottanut etukäteen selvää viinitiloista. Kierros oli sopivan pituinen ja päättyi viininmaisteluun. Mielestäni ihan hintansa arvoinen, kunhan valmistautuu siihen, ettei ole ainoa paikalla.

    Kun Chianti oli nähty, halusin käydä vielä Firentzen lähellä sijaitsevassa The Mall -outlet-kylässä, mistä olin kuullut kehuja mm. Eveliinalta. Täältä voi tosiaan tehdä löytöjä! Ajattelin ensin, että tarjooma on hassuja jämäeriä, mutta erityisesti Guccilla valikoima oli aika huikea. Löysin mustan peruslaukun -40% alennuksella ja se olikin ainoa ei-syötävä-tai-juotava ostokseni reissusta. Outlettiin en näköjään ottanut kameraa, mutta alue on oikein viihtyisä, joskin vähän syrjässä.

    Outletista jatkoimme kohti etelää seuraavaan majapaikkaamme Montepulcianon kupeessa. Illalla kiipesimme Montepulcianon toriaukeamalle (minne on aika kiipeäminen!) ihastelemaan yhtä reissun upeimmista auringonlaskuista. Söimme myös erittäin hyvässä ravintolassa ehkä elämäni parasta pastaa, mutta ikävä kyllä en muista sen nimeä tähän hätään… Omistaja oli aikamoinen persoona, joka kävi jututtamassa asiakkaita, lauloi ja esiintyi 😀 Ehkä kaivan nimen vielä jostain!

    Montepulcianosta tuli reissun suosikkikyläni yhdessä vielä pienemmän Pienzan kanssa, jossa vierailimme seuraavana päivänä. Kävimme saman päivän aikana sekä Pienzassa että Brunello-viinistään kuuluisassa Montalcinossa. Tosin Montalcinoon sain vain pintaraapaisun, sillä huomasimme lounaan ja viinikauppavierailun jälkeen, että parkkiaika oli kulunut loppuun. Harmi, mutta toisaalta kylä oli hyvin samanhenkinen kuin muutkin Etelä-Toscanan kylät.

    Vinkkejä Etelä-Toscanan kyliin kaivoin mm. Lauran ja Jonnan blogeista, joissa on myös hyviä ravintolavinkkejä. Ikävä kyllä molempien kehuma Pienzan Pummaro-pizzeria oli kiinni juuri vierailupäivänämme enkä törmännyt yhtä suuriin staroihin kuin Laura 😉 Kivojen ravintoloiden bongaamiseen käytin myös paljon TripAdvisoria. Pienza on kyllä niin kuvauksellinen paikka, katsokaa vaikka tuota ruusuköynnöksin koristeltua ravintolaa (jonka nimeä en tietenkään kirjoittanut ylös)!

    Kelien vuoksi oma haaveeni uima-altailla löhöilyistä ei toteutunut, mutta viimeisenä Toscana-iltana sinniteltiin ehkä tunti altaalla kirjaa lukien – tämä on jäänyt onnellisena muistona mieleen 🙂 Otettiin myös nämä peltokuvat nopeasti ennen ravintolaan astumista. Maisema ei ehkä ollut kovin kummoinen moneen muuhun Toscanan maisemaan verrattuna, ja rumat sähkölangatkin taustalla, mutta tykkään silti näiden kuvien tunnelmasta.

    Seuraavana aamuna matka jatkui kohti Roomaa, mistä on luvassa tämän matkatarinan viimeinen osa! Sen jälkeen lupaan siirtyä muihin aiheisiin, mistä voi toki laittaa toiveita tulemaan 🙂

    Teema
    Matkustus
    Keskustelu
    Jaa tämä postaus

    Lomaterkut

    vilna

    Avasin tänään tietokoneen toista kertaa lomani aikana. Kun kolme viikkoa sitten jäin lomalle, päätin, että kone pysyy kiinni mahdollisimman paljon, ja se päätös on pitänyt. Nyt teki kuitenkin mieli tulla huikkaamaan blogiin muutama sana lomafiiliksistä. Lomailen vielä tämän viikon, mutta jotenkin tämä viikko tuntuu jo arkeen laskeutumiselta. Ja hyvä niin – kerrankin sen voi tehdä pehmeästi, jotta ensimmäinen työviikko ei tunnu sitten ihan maailmanlopulta 🙂

    Postauksen kuvat ovat Vilnasta, joka oli kesälomani extempore-ulkomaanmatka. Ajattelin ensin, etten lähde ulkomaille Italia-reissun jälkeen, mutta kun siskoni tarjosi mahdollisuutta lähteä mukaan hänen työmatkalleen, en kauaa harkinnut. Lyhyet lennot, ilmainen majoitus, omaa aikaa ja mieleistä matkaseuraa – olin myyty!

    Olin käynyt Vilnassa Baltian matkallamme 15-vuotiaana, mutta mielikuvia ei juuri ollut. Kaupunki on yhdistelmä kaunista vanhaa kaupunkia ja rosoisempia esikaupunkialueita, mikä tekee siitä mielenkiintoisen ja omalla tavallaan viehättävän. Neljä päivää oli sopiva aika tutustua kaupunkiin ja jäi vielä sopivasti aikaa lueskella kirjaa puistonpenkeillä tai tehdä hölkkälenkkejä kaupungin puistoihin. Taisin muutamat Frendit-jaksotkin katsoa hotellilla kelin ollessa aika epävakainen 🙂 En oo juuri matkustanut yksin, joten mulle päivien viettäminen yksin vieraassa kaupungissa oli jo kiva elämys itsessään. Vilnasta löytyy lisää mun Instagramin (emmite) kohokohdista ja kysele toki, jos kaipaat vinkkejä kaupunkiin!

    Vilnan lisäksi oon ehtinyt tehdä kolmessa viikossa kaikenlaista, vaikka oon yrittänyt ottaa niin chillisti kuin vain voi. Parasta onkin, että harvat jutuista oli etukäteen suunniteltu, sillä halusin lomalle nimenomaan tyhjän kalenterin ja mahdollisuuden tehdä juuri sitä, mitä tekee mieli. Tein pienen listan lähinnä itselleni muistoksi siitä mitä kaikkea sitä sitten tulikaan koettua:

    • aloitin loman perinteisesti Ruissista – tänä vuonna mummopaketilla, eli pe+su-lipuilla (jotta lauantain välipäivänä voi koomata rauhassa)
    • kävin moikkaamassa isovanhempiani sekä Turussa että Hämeenkoskella. Olen niin kiitollinen, että mulla on vielä kaikki neljä isovanhempaa elossa ja voivat hyvin!
    • ostin joogakortin Rootsiin ja oon käynyt testaamassa eri joogatunteja – myös Leblonin aurinkoisella terassilla
    • haahuilin yksin Helsingissä ja kävin fiilistelemässä vanhoja kotikulmia Punavuoressa
    • vietin aikaa kotikotona Nokialla kummipoikani kanssa ja käytiin mm. kotieläinpuistossa
    • kävin moikkaamassa myös kummityttöäni ja katsastamassa heidän uuden upean kotinsa!
    • kävin äitin kanssa kesäteatterissa ja shoppailemassa työvaatteita Nanson outletissa
    • päädyin Ed Sheeranin keikalle päivän varoitusajalla. Olihan se nyt ihana!
    • kävin Nikon kanssa katsomassa uuden Leijonakuninkaan ja vuodatin pari kyynelettä (kuulemma alkuperäisessä itkin pienenä ihan kunnolla)
    • tartuin golf-mailaan ensimmäistä kertaa sitten lumikinosten
    • sain polkupyörään uuden eturenkaan varastetun tilalle ja fiilistelin pyöräilyä niin paljon, että pohdin vakavasti ensimmäisen oman pyörän ostamista
    • valvoin melkein aamukuuteen bailaten latotansseissa kavereiden kolmekymppisissä
    • luin yhden koskettavimmista kirjoista pitkään aikaan, Love Warriorin. Kuuntelin myös kirjoja, viimeisimpänä Nokian tarinan Risto Siilasmaan näkökulmasta
    • kävin vihdoin Hietsussa biitsillä viidennen Helsinki-vuoden jälkeen
    • hemmottelin itseäni hieronnalla, joka osoittautuikin aika tuskalliseksi hartiajumien murjomiseksi (mutta teki niin hyvää!)
    • katsoin Nikon kanssa Stranger Thingsin kolmannen kauden enkä oikein tiedä mitä mieltä olin siitä – ehkä vähän itseään toistava juoni jo?
    • sain vihdoin lenkkeilyn mieluisaksi harrastukseksi jota tykkään tehdä 1-2 kertaa viikossa. Tämä on ihan uutta mulle, sillä oon vihannut juoksemista about koko elämäni
    • oon viettänyt päiviä ihan vain kotona akkuja ladaten, elämää pohdiskellen ja omista rutiineista nauttien

    Aikamoinen lista ja vielä on lomaa jäljellä! Ei ihme, että on jo sellainen kaiken saanut fiilis tämän kesän osalta, vaikka paljon kivaa on vielä tiedossa 🙂 Ja vaikka lista on pitkä, tästä kesästä on puuttunut kaikki väkisin suorittaminen, mikä on ihan tosi jees. En oo jaksanut ottaa paineita edes hienoista hellekeleistä, vaan jäänyt sohvalle makoilemaan, jos on tuntunut siltä. Tätä rentoutta kun saisi tuotua arkeenkin!

    Keskustelu
    Jaa tämä postaus

    Pohjois-Toscana

    pohjois-toscana

    Heippa pitkästä aikaa! Blogi on jäänyt taas ikävästi muun elämän jalkoihin, mutta sellaista tää elämä on tällä hetkellä. Lomalle jääminen vaatii vielä pientä puristamista töissä ja kesä tuo mukanaan paljon ihania tapahtumia ja kohtaamisia, mikä tarkoittaa aika täyttää kalenteria. Kaiken lisäksi sain riesakseni kesäflunssan – stressistä johtuen luultavasti. Onneksi loma häämöttää neljän päivän päässä!

    Lomaa ennen kuitenkin takaisin edelliseen lomaan ja Toscanan maisemiin. Päätin nyt jakaa Toscana-osion kahteen, jotta en tee tästä liian suurta urakkaa itselleni. Tässä ensimmäisessä osassa keskitytään Pohjois-Toscanaan ja matkaamme Venetsiasta Toscanaan. Seuraavassa osassa päästään sitten (yllätysyllätys) Etelä-Toscanaan.

    Kuten Venetsia-postauksessa kirjoitin, noudimme vuokra-automme Venetsian lentokentältä ja lähdimme suuntaamaan kohti Toscanaa Veronan kautta. Matkalla ajoimme ohi yhdestä moottoritien liittymästä, joten päädyimme lopulta vähän pienemmille teille. Pienillä teillä toki näkee enemmän kuin motarilla, mutta tämä reitti ei ollut mikään erityisen upea maisemiltaan. Yksi vinkki vielä ajamiseen: Italiassa on tiemaksuja, jotka hoituvat niin, että otat motarille ajaessa koneesta lipukkeen ja syötät sen vastaavaan masiinaan motarilta poistuessa. Kone laskee summan ja sen voi maksaa myös kortilla, jos valitsee korttimaksukaistan.

    Veronassa pysähdyimme vain ohikulkumatkalla kohti Modenaa ja hyvä niin, sillä en erityisemmin syttynyt Veronalle. En edes tiedä miksi – ehkä Venetsia oli vaan niin oma maailmansa, että Verona tuntui vähän tylsältä. Kaupunki ei ollut söpö pikkukaupunki, muttei siellä oikein nähtävääkään ollut. Nähtävyyksistä kävimme katsomassa Arenan, Julian parvekkeen sekä keskustan torit ja aukiot. Opin, että Julian parvekkeen alla kuuluu käydä puristamassa Julia-patsaan tissiä (don’t ask me why). Söimme lounasta ja päätimme jatkaa matkaa.

    Suunnitelmissa oli käydä katsomassa Modena, mutta tässä vaiheessa kello näytti sen verran, että suuntasimme kohti kauppaa ja seuraavaa majapaikkaa Modenan eteläpuolella. Tämä majapaikka oli vähän korkeammalla ja tie sinne aikamoista pientä vuoristotietä – mutta maisemat olivat sen arvoiset!

    Sääennusteet näyttivät kylmää ja sateista, joten jouduttiin miettimään seuraavan päivän suunnitelmia uusiksi. Päätimme käydä Maranellon Ferrari-museossa ja Leonardin balsamico-tilalla. Tilan bongasin TripAdvisorista ja ajoimme paikalle ilman varausta, mutta saimme silti lyhyen kierroksen ilmaiseksi. Kierroksella kuulimme balsamicon valmistuksesta ja saimme maistaa 30- ja 150-vuotiaita balsamicoja! Mukaan tarttui toki myös tuliaisia tilan myymälästä 🙂 Ihana paikka, suosittelen!

    Balsamico-tilan jälkeen lähdimme vihdoin kohti “virallista Toscanaa”, eli Firenzeä. Alunperin olisin halunnut valita jonkin pienemmän maisemareitin, mutta kelin takia valitsimme moottoritien. Eikä sekään ollut huono vaihtoehto, sillä moottoritie Modenan ja Firentzen välillä tarjosi kauniita vuoristomaisemia ja tunnelia tunnelin perään! Seuraavan yön olin varannut Luccan läheltä, jälleen vuorilta keskeltä ei mitään. Emme siis menneet Firentzeen asti, vaan jatkoimme Luccan suuntaan, jossa vihdoin avautuvat ne “toscanamaiset” maisemat, joista olin haaveillut.

    Tämä Lucan majapaikka oli ehkä oma lempparini, pikkuruinen oliiviöljytila upein maisemin! Itse huone oli todella pelkisetty, mutta tyylikkäästi ja maatilan henkeen sopivasti sisustettu. Samassa paikassa järjestetään myös kokkauskursseja ja jopa häitä – tosin aika intiimit häät saa olla, sillä sen verran tiiviit tilat ovat. Tie perille on todella kapea, joten se kannattaa huomioida. Meidän matalahkolla autolla meinasi olla vähän haasteita näillä pienillä vuoristoteillä.

    Illalla käytiin vielä tutustumassa Luccaan, joka on paksujen muurien ympäröimä pikkukaupunki. En tiedä johtuiko harmaasta ja koleasta säästä, mutta Luccakaan ei erityisesti säväyttänyt. Kuulostan nyt kamalan nirsolta, mutta meidän reissulla ne kauneimmat kaupungit osuivat jälkimmäiselle puolelle, eli niitä on vielä tulossa! Syötiin illallinen Piazza Amfiteatrolla, jossa on paljon terasseja ja ravintoloita. Ehkä vähän turistimeininkiä, mutta itse ainakin tykkäsin ravintolasta, jonka valitsimme sattumanvaraisesti, Osteria Parlasciosta. Terassilla sai vain vähän hytistä näillä keleillä lämpölampuista huolimatta. Lopuksi kävimme kävelemässä muurin päällä, jossa siis kulkee leveät puistomaiset kävelytiet.

    Seuraava päivä olikin jo reissun viides, eli puolivälissä mennään. Suuntasimme auton kohti Pisaa, sillä olihan se kuuluisa torni nähtävä. Pisaan osui reissumme kamalin keli, eli vettä tuli kuin saavista kaatamalla. Ei oikein huvittanut tutustua kaupunkiin litimärkänä, joten meidän visiitti jäi hyvin lyhyeksi. Pisassa iski ensimmäisen kerran turistiahdistus, kun tornin ympärillä pyöri kaupustelijoita ja ihmiset poseerasivat hölmöissä asennoissa kuvia ottamassa. En siis kutsuisi Pisaa siis meidän reissun kohokohdaksi.

    Pisasta lähdimme pikkuteitä kohti San Gimignanoa. Jätän sen esittelyn kuitenkin seuraavaan osaan 🙂 Jos tuli kysyttävää näistä kohteista, niin vastaan mielelläni!

    Teema
    Matkustus
    Keskustelu
    Jaa tämä postaus