Hellitä vähän

Mitä teen työkseni?

mitä teen työkseni

Maailman surkein bloggaaja ilmoittautuu tässä hei! Tästä piti alunperin tulla postaus töihinpaluusta, mutta eihän tässä nyt enää mistään paluusta voi puhua, kun olen ollut tositoimissa jo yli kolme viikkoa. Voisin vetää tähän kortit töihinpaluu- ja muuttostressistä, mutta ehkä tyydyn vain toteamaan, että blogi ei ole ollut prioriteettilistallani kovin korkealla viime aikoina. Mutta se ei tarkoita, ettenkö olisi ikävöinyt tänne!

Hyvitykseksi päätin kirjoittaa heti alkuun vähän pidemmän tekstin laajasta aiheesta, nimittäin työstä ja urasta. Kyselin Instassa työhön ja uraan liittyviä kysymyksiä ja sainkin niitä ihan hyvin, kiitos niistä 🙂  Koska tekstistä tulisi megapitkä, päätin jakaa sen kahteen osan. Ensimmäisessä osassa kerron matkastani tähän asti ja siitä, mitä oikeastaan teen työkseni. Toisessa osassa ajattelin ainakin käsitellä ajatuksia palkkatyöstä vs. yrittäjyydestä ja ehkä vähän tulevaisuuden haaaveista. Ja jos herää vielä kysymyksiä aiheesta, lupaan käsitellä niitä toisessa osassa!

mitä teen työkseni

Mikä musta tuli isona?

Jos aloitetaan perinteisestä kysymyksestä mikä musta tulee / tuli isona, en oikein osaa vastata. Mulla ei ole ikinä ollut “kutsumusammattia”, johon olisin lapsesta asti tähdännyt. Toki toiveammatteja on ollut eläinlääkäristä art directoriin, mutta urasuunnitelmani eivät ole koskaan olleet kristallinkirkkaita. Syynä ei ole se, ettenkö olisi ollut kiinnostunut mistään – päinvastoin, olen ollut (ja edelleen olen) kiinnostunut vähän liian monesta asiasta.

Koulussa pärjääminen ei ole ollut tälle suorittajalle ongelma, joten ovet ovat olleet avoinna aika moneen suuntaan. Yläasteelta menin tietysti lukioon, koska en tiennyt mitä haluan isona tehdä. Lukiossa luin pitkää matikkaa, fysiikkaa ja kemiaa, koska en halunnut rajata mitään mahdollisuuksia pois. Jossain vaiheessa lukiota päätin, että haluan teknilliseen yliopistoon. En muista yhtään, miten päätöksen tein, sillä kaikilla kavereillani oli ihan erilaiset suunnitelmat. Muistan aina, kuinka ruotsin tunnilla piti kertoa, mihin lukion jälkeen haluaisi. Ruotsinope nauroi mun vastaukselle diplomi-insinööriopinnoista ja sanoi, että ainoat oikeat ammatit ovat lääkäri, asianajaja ja ekonomi (jep, meidän lukiossa oli vähän elitistisempi meininki).

mitä teen työkseni

Bongasin jostain tuotantotalouden ohjelman ja päätin hakea sinne, koska kauppatieteitä ja insinööriopintoja yhdistävällä alalla mun ei vieläkään tarvisi päättää mikä musta tulee isona 😀 Itse asiassa hain ensimmäisenä vaihtoehtona arkkitehtilinjalle, mutta tajusin pääsykokeissa, että ala on ihan liian luova mun rationaaliselle mielelle. Olin siis tosi tyytyväinen, kun päädyin tutalle. Yliopistoaikana ehdin aika monta kertaa vaihtaa mieltäni siitä, mikä mua tutan aihepiireistä kiinnostaa. Luin sivuaineina tuotanto- ja ohjelmistotekniikkaa, tein kandin teknologiajohtamisesta ja dipan laskentatoimesta. Olin rahoitusalalla töissä ja tajusin, ettei mikään näistä oikein herätä mussa erityisiä intohimoja, vaikka pärjäsin kaikissa ihan hyvin.

Yliopiston jälkeen mulla ei siis vieläkään ollut mitään hajua, mikä musta tulee isona. Ei vieläkään! Kaiken digitalisaatiohypen keskellä päätin hakea johonkin digitaloon töihin, sillä ajattelin, että se on nykyaikaa ja siellä riittää töitä. Olinhan sentään lukenut ohjelmistotuotantoa sivuaineena. Päädyin siis ensimmäiseen “kunnon työpaikkaani” verkkokauppakonsulttitaloon vähän vahingossa, mutta sillä tiellä ollaan edelleen. Työnantajat ja työnkuvat ovat vaihtuneet tässä kolmen ja puolen vuoden aikana, mutta kiinnostava toimiala löytyi heti – vaikkakin aikamoisella arvalla.

mitä teen työkseni

mitä teen työkseni

Mitä teen työkseni?

Naurahdan usein vähän, kun joku kysyy mitä teen työkseni. En nimittäin osaa oikein itsekään kertoa sitä ytimekkääksi. Ammattinimikkeeni on konsultti, mutta se ei yksinään kerro vielä oikein mitään muuta kuin, että autan muita yrityksiä menestymään. Toimiala liittyy edelleen verkkokauppoihin, mutta usein myös muihin digitaalisiin palveluihin, joita autamme kehittämään liiketoimintalähtöisesti. Olen siis asiantuntijatehtävissä ja voin sanoa auttavani yrityksiä kasvattamaan liiketoimintaansa digitaalisin keinoin. Olikohan tämä nyt tarpeeksi ytimekkäästi? 

Vastaako työ koulutustani? Kyllä ja ei. Kyllä siinä mielessä, että tässä työssä pystyn todellakin yhdistelemään liiketoiminta- ja teknologiaosaamistani, aivan, kuten tutalla idea on. Ei siinä mielessä, että ala kehittyy kovaa vauhtia, eikä koulutus meinaa pysyä perässä. Tärkeintä on pystyä jatkuvasti omaksumaan ja oppimaan uutta, sillä tänään käytettävä teknologia voi olla vuoden päästä jo vanhentunutta. Uskon, että tärkein yliopistosta oppimani taito on oikean tiedon etsiminen sekä analyyttinen ajattelutapa. Toki liiketoiminta- ja teknologia-alan perusopinnot antavat hyvän pohjan, mutta mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän ymmärrän, ettei oppiminen lopu koskaan – ja hyvä niin 🙂

mitä teen työkseni

Entä viihdynkö työssäni? Todellakin! Olen ollut nyt kaksi vuotta yrityksessä, jonka 10. työntekijä olin ja nyt meitä on 50. Kasvu on siis kovaa, mikä pitää mielen virkeänä. Pääsen mielenkiintoisten asiakasprojektien lisäksi seuraamaan työnantajani kasvua, ja mikä parasta, myös vaikuttamaan siihen. Tähän mennessä yritys on ollut sen verran pieni, että vastuuta on saanut ottaa melkein niin paljon kuin haluaa. Meillä ei ole esimerkiksi erillisiä projektipäälliköitä, vaan asiantuntijat projektityön lisäksi vetävät projekteja, laskuttavat asiakkaita, osallistuvat myyntiin ja yrityksen sisäisiin kehitystehtäviin – toki omien toiveiden mukaan. Itse olen kokenut tämän vain plussana, sillä näin monipuolista kokemusta tuskin olisin kovin monesta muusta paikasta saanut näin lyhyessä ajassa.

Toki jokaisessa paikassa on aina huonot puolensa, mutta nykyisessä työssäni ne ovat onneksi jääneet aika vähälle. En voi sanoa rakastaneeni jokaista projektiani, mutta jokaisesta olen oppinut jotain. Suurin haaste työssäni on varmasti omien rajojen asettaminen. Meillä jokainen on vastuussa omasta työstään ja tämä tietysti tarkoittaa sitä, että on opittava sanomaan myös ei tarpeen vaatiessa. Koska olen tunnollinen suorittaja, haalin ainakin aluksi vähän liikaa töitä tai omistauduin projekteille pikkuisen liian täysiä. Onneksi olen kehittynyt tässäkin taidossa ja nykyään osaan jo ajatella työn työnä, jossa jokaisen on vedettävä rajat johonkin. Toki tunnollisuudessa on vielä työstettävää, mutta ainakin tiedostan näitä heikkouksiani huomattavasti paremmin.

mitä teen työkseni

Sain myös kysymyksen siitä, mikä on työssäni inspiroivinta ja mikä vähiten inspiroivaa. Inspiroivinta on ehdottomasti alan kovimmat asiantuntijat ja todella fiksut ihmiset, keiden kanssa saan tehdä töitä ja oppia uutta päivittäin! Inspiroivaa on myös haastaa itseään sopivasti – niin, ettei lipsahda stressin puolelle. Vähiten inspiroiva onkin sitten hankalampi kysymys. Kierrän kysymyksen vastaamalla, että projektit, joissa ei opi mitään uutta, mutta sellaisia ei käytännössä ole 😀 Välillä myös tosi rutiininomaiset tai muiden sanelemat tehtävät voivat tökkiä, mutta onneksi niitä on tässä työssä todella vähän. Ja koska meillä on asiakkaita monilta eri toimialoilta, ovat jotkut toimialat luonnollisesti itselleni vähemmän kiinnostavia kuin toiset. Palataan niihin itseäni kiinnostaviin seuraavassa osassa!

Jos jaksoit lukea tänne asti, niin heitähän fiilikset kommenttiboksiin – onko sulla ollut aina selkeät sävelet urasi suhteen vai ootko ollut kaltaiseni ajelehtija? Onko sun työnkuva yhtä vaikeasti selitettävä kuin mun? Entä mikä tekee sun työstä inspiroivaa tai epäinspiroivaa? Ja jos jotain muita kysymyksiä tai ajatuksia nousi, niin palaan niihin seuraavassa osassa 🙂

Teema
Työ ja arki
Keskustelu
Jaa tämä postaus

Saattaisit pitää myös näistä

10 Kommenttia

  • Erika

    Olipas mielenkiintoista saada tietää, mitä teet työksesi ja millä koulutuksella! 🙂
    Mulle itsellä ei ole koskaan ollut kovin selvää, mitä haluan työkseni tehdä – ei ole oikeastaan vieläkään. Työskentelen tällä hetkellä toimistosihteerinä sosiaalitoimistossa; siellä työskentely on saanut minut taas kerran miettimään sosionomin tutkinnon suorittamista… Ehkä se tulee vielä ajankohtaiseksi. Olen kuitenkin vasta 29-v., joten tässä ehtii vielä vaihtaa alaa vaikka miten moneen kertaan! 😀

    29/08/2018 17:02 Vastaa
    • Emmi

      Kiva kuulla, että tykkäsit! Ja kiitos kysymyksistä 🙂 Hauska kuulla, että muillakin on suunnitelmat vielä vähän auki tässä iässä! Ja uuden opiskelu ei ole koskaan liian myöhäistä 🙂 Olen itse kokenut oppineeni parhaiten työelämässä, joten tuskin olen palaamassa koulunpenkille ihan heti. Paitsi jos päätän vaihtaa kokonaan alaa 😀

      10/09/2018 11:05 Vastaa
  • Eveliinalivin

    Ihan super mielenkiintoinen postaus! Kiva kuulla sun polusta näin tarkemmin, vaikka juteltu ollaankin. Nyt heräsi into kirjoitella aiheesta itsekin… 😀

    30/08/2018 06:59 Vastaa
    • Emmi

      Kiitos Eve 🙂 Ja joo, kirjoita ihmeessä! <3

      10/09/2018 11:07 Vastaa
  • Elina

    Niinkuin muutkin tuossa totesivat niin oli tosiaan mielenkiintoinen postaus. Minua on aina kiinnostanut millaisella koulutuksella/tyohistorialla kukin on tyohonsa paatynyt 🙂 ja oli myos kiinnostavaa kuulla mita sina teet tyoksesi.

    31/08/2018 19:23 Vastaa
    • Emmi

      Kiva kuulla, että aihe kiinnosti! Lisää seuraa varmasti 😀 Tulevaisuuden suunnitelmien lisäksi voisin kirjoittaa myös tyypillisestä työpäivästäni (jota ei kylläkään ole) jossain vaiheessa. Kiva myös kuulla muiden suunnitelmista!

      10/09/2018 11:08 Vastaa
  • Kiira

    Minustakin oli todella mielenkiintoinen postaus! 🙂 Olen itse vähän kaltaisesi, en tiedä tarkkaan mitä haluan työkseni “isona” tehdä, mutta koska minulla on siitä pieni haju, tykkään heittää itseni oikeaan suuntaan hakemalla töitä jostain “vähän sinnepäin”. Siten voi oppia uutta ja saada lisää hajua siitä mitä haluaa tehdä ja mitä en! Tässä olisi kaksi vuotta aikaa ennen maisteriksi valmistumista seikkailla ympäriinsä!

    31/08/2018 20:29 Vastaa
    • Emmi

      Kiva kuulla Kiira 🙂 Haha, toi onkin hyvä taktiikka! Itse olen edennyt ennemmin “karsimistaktiikalla”, eli olen todennut aika monen työn jälkeen, että tätä en ainakaan halua tehdä 😀 Mutta onneksi se kiinnostava ala ja itselle sopiva työ löytyi kuitenkin! Ja voi että, nauti opiskeluajasta vielä, kun voit! 🙂

      10/09/2018 11:11 Vastaa
  • Kirsi | Pitsiniekka

    Ihan superkiinnostava postaus Emmi! Työ on asia, josta edelleen yllättävän harvoin puhutaan, mutta varsinkin tuolta koulutuksen, kehittymisen ja mielenkiinnonkohteiden pohtimisen kannalta tosi mielenkiintoista 🙂 Mää oon sun kanssa samassa veneessä, ettei mulla ole koskaan isona ollut selkeää haaveammattia. Eikä ole edelleenkään. Vuosi sitten muutin vähän suuntaa, kun lähdin opiskelemaan uutta alaa (joka kyllä kiinnostaa mua enemmän kuin mikään koskaan ennen), mutta en osaa vielä senkään suhteen sanoa mihin haluaisin päätyä. Se taitaa tosin olla humanistisilla aloilla aika yleinen kirous 😀

    12/09/2018 15:33 Vastaa
    • Emmi

      Jee, kiva kuulla! Samaa mietin myös – miksi työ on vieläkin pieni tabu blogimaailmassa? Olen ollut siitä hissunkissun ihan vain tottumuksesta, mutta onhan se vähän hassua jakaa muuten elämäänsä ja jättää siitä kuitenkin näin suuri osa kokonaan pois. Toki vieläkin pitää vetää raja siihen, mitä voi jakaa ja mitä ei, mutta ei mun työ mitenkään supersalaista ole 🙂

      22/09/2018 14:08 Vastaa

    Jätä vastaus