Hellitä vähän

Selaa teemaa:

Mieli

    Lomakuulumisia ja läsnäoloa

    lomakuulumisia

    Heippa pitkästä aikaa! Olen ollut nyt viikon lomalla ja käyttänyt tämän viikon oikeastaan vain ja ainoastaan rauhoittumiseen ja rentoutumiseen. Ennen lomaani stressikäyrä huiteli jo taivaissa, sillä sen lisäksi, että aloitin uuden projektin vielä viikkoa ennen lomaa, tapahtui myös iloisia (mutta stressaavia) asioita asuntorintamalla. Vielä on muutama asia selviteltävänä, mutta sen jälkeen voin toivottavasti kirjoitella tännekin kotiasioista enemmän.

    Päätin jo etukäteen, etten ota mitään paineita neljän viikon kesälomani suhteen, kuten täällä kirjoittelin. Lomani alkoi perinteisesti Ruisrockista, mikä on aina mahtava, mutta samalla aika kuluttava aloitus lomalle. Sen jälkeen meni muutama päivä ennen kuin pääsin kunnolla lomamoodiin, eli totuin siihen, ettei mun tarvitse tehdä oikeasti yhtään mitään. Onneksi ympäristö tarjosi sille hyvät puitteet, sillä karkasin heti mökille perheeni pariin (ja poistin puhelimesta kaikki töihin liittyvät sovellukset notifikaatioineen). Eilen siirryin tuolta mökiltä poikaystäväni mökille ja rentoilu jatkuu.

    lomakuulumisia

    lomakuulumisia

    Täytyy kyllä kiittää tuuriani sään suhteen, sillä voiko parempia kelejä ihminen lomalleen toivoa? Tällä hetkellä fiilistelen loman ensimmäistä sadekuuroa, mutta muuten on paistanut joka päivä ja oon päässyt nauttimaan Suomen kesästä ihan täysiä. Pilvetön taivas, auringon lämpö iholla, viilentäviä pulahduksia, souturetket tyynessä joessa, toinen toistaan upeammat auringonlaskut… Näissä hetkissä on helppo olla onnellinen 🙂

    Yhtä asiaa tulee lomalla pohdittua paljon, nimittäin läsnäolon taitoa. Tunnistat varmaan sen tunteen, että koko vuoden odotat lomaa ja sitten kun se on käsillä, niin ajatus on jo jossain muualla? Kuinka vaikeaa se välillä onkin vain pysähtyä ja nauttia hetkestä? Ihmisen mieli on niin herkästi kiinni joko tulevassa tai menneessä – itselläni usein tulevaisuudessa, kuten nyt esimerkiksi uudessa kodissa. Mutta jos elämme aina tulevaisuudessa, voimmeko koskaan olla tyytyväisiä nykyhetkeen? Aina vaan pitäisi olla jotain enemmän, jotain paremmin.

    lomakuulumisia

    Loma on hyvä hetki harjoittaa läsnäoloa, mihin olen onneksi kiinnittänyt huomiota viime vuosina. Kunhan ei vedä tätäkään asiaa yli ja rupea suorittamaan läsnäoloa – välillä, kun tuntuu, että sisäinen itsekriitikkoni meinaa ylisuorittaa tässäkin asiassa. Eihän siitä mitään tule, jos ei anna itselleen lupaa haaveilla 🙂 Kun vaan muistaa sen, että asiat ovat aika ihanasti juuri nyt.

    Loppuloman aikataulun pyrin pitämään joustavana, mutta onhan tässä kaikenlaista kivaa tulossa. Aion ainakin poimia vadelmia, käydä asuntomessuilla ja Yyterin hiekkarannoilla, harjoitella (taas kerran) golfia, pohtia sisustusvalintoja, juhlia valmistujaisia ja häitä. Ennen kaikkea aion kuitenkin rentoutua ja olla vaan. En siis ota paineita myöskään blogin päivittämisestä, joten parhaiten pysytään kuulolla Instagramin puolella!

    Blogia voit seurata:

    Instagram
    Facebook
    Bloglovin
    Ota yhteyttä

    Teema
    Mieli
    Keskustelu
    Jaa tämä postaus

    Huolettomat kesäpäivät

    huolettomat kesäpäivät

    Mun on pitkään pitänyt kirjoittaa blogiin stressistä, mutta se on niin iso aihe, etten oikein tiedä mistä aloittaa. Suorittajaluonteena olen aina stressannut, mutta kuluttavaksi stressi on yltynyt vasta työelämässä. Toki stressasin jo opiskeluaikana, mutta silloin se oli erilaista – ensinnäkin tosi väliaikaista (tenttiviikot) ja lähinnä omaan opintomenestykseen liittyvää. Työelämässä stressi on jotenkin enemmän läsnä, sillä vaikken paiskisikaan ylitöitä, koen, että jatkuvasti olisi varaa parantaa. Olen itseni lisäksi vastuussa myös työnantajani maineesta ja menestyksestä, minkä vuoksi olen työlleni vielä paljon omistautuneempi kuin koulukirjoille.

    huolettomat kesäpäivät

    huolettomat kesäpäivät

    En haikaile takaisin opiskeluvuosiin, mutta jotain kaipaan noilta ajoilta: huolettomuutta ja yhteisöllisyyttä. Tajusin nimittäin, että myös stressinhallintakeinoni ovat muuttuneet aika paljon sitten opiskeluaikojen. Opiskelijana huolia tuli usein jaettua kavereiden kanssa ja opiskelijayhteisöstä löytyi aina tukea. Suorituspaineet tanssittiin pois ja elämä oli, no, huoletonta.

    Nykyisin stressinhallintakeinoni ovat aika erilaisia. Vetäydyn helposti omiin oloihini lataamaan akkuja, nukun, luen, käyn kävelemässä, joogaan tai meditoin. Nämä ovat myös niitä keinoja, joita helposti ulkopuolelta suositellaan. Näin kesällä huomaan kuitenkin kaipaavani paljon enemmän muiden ihmisten seuraa opiskeluvuosien tapaan. Huolettomia ja kepeitä päiviä, jolloin ei tarvitse olla jatkuvasti looginen ja järkevä.

    huolettomat kesäpäivät

    huolettomat kesäpäivät

    Tämä viikonloppu on ollut juuri sitä. Hyviä ystäviä, iloa ja naurua. Herkullista ruokaa, skumppaa ja valokuvaamista. Inspiroitumista, rentoutumista ja vähän avautumistakin. Introverttina en edelleenkään koe olevani omimmillani suurissa porukoissa, mutta läheisistä ystävistä saan valtavasti energiaa.

    Yöunet jäivät vähän vähemmälle, mutta ai että teki hyvää.

    huolettomat kesäpäivät

    huolettomat kesäpäivät

    Millaisia keinoja sulla on stressinhallintaan? Oletko yhtä pöllö kuin allekirjoittanut ja unohdat välillä, kuinka tärkeitä tällaiset pienet irtiotot arjesta ovat?

    Ps. Punainen tuntuu olevan nyt kuuminta hottia 😀

    Blogia voit seurata:

    Instagram
    Facebook
    Bloglovin
    Ota yhteyttä

    Keskustelu
    Jaa tämä postaus

    Luonnon kaipuu

    luonnon kaipuu

    Rakastan Helsinkiä. Ollaan asuttu nyt neljä vuotta Punavuoressa ja viihdytty erinomaisesti. Kaupunginosa täynnä elämää, trendikkäitä kahviloita, pieniä putiikkeja sekä toinen toistaan kauniimpia rakennuksia. 10 minuutin kävelymatka töihin ja Helsingin keskustaan, eli käytännössä kaikki palvelut ja liikenneyhteydet käden ulottuvilla. Keskeisestä sijainnista huolimatta hiljainen kotikatu, lyhyt matka merenrantaan ja vähintään neljä koirapuistoa kilometrin säteellä. Voiko parempaa toivoa?

    luonnon kaipuu

    luonnon kaipuu

    Itse asiassa voi. Olen viimeisen vuoden aikana ruvennut kaipaamaan luontoa. Enpä olisi pari vuotta sitten uskonut, että sanoisin nyt näin. Silloin olin täysin varma, että tulen asumaan keskustassa niin kauan kuin vain mahdollista. Unelmoin iäkkäistä kivitaloista, lähileipomosta ja hektisestä kaupunkielämästä. Jopa Helsinkiä isommista suurkaupungeista.

    Jotain on muuttunut viime vuosien aikana ja olen löytänyt luonnosta keinon rauhoittaa vilkasta ajatuksenjuoksuani. Stressin iskiessä mikään ei saa sykettäni laskemaan yhtä tehokkaasta kuin raikas ulkoilma ja kauniit maisemat. Koiranomistajana ulkona tulee automaattisesti liikuttua paljon ja keskustan lenkkipolut on koluttu puhki aikoja sitten. Eiranrannan kallioista on tullut mun happy place, minne menen rauhoittumaan, jos jokin painaa mieltä. Näin kesäaikaan siellä vaan on muutama muukin.

    luonnon kaipuu

    luonnon kaipuu

    Leikin välillä ajatuksella, että asuisin jossain täysin korvessa, luonnon ympäröimänä. Esimerkiksi Tiiun asunto esimerkki tällaisesta unelmatalosta: moderni, mutta yhtä luonnon kanssa. Tiedän kuitenkin olevani siihen ihan liian mukavuudenhaluinen, ainakin tässä elämäntilanteessa. Pitkä työmatka, auto (ja sen kustannukset) tai omakotitalon ylläpito eivät houkuttele.

    Jokin kompromissi pitäisi siis löytää. Palanen luontoa, sopivasti elämää ja sujuva arki. En myöskään osaa päättää onko mulle tärkeämpää ranta vai metsä. Rannasta on tullut Punavuori-vuosien pakopaikka, enkä tiedä osaisinko enää olla ilman, vaikka ympärillä olisi metsää silmänkantamattomiin. Metsässä taas houkuttelevat vaihtelevat lenkkipolut. Olisiko teillä kokemuksia tai vinkkejä paikoista, joissa yhdistyy nämä kaikki? Ja mielellään lyhyt matka keskustaan, eli todennäköisesti joko ei olemassa tai ei meidän budjetissa 😀

    luonnon kaipuu

    luonnon kaipuu

    Tykästyin kovasti näihin kuviin, sillä nämä kuvastavat hyvin molempia puoliani – rakastan luontoa ja rauhaa, mutta myös pukeutumista ja laittautumista, kahviloissa istumista sekä elämää ympärilläni. Tasapainoa, kuten kaikessa 🙂 Ja onneksi tällaisia keitaita löytyy 10 minuutin junamatkan päästä keskustasta, pitäisi vaan useammin poistua niiltä tutuilta lenkkipoluilta!

    Blogia voit seurata:

    Instagram
    Facebook
    Bloglovin
    Ota yhteyttä

    Keskustelu
    Jaa tämä postaus