Hellitä vähän

Hidastetaanko vähän?

hidastetaanko vähän

Töitä vähintään ysistä viiteen, salille neljä kertaa viikossa. Milon kanssa lenkille aamulla ja illalla. Kaupassa pitäisi käydä ja prepata terveelliset ja ympäristöystävälliset ruuat. Instagramiin pitäisi postata vähintään joka toinen päivä tai algoritmit ei tykkää. Mites se blogi, sitäkin pitäisi päivittää? Jos näkisi kavereita sitten ensi viikolla. Ja vitsi, kun pitäisi siivotakin…

Kiireestä ja tehokkuudesta on tullut aikamme status-symboleita. Jokainen bosslady (sana, jota vihaan) tekee pitkää päivää unelmiensa eteen ja takoo, kun rauta on kuuma. Elämän tahti tuntuu vain kiihtyvän, mitä kuvaa hyvin se, että odotan ensi vuonna häämöttäviä 30-vuotissynttäreitäni kauhulla: mähän oon jo niin hirveän vanha, eihän tässä ehdi enää saavuttamaan yhtään mitään?

Tämä minutes.fin Instagram-postaus kuvasi hyvin viime aikaista ahdistustani. Me eletään yhteiskunnassa, jossa kaikki pitäisi saada nopeasti, halvalla, helposti ja hauskasti. Oli kyse sitten pikaruuasta, pikamuodista, pikadieeteistä, urakuvioista tai jopa ihmissuhteista. Odotamme, että kaikki pitäisi saada nyt ja heti. Jos jonkin asian eteen pitääkin kohdata ikäviä asioita tai tehdä enemmän työtä, turhaudumme ja masennumme, jopa luovutamme. Tätä ilmiötä tuskin helpottaa some, jossa näemme vain ne huippuhetket, emmekä sitä kaikkea työtä, minkä se vaatii.

On sanomattakin selvää, että usein ne asiat, joiden eteen näemme vähän enemmän vaivaa, tuovat meille kuitenkin enemmän, tai ainakin kestävämpää, iloa ja täyttymystä. Meillä vaan on käsittämätön kiire saavuttaa näitä asioita sen sijaan, että antaisimme prosessille aikaa. Hyvä esimerkki omasta elämästäni on se, että oon ollut työelämässä täysipäiväisesti alle viisi vuotta ja sitä on todennäköisesti jäljellä lähes 40 vuotta. Silti koen, että mun pitäisi painaa duunia nyt, koska jos en nyt heti menesty työssäni tai perusta omaa yritystä, niin kohta on liian myöhäistä.

Oon taas viime aikoina turhautunut tähän omaan malttamattomuuteeni. Miksi pitää olla niin hirveä kiire? Miksi kaikkea pitää suorittaa samaan aikaan? Miksi joka asiassa pitäisi kehittyä ihan koko ajan? Kiireessä mua ahdistaa eniten se, että aika tuntuu juoksevan ohi ihan huomaamatta. Viikot ja kuukaudet ovat yhtä puuroa ja jos joku kysyy mitä tein pari viikkoa sitten, en osaa vastata katsomatta kalenteriin. Vaikka tykkään arjestani, en halua sen olevan harmaata mössöä vailla ihania hetkiä ja muistoja.

Päätin tehdä asialle jotain ja varasin tälle viikonlopulle matalan kynnyksen cityretriitin. Kuusi tuntia joogaa, rentoutumista ja itsetutkiskelua antoi sen mitä toivoinkin, eli etäisyyttä omaan oravanpyörääni. Päätin, että haluan tämän olotilan pysyvän ja arkeeni lisää läsnäoloa ja tilaa. Tilaa spontaaneille ideoille, tilaa rakkaille ihmisille, tilaa itseilmaisulle ja asioille, jotka tuovat iloa. Hidastaminen ei tarkoita laiskottelua, vaan sitä, että hyväksyy tiettyjen asioiden vievän aikaa. Ja hyväksyy myös sen, ettei kaikkea voi tehdä täysiä samaan aikaan, jos haluaa elää muutakin kuin sitä ohikiitävää arkea.

Oon tämän uuden blogini kanssa päättänyt, että teen mahdolliset yhteistyöt vain tarkkaan valittujen yritysten kanssa, joiden arvomaailma vastaa täysin omaani. Yksi näistä on suomalainen Népra, josta oon maininnut aikaisemminkin täällä blogissa. Népran arvot – holistinen, minimalistinen ja eettinen – kun eivät voisi olla paljon yhteensopivampia omieni kanssa.

Népran vaatteet eivät ole halpoja ja siihen on syynsä. Kyseessä ei ole pikamuoti, jonka oletat kestävän korkeintaan yhden kesän tai talven. Népran vaatteet ovat ajattomia, monikäyttöisiä ja kestäviä. Tuotantoketju on läpinäkyvä, joten tiedät oikeasti, kuka vaatteesi tekee ja mistä niiden kangas tulee. Puhumattakaan suomalaisten yrittäjien ja vaatesuunnittelun tukemisesta!

Népran Phobos-bomberi* ja Yed-joggersit* lanseerattiin teemalla slow life, slow fashion. Ootko huomannut, että kaupoissa vaihtuu mallistot nykyään joka viikko eikä joka sesonki? Ja että vaatteista tehdään tahallaan huonolaatuisia, jotta pian pitäisi ostaa taas uutta? Népra haluaa tehdä asioita uudella tavalla ja valmistaa sesongittomia vaatteita, jotka valmistuvat sitten, kun suunnittelija ja valmistajat ovat tyytyväisiä vaatteen laatuun. Vaatteet on tehty kestämään aikaa ja trendejä. Jos nämä teemat kiinnostavat, suosittelen tutustumaan Népran blogiin.

Itseltäni löytyvät bomberin ja joggersien lisäksi kaunis Venus-toppi* ja tässä postauksessa näkyvät Juno Longsleeve sekä Népran klassikot, eli Terra Tightsit. Kaikki tuotteet ovat toimineet kovassakin treenissä ja kestäneet useamman pesun virheettöminä. Kangas tuntuu iholla mukavalta, kestävältä ja laadukkaalta, ja Néprat päällä on vaan poikkeuksellisen hyvä fiilis olla, ulkoilla ja treenata 🙂

Myös Népralla ollaan hitaamman ja tiedostavamman arjen puolestapuhujia, joten oli helppo yhdistää näitä symboloivat vaatteet osaksi itselle ajankohtaista aihetta. Oon aikaisemmin kirjoittanut vastuullisempien vaatevalintojen puolesta ja on upeaa, että parempien valintojen tekeminen tehdään koko ajan meille tavallisille kuluttajille helpommaksi ja helpommaksi. Kaikki Népran tuotteet löydät täältä.

Millä tavoin sä voisit hidastaa vähän?

*tuotteet saatu yhteistössä Népran kanssa

Keskustelu
Jaa tämä postaus

Saattaisit pitää myös näistä

4 Kommenttia

  • Anne

    Hyvä kirjoitus ja hieno yhteistyökumppani! 🙂

    Olen itsekin ihastunut Nepran vaatteisiin ja kannatan ehdottomasti vastuullisempaa kulutusta ja tuotantoa. Hienoa, että löytyy suomalainen merkki, jolta saa laadukkaita ja vastuullisesti tuotettuja urheilu- ja vapaa-ajanvaatteita.

    Saanko vielä kysyä, että mitä kokoa nämä vaatteesi ovat? Kysyn siis vain sen vuoksi, että osaisi itse arvioida paremmin kokoja mahdollista tilausta varten 🙂

    13/05/2019 21:56 Vastaa
    • Emmi

      Kiitos paljon, olen samaa mieltä! Ja pahoittelut, että vastaan vasta nyt – olin 1,5 viikkoa lomailemassa Italiassa kerrankin ilman tietokonetta 🙂 Yläosani ovat M-kokoa ja housut L-kokoa. Arvoin pitkään housujen kokoa, mutta tyttöjen avustuksella päädyin L-kokoon ja nämä ovat juuri sopivan väljät. Olen 174 cm pitkä, jos se auttaa arvioimaan! Toivottavasti löydät sopivat koot ja Népran tytöiltä voi aina pyytää apua tarvittaessa <3

      26/05/2019 15:09 Vastaa
  • K

    Hei! Katselin sun instaa ja olette näköjään lomamatkalla Italiassa – näyttää ihan mahtavalta reissulta! Olisi huippua jos jossain vaiheessa reissun jälkeen esittelisit kohteenne, majoituspaikkanne ja muut vinkit mitä vain mieleen tulee. Itsekkin nimittäin suunnittelen matkaa noille suunnille ja olisi kiva kuulla kokemuksia. 🙂

    22/05/2019 19:15 Vastaa
    • Emmi

      Moikka! Kiva kuulla, reissu olikin aivan ihana <3 Reissusta tulee varmasti juttua blogiin, kunhan saan käytyä läpi kuvat ja koottua yhteen tarvittavat vinkit! Tässä lyhyt tiivistys ennen kuin saan jutut tehtyä: lennettiin Venetsiaan, vuokrattiin auto Hertziltä, ajeltiin ympäri Toscanaa ja palautettiin auto Roomaan. Kaikki majoitukset otin Airbnb:ltä ja suosin vähän syrjäisempiä kohteita upein maisemin :) Parasta oli ehdottomasti Toscanan maaseudut ja pikkukylät, kuten San Gimignano, Montepulciano, Pienza ja Chiantin viinialue. Itse luin vinkkejä esim. tästä Homevialauran blogista: http://homevialaura.com/2018/07/ihanin-toscana-10-vinkkia-alueelle/

      26/05/2019 15:26 Vastaa

    Jätä vastaus

    This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.