Hellitä vähän

Selaa teemaa:

Mieli

    Saako kesä ahdistaa?

    saako kesä ahdistaa

    Kesä – ihmisen parasta aikaa. Kukaan ei ole varmasti välttynyt viime viikkojen kesähehkutukselta. Onhan se ihanaa, että Suomeen saatiin kunnon kesä jo toukokuussa. Aurinko, lämpö ja kevyempi pukeutuminen piristävät kummasti pitkän ja kylmän kevään jälkeen. Tuntuu kuin ihmiset olisivat yhtäkkiä heränneet eloon ja rynnistäneet ulos juhlistamaan elämää. Some on räjähtänyt irtojätskeistä, piknikeistä ja auringonlaskuista.

    Pari viimeisintä viikonloppua ovat olleet todella kesäisiä ja olen nauttinut niistä täysillä. Olen huomannut, että aurinko saa muhun lisää energiaa, mutta samalla suorittaja sisälläni nostaa päätään. Nyt kun on kerrankin näin hieno keli, niin pitäisi olla koko ajan tekemässä jotain: harrastamassa kesälajeja, kilistelemässä terassilla tai vähintäänkin ottamassa aurinkoa. Blogiinkin pitäisi kuvata hienoja kesäkuvia ja someen se kuva ekasta jätskistä sadan samanlaisen seuraksi. Suomen kesä on niin arvaamaton, että kohta se voi olla jo ohi! Ei siis auta hukata sekuntiakaan.

    saako kesä ahdistaa

    Vähemmästäkin nousee pintaan pieniä ahdistuksen tunteita koko kesää kohtaan. Kesä on nimittäin myös aika, johon yleensä sijoittuvat meidän palkkatyöläisten pidemmät lomajaksot. Huomaamattaan sitä rupeaa kasaamaan suuria odotuksia tuolle ajanjaksolle. Jaksan vielä puurtaa nää pari kuukautta ja sitten pääsen lomalle. En ehdi nähdä kavereita nyt, mutta sitten kesällä tehdään kaikkea kivaa yhdessä. Kesälomalla on sitten vihdoin aikaa lukea / liikkua / rentoutua…

    Hetken asiaa pohdittuani tulin siihen lopputulokseen, että ahdistukseni taitaa kummuta pelosta, etten pystykään vastaamaan omiin odotuksiini. Etten saakaan työasioita pois mielestä, kelit eivät suosi tai jään yksin suorittamaan kesäaktiviteettejäni. Että kesä ei olekaan ainoastaan roseeviinin väristä kuplaa, vaan ajoittain jopa ihan tavallista elämää.

    saako kesä ahdistaa

    saako kesä ahdistaa

    En ole selvästi yksin ajatusteni kanssa, sillä Annika kirjoitti hyvän tekstin kesäpaineista ja kommenteista päätellen moni tuntee samoin. Voimme toki syyttää ympäristöämme, kuten somea, kesäpaineista, mutta loppupeleissä kyse on myös itse itsellemme asettamista odotuksista. Jos romantisoimme kesän mielessämme ihmiselämän kohokohdaksi, luomme samalla itsellemme paineita tämän mielikuvan toteuttamisesta. Hyvä puoli on kuitenkin se, että omiin ajatuksiimme voimme itse vaikuttaa.

    Ahdistuksen iskiessä ei auta muu kuin laskea omia odotuksiaan. Toki kesästä ja lomasta saa (ja pitää) olla innoissaan, mutta jos onnellisuus ja hyvinvointi ovat kiinni tuosta lyhyestä ajanjaksosta, voivat paineet käydä valtaviksi. Olen yrittänyt päästää irti “sitten kun” -ajattelusta ylipäänsä, sillä se saa usein nykytilanteen näyttämään huonommalta kuin onkaan. Kivoja juttuja voi tehdä ympäri vuoden, ei ainoastaan kesällä.

    saako kesä ahdistaa

    Erika toivoi osuvasti postausta omasta summer bucket -listastani. Vaikka elän listoilla, en ollut suunnitellut tälle kesälle vielä juuri mitään. Rupesin heti listaamaan toiveitani, mutta edellisvuosista poiketen mieleeni ei noussut vaatimuslistaa. Ensimmäisenä mieleen nousi toive, että saisi olla vaan. Olen suorittanut kesää niin lujaa viime vuosina, että enää ei tarvitse. Olen käynyt läpi Helsingin kivat kesäkahvilat, huvipuistot, kesäkinot, terassit, uimapaikat ja ulkoilualueet. Ja vaikka näistä kesätekemisistä nautinkin, ei onnellisuuteni ole kiinni siitä, pääsenkö tänä kesänä juomaan skumppaa Mattolaiturille vaiko en.

    Toki muutamia kesäjuttuja on kalenterissa nytkin, mutta yritän pitää ne minimissä ja keskittyä tekemään sitä, mikä tuntuu hyvältä. Vaikka se sitten olisikin “vain” kotona oleskelua. Ehkä voisimmekin kesä- ja lomahaaveilun sijaan miettiä, miten voisimme tuoda lisää kesää arkeemme?

    Blogia voit seurata:

    Instagram
    Facebook
    Bloglovin
    Ota yhteyttä

    Teema
    Mieli
    Keskustelu
    Jaa tämä postaus

    Kuulumisia ja kevyempi viikko

    Blogin tekstit ovat tähän mennessä olleet niin “asiapainotteisia”, että teki mieli kirjoittaa vanha kunnon kuulumispostaus! Tässä siis kunnon kuulumispläjäys kuvitettuna puhelinkuvilla, tottakai.

    Töissä menee tällä hetkellä tosi kivasti, vaikka saankin tasapainotella muutaman eri projektin kanssa. Mulla on myös ensimmäistä kertaa ikinä projekti, joka vaatii jonkin verran matkustamista – onneksi tosin vain naapurimaahamme Ruotsiin. Päivät venyvät erityisesti matkustaessa helposti, joten välillä pitää olla tarkkana omasta jaksamisestaan. Silti mietin vieläkin viikoittain, että hitsi kuinka siistien juttujen (ja ihmisten) parissa saan tehdä työtäni, joten asiat ovat aika hyvin 🙂

    kuulumisia ja kevyempi viikko

    Odoteltiin lentoa Tukholman kentällä ja bongattiin sattumalta kuningaspari saapumassa samalla Finskin koneella! // Anton & Antonin uusi kioski on niin symppis, ihanan värikäs.

     

    Vapaa-ajalla on näin kevään mittaan riittänyt säpinää. On ollut perhejuhlia, ystäviä, parisuhdeaikaa. Tälle viikonlopulle mahtuivat yhdet pienen pojan nimijuhlat, isoisäni 75-vuotisjuhlat, kasapäin rakkaita perheenjäseniä ja vielä mieluisa vierailu lapsuudenystäväni ja kummityttöni perheen luona. Viikonloput tuntuvat välillä loppuvan kesken, mutta onneksi saadaan nauttia parista vähän lyhyemmästä viikosta ja kohtahan onkin jo kesä 😉

    Kun olen saanut ihan vaan “omaa aikaa”, olen kuunnellut ja lukenut kirjoja (joihin olen tällä hetkellä vähän koukussa), ulkoillut Milon kanssa, yrittänyt löytää iholleni sopivia (luonnon)kosmetiikkatuotteita ja tuijottanut hömppäsarjoja. Lisäksi olen päivystänyt asuntoilmoituksia, sillä asuntokuume on jo asteikolla 1-10 ainakin 11.

    kuulumisia ja kevyempi viikko

    Mitäpä muuta (diplomi-)insinöörit tekisivät afterworkeilla kuin leikkisivät AR-laseilla?

     

    Ruokavalio ei ole ollut ihan sitä, mitä haluaisin. Päivät ovat olleet sen verran täynnä, että ruuanlaittoa on tullut harrastettua liian vähän ja monien vapaa-ajan kemujen vuoksi on tullut syötyä vähän sitä sun tätä. Tulevalla viikolla haluan panostaa erityisesti ruokarytmiin ja ruuan laatuun, sillä sen kyllä huomaa jaksamisessa samantien.

    Treenit ovat sujuneet välillä paremmin, välillä huonommin. Olen tosiaan käynyt taas TFW:llä ja jäänyt keltaisten seinien koukkuun. Kolme treeniä viikossa TFW:llä on mulle aika ylärajoilla, sen verran tehokkaita treenit ovat! Etenkin, kun olen käynyt lisäksi akrobatia-kurssilla, satunnaisilla jooga-tunneilla ja lenkillekin tekisi mieli nyt kelien parantuessa. Akrobatia-kurssimme loppui ikävä kyllä nyt tällä viikolla, joten jos tiedät jonkun kivan kesäkurssin, niin vinkkaa ihmeessä! Myös kesäjooga houkuttelee, ja golfiinkin pitäisi varata kertauskurssi…

    kuulumisia ja kevyempi viikko

    Mitä haluaisin syödä enemmän vs. mitä olen syönyt…

     

    Perjantain treenien jälkeen avauduin hieman Instagramin storeihin siitä, kuinka aina ei vaan suju ja että treeneistä tuli lähinnä paha mieli. Tänään laskeskelin, että olen viimeiset neljä viikkoa treenannut taas täysillä, joten ei ihme! Mulle paras rytmi on pitää 4-5 viikon välein kevyempi viikko, jonka aion siis pitää ensi viikolla. Kevyempi viikko tarkoittaa mulle fokusoimista matalasykkeiseen treeniin ja kehonhuoltoon. Kyllä se kroppa vaan ilmoittaa, jos en itse tajua kalenteria katsoa 😉

    Kevyempi viikko tulee muutenkin hyvään väliin, sillä ensi viikolla on taas ylimääräinen vapaapäivä ja perjantain ajattelin tehdä etänä mökiltä. Tulevalla viikolla yritän oikeasti panostaa palautumiseen ja uneen, mikä viime viikolla jäi (jälleen) yritykseksi! Sen takia en julkaise huomenna uutta hyvinvointihaastetta ja muutenkin pitää rajoittaa haasteita yhteen tai kahteen kuukaudessa, tai täällä blogissa ei muuta sisältöä tällä tahdilla olekaan, haha.

    Mitä tykkäätte tällaisista vähän rennommista postauksista? Entä olisiko teillä jotain muita toiveaiheita, joista haluaisitte lukea? 🙂

    Blogia voit seurata:

    Instagram
    Facebook
    Bloglovin
    Ota yhteyttä

    Keskustelu
    Jaa tämä postaus

    Introvertti, mutta ekstrovertti?

    introvertti, mutta ekstrovertti

    Kuuntelin Tuija Pehkosen podcast-jaksoa (suosittelen!), jossa oli vieraana Anne Kukkohovi. Erityisesti jäi mieleen Annen luonnehdinta itsestään sekä erityisherkkänä että elämyshakuisena ihmisenä. Hän kokee välillä ristiriitaa siitä, että on samaan aikaan introvertti ja ekstrovertti, kuvaten itseään ambivertiksi.

    Tunnistin itseni tästä kuvauksesta todella hyvin. Miellän itseni enemmän introvertiksi kuin ekstrovertiksi, ja esimerkiksi Annikan kuvaus introverttiydestä osuu muhun todella hyvin. Se, mikä näissä keskusteluissa kuitenkin yleensä ärsyttää, on se, että ihmiset leimataan mustavalkoisesti kahteen leiriin. Joko olet ekstrovertti, eli ulospäinsuuntautunut, sosiaalinen ja iloinen. Tai sitten introvertti, eli ujo ja hiljainen hissukka, joka murjottaa mieluummin yksin kotona.

    introvertti, mutta ekstrovertti

    Näen nämä piirteet mielummin janan ääripäinä, joiden väliin jää paljon harmaan sävyjä. En ehkä haluaisi käyttää myöskään termiä ambivertti, sillä se lisää jaotteluun vaan yhden lokeron lisää: joko olet puhelias, hiljainen tai vähän molempia. Uskon, että suurin osa meistä kuuluu joka tapauksessa tuohon “vähän molempia” -lokeroon eri painotuksilla. Varmasti on sosiaalisia tilanteita, joissa “ekstroverttiäkin” jännittää ja toisaalta tilanteita, joissa “introvertti” pystyy avautumaan.

    Yksi hyöty luokittelusta kuitenkin on, sillä itseäni se on ainakin auttanut tiedostamaan paremmin omia tarpeitani. Olen esimerkiksi tunnistanut sen, että sosiaaliset tilanteet kuluttavat itseäni normaalia voimakkaammin, joten osaan jo varata aikaa niistä palautumiseen. Tämä tuli todistettua taas eilen, kun matkustin uuden tiimin kanssa tapaamaan 20 uutta ihmistä ja workshoppaamaan intensiivisesti monta tuntia. Tänään olo on ollut kuin zombilla, vaikka nukuin yli yhdeksän tunnin yöunet.

    Kuluttavuus ei kuitenkaan tarkoita sitä, etten nauttisi lainkaan sosiaalisista tilanteista. Välillä jopa nautin esiintymisestä, jos olen saanut valmistautua hyvin tilanteeseen. En ehkä ole se joukon puheliain, mutta rakastan keskustella asioista, joista oikeasti välitän. Ja vaikka olen itsekin helposti uusissa tilanteissa varautunut, ärsyynnyn, jos ihmisiltä puuttuu normaalit käytöstavat, kuten muiden tervehtiminen.

    introvertti, mutta ekstrovertti

    Annen tavoin koen olevani myös erityisherkkä, eli aistin ympäristön ärsykkeitä helposti. Tämän takia myös ylianalysoin helposti liikaa ja saatan kokea tunteita voimakkaammin kuin muut. Erityisherkkyys lisää vielä sosiaalisten tilanteiden kuormittavuutta, sillä alan tulkitsemaan muiden ihmisten reaktioita tai tunnetiloja. Hermostoni menee helposti ylivireystilaan, mutta onneksi olen tunnistanut keinoja rauhoittaa sitä. Nykyään osaan jo ottaa paremmin aikaa palautumiseen, enkä syyllistä itseäni siitä, etten jaksa olla jatkuvasti sosiaalinen.

    Miten itse näet nämä piirteet ja luokitteletko itsesi jompaan kumpaan? Olisi kiva kuulla ajatuksia aiheesta!

    Blogia voit seurata:

    Instagram
    Facebook
    Bloglovin
    Ota yhteyttä

    Teema
    Mieli
    Keskustelu
    Jaa tämä postaus