Hellitä vähän

Matkustatko kuvien takia?

matkustatko kuvien takia

Kuvittele, että matkustaisit kauniiseen maahan ilman kameraa tai puhelinta. Pystyisitkö nauttimaan lomasta vai tuntuisiko siltä, että kokemuksesi menee ihan hukkaan? Vai olisiko jopa ihanaa matkustaa ilman stressiä täydellisistä lomakuvista?

Jos rehellisiä ollaan, matkustaminen ei itselleni tuntuisi samalta ilman kameraa. Valokuvaaminen on harrastukseni ja nautin siitä erityisen paljon uusissa paikoissa. En silti sano, etten pystyisi nauttimaan lomasta ilman sen jatkuvaa tallentamista. Ajatus melkein kutkuttaa, sillä uskon sen olevan hyvinkin vapauttavaa.

Aihe tuli mieleeni Islannissa matkatessa. Alkulomasta kamera ja puhelin tuntuivat olevan liimattuina käteeni, sillä uusia, erilaisia maisemia teki mieli kuvata jatkuvasti. Automatkalla pläräsin filttereitä ja suunnittelin Instagram-feediäni (en siis ollut kuskina ;)). Jonkin ajan kuluttua alkoi kuitenkin tuntua siltä, että nyt riittää – en halua, että koko loma menee linssin läpi katselemiseksi. Luovutin ja tuijottelin automatkat mieluummin upeita maisemia. En saanut niitä tallennettua mihinkään, mutta omissa muistoissani ne elävät erityisen vahvoina.

matkustatko kuvien takia

Nämä kuvat on napattu nimenomaan loppulomasta kiertäessämme Snæfellsnesin niemimaata. Kuvaamiseen käytin paljon vähemmän aikaa kuin alkulomasta ja näistä kuvista tuli melkein lemppareitani – rennompi suhtautuminen tähänkin asiaan siis kannatti. Tulin jopa vähän surulliseksi, kun seurasin paria aasialaista turistia kuvauspuuhissa Game of Thrones -fanien pyhiinvaelluspaikalla Kirkjufellfossilla. Toinen oli passittanut vanhan miehen ottamaan itsestään kuvia puhelimella. Yksikään kuva ei kelvannut, vaan nainen käskytti miestä kuvaamaan yhä uudestaan ja uudestaan eri kuvakulmista, kunnes laittoi vielä toisen henkilön kuvaamaan itseään. Toinen nainen taas väänsi kunnon tekohymyä samalla kun iäkkäämpi nainen kuvasi häntä kolmella eri kameralla. Kyllä, yli 60-vuotias nainen kantoi kaulassaan kolmea painavaa järjestelmäkameraa, jotta hymy saatiin varmasti ikuistettua.

matkustatko kuvien takiamatkustatko kuvien takia

Nämä tapaukset ovat vielä harmittomia, mutta välillä kauhistuttaa lukea tarinoita siitä, kuinka turisteja on pahimmillaan menehtynyt sen täydellisen selfien vuoksi, milloin tippuneet kielekkeeltä ja milloin joutuneet tappaja-aallon imaisemaksi. Kiinassa kuulemma menestyy nyt startup, jonka appi varoittaa selfie-kepin käyttäjiä lähestyvistä katupylväistä. Välillä sitä tulee miettineeksi, että mihin tämä maailma on menossa… Kannattaako oikeasti matkustaa maailman toiselle puolelle ja pahimmillaan uhrata henkensä vain näyttävien kuvien takia?

matkustatko kuvien takiamatkustatko kuvien takia

Itse yritän tässäkin asiassa löytää sen kultaisen keskitien. Saan toki nauttia harrastuksestani, mutta liika on liikaa. En halua pahoittaa mieltäni, jos en saakaan sitä täydellistä lomakuvaa tai laittaa toisia raatamaan sen eteen. Omia kuvia on turha verrata some-ammattilaisiin, jotka tekevät tätä hommaa työkseen. Lopulta jaksoin meikata reissussa yhtenä päivänä ja silloinkaan ei huvittanut kuvata omaa naamaa 😀

Olisi kiva kuulla teidän ajatuksia tästäkin aiheesta!

Teema
Ajatuksia
Keskustelu
Jaa tämä postaus

Saattaisit pitää myös näistä

8 Kommenttia

  • Eveliinalivin

    Tosi hyvä juttu, Emmi! Olen miettinyt tätä itsekin aika usein. Niin paljon menee hukkaan sen puhelimen kanssa istuessa! Luulen, että usein luulen reissun menevän hukkaan ilman kuvia, vaikka oikeasti olisi ihan päinvastoin. En ole vielä löytänyt sitä keskitietä, enkä rohjennut kovin paljon yrittääkään, harmi kyllä. Ps. pakko silti sanoa, että UPEITA kuvia!

    02/04/2018 20:32 Vastaa
    • Emmi

      Kiitos Eve <3 En siis todellakaan ole tässä suhteessa keskitiellä vielä mäkään - välillä harmittaa erityisesti poikaystävän puolesta, joka ei koe valokuvausta yhtä kivana harrastuksena ja joutuu silti napsimaan mulle kuvia tai muuten kilpailemaan huomiosta näiden laitteiden kanssa. Mutta pienin askelin! 🙂

      02/04/2018 21:50 Vastaa
  • Janica

    Hyvää pohdintaa! 👌🏻 Olen sitä mieltä, että jos on kyseessä LOMA (ei esim ammattibloggaajan matka, jolloin matkan pointti on tuottaa uutta sisältöä) niin silloin homma ei saa lähteä lapasesta… toki valokuvaaminen on kiva osa lomaa, mutta parempi nauttia myös lomasta ilman kameraa. Kyllä se kuitenkin niin on, että hetkestä pystyy nauttimaan paremmin ilman kameraa. Ja kaikki kielekkeellä otetut kuvat on mun inhokkeja, en ikinä tykkää niistä instagramissa!

    03/04/2018 18:46 Vastaa
    • Emmi

      Jes, kiva että upposi – taisin itse asiassa inspiroitua jostain meidän keskustelusta 😀 Hyvin samoilla linjoilla ollaan! Ja toi onkin hyvä linjaus, muakin inhottaa noi kuvat, missä ihannoidaan typerää käytöstä…

      04/04/2018 20:44 Vastaa
  • Sanna

    Ihan mahtava uusi blogi!! 🙂 Nää aiheet uppoaa muhun niin hyvin, voin todella samastua sun ajatuksiin ja luulenpa että moni muukin. Teksteistä huokuu sun innostuneisuus näitä aiheita kohtaan ja kirjoitat super hyvin 🙂 Jään innolla odottelemaan tulevia postauksia!
    Ps. Blogin ulkoasu on täyskymppi!

    03/04/2018 20:43 Vastaa
    • Emmi

      Voi kiitos, ihana kuulla! 🙂 Tästä nousi hymy korviin ja sain paljon tsemppiä tulevaan <3

      04/04/2018 20:49 Vastaa
  • Hanna

    Aivan mahtava blogi ja upeita ja syvällisiä ajatuksia! Olen seurannut vanhaa blogiasi jonkin verran, mutta nyt oikeastaan viime syksynä mulle rupesi tulemaan ahdistus koko somemaailmaa kohtaan. Silloin oli pakko karsia sitä, mitä seuraa ja pidin jopa jonkinlaisia somepaastojakin. Nyt olen taas tullut tänne somemaailmaan ja löysinkin tämän blogisi. Luin heti samantien kaikki neljä postausta, joita oli ilmestynyt ja innolla odotan uusia.

    Ensimmäisessä postauksessa kirjoitit itsestä esittelyn ja tunnistin itseni kuvauksestasi todella hyvin. Minulla on lisänä vielä krooninen sairaus ja olen töissä laboratoriossa, jossa tarkkuus on todella tärkeää. Kumpikaan näistä ei kyllä helpota näitä “ominaisuuksia” itsessäni. Olenkin lähtenyt etsimään itselleni terapeuttia, jonka avulla voisin avata huonoja ja lukkiutuneita ajatusmalleja ja saada niiden sijaan rennompaa suhtautumista itseeni ja elämääni. Hieman eteenpäin olen tässä rennommassa suhtautumisessa päässyt, mutta vielä on matkaa. Pikkuisen kerrallaan 🙂

    Mainitsit yhdessä postauksessasi Kaisa Jaakkolan verkkokurssin. Ihana, että olet käynyt sen. Olen itse juuri tällä hetkellä samaisella kurssilla ja minulla on todella hyvät fiilikset kurssista.

    Tähän postaukseen liittyen: ennen olin innokas kuvaaja, mutta sitten minulle tuli siihen joku ahdistus. Tuntui, etten kykene kokemaan tapahtumaa/matkaa/maisemaa yms niin hyvin kameran kanssa kuin ilman sitä. Pitkäksi aikaa mulla jäi kuvaaminen melkein kokonaan. Jotain kuvia otin sieltä sun täältä, matkoilta hieman enemmän, mutta pääsääntöisesti vähän. Ei haittaa, vaikka kaikesta ei olisikaan sataa kuvaa (tai edes sitä yhtä!), tärkeät tapahtumat ja asiat jäävät kuitenkin omiin muistoihin.

    Pahoittelut kauhean pitkästä ja sillisalaattimaisesta viestistä! Asiaa tuntui vain tulevan 😀 Mutta kuten jossain taisit mainitakin, että juttua riittää, kun asia on lähellä sydäntä. Oikein ihana, että olet perustanut tällaisen blogin! Oikein iso kiitos ja virtuaalihalaus sinne! 🙂

    06/04/2018 14:18 Vastaa
    • Emmi

      Kiitos, kun jätit sillisalaattiviestin ja hali takaisin <3

      Ahdistuksesi somea kohtaa kuulostaa hyvin tutulta - painin itsekin koko ajan sen kanssa tekeekö some mulle hyvää vai ei ja fiilikset vaihtelee päivittäin. Olet tehnyt tosi fiksusti, kun olet ottanut somesta etäisyyttä tossa tilanteessa. Kunnon some-paasto on itselläni vielä toteuttamatta, mutta olen nykyään paljon tietoisempi siitä mitä/ketä somessa seuraan ja millaisille ärsykkeille itseäni altistan päivittäin. Ehkä saan paastonkin vielä toteutettua!

      Terapia kuulostaa tosi hyvältä ratkaisulta ja olen tosi onnellinen, ettei siitä puhuminen ole enää tabu. Olen itsekin käynyt lyhyitä jaksoja juttelemassa ammattilaisten kanssa ja mielestäni terapia tekisi hyvää ihan jokaiselle. Kyllähän kehostakin pidetään huolta, niin miksei mielestä yhtälailla! Voin kuvitella, että juuri itselle hyvän terapeutin löytäminen ei ole mikään helppo juttu, joten tsemppiä siihen 🙂

      Ja siis Kaisan verkkokurssi on ehdottomasti paras käymäni, ihanaa että oot löytänyt sinne!

      Kuvista vielä - olen samaa mieltä, että monesta tilanteesta saisi varmasti enemmän irti ilman kameraa. Välillä kuitenkin huomaan, että jokin vanha kuva saattaa tuoda mieleen ihania muistoja juuri kyseisestä tilanteesta tai ajanhetkestä, mitä ei muuten olisi muistanut. Eli on niillä kuvilla mulle muutakin merkitystä vielä itsensä ilmaisun ja muille jakamisen lisäksi. Mutta silti liikaa on liikaa!

      Kiitos vielä ajatuksella kirjoitetusta viestistä. Aina välillä sitä miettii onko tällaisessa blogissa mitään järkeä (itsekriittinen kun olen 😉 ), mutta sitten kun saa yhdenkin näin sydämellisen viestin, niin ei epäile enää yhtään! 🙂

      06/04/2018 21:45 Vastaa

    Jätä vastaus

    This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.