Hellitä vähän

Selaa teemaa:

Hyvinvointi

    Voiko hyvinvointia mitata?

    voiko hyvinvointia mitata

    Hyvinvoinnin mittaamiseen on tarjolla nykyään vaikka millaisia härpäkkeitä – on kelloa, ranneketta, sormusta, korua ja ties mitä. Itselläni on ollut aina pieni heikko kohta hyvinvointiteknologioita kohtaan. Koulutukseni ja työni puolesta teknologiat ovat lähellä sydäntä, ja hyvinvoinnista olen ollut kiinnostunut jo useiden vuosien ajan. Lisäksi näissä puettavissa teknologioissa kiehtoo niiden muotoilu ja ulkonäkö. Jos pidän jotain laitetta 24/7, haluan, että sen myös sopivan tyyliini ja erilaisiin tilaisuuksiin – ei ainoastaan lenkkipolulle.

    Olen kokeillut aika montaa eri laitetta sykemittareista hyvinvointikoruihin. Sykemittaria olen käyttänyt jo useiden vuosien ajan ja omat mittarini ovat olleet Polarilta. Olen luonteeltani aika analyyttinen, joten analysoin mielelläni myös treenini ja yritän luoda niistä tasapainoisen kokonaisuuden, johon kuuluu sekä kovempaa, sykettä nostavaa treeniä, että rauhallisempaa peruskestävyystreeniä. Sykemittari helpottaa treenien analysointia ja suunnittelua, mutta ymmärrän hyvin, ettei se kaikkia kiinnosta, vaan osa haluaa liikkua spontaanisti ja oman fiiliksen mukaan. Sekin on täysin ok!

    Hyvinvointi on kuitenkin paljon muutakin kuin liikuntaa, minkä myös näiden laitteiden valmistajat ovat ymmärtäneet. Moni sykemittarivalmistaja ja uusi toimija onkin tuonut markkinoille tuotteita kokonaisvaltaisempaan mittaamiseen. Näiden laitteiden avulla voi seurata esimerkiksi omaa aktiivisuuttaan, yöunta tai palautumista. Toki näidenkin laitteiden mittaamiskyky on rajallinen ja moni hyvinvoinnin osatekijä, kuten ihmissuhteiden laatu, on aika hankalasti mitattavissa.

    Itse hankin sykemittarin lisäksi Withingsin Steel HR -älykellon pari vuotta sitten. Halusin seurata aktiivisuuttani ja untani, mihin kyllä silloinen sykemittarini Polar M400 taipui, mutta aika kehnosti. Kolmas syy hankinnalleni oli ihan pelkästään ulkonäkö – Polarin kello oli aikamoinen möhkäle ja selvästi sporttikello. Steel HR:ssä ihastuin nimenomaan “normaalia” kelloa muistuttavaan ulkonäköön. Ekstrana kelloon sai vielä notifikaatioita puhelimesta, mikä teki siitä mielestäni nimenomaan älykellon.

    Suhteeni kellon kanssa on sisältänyt ylä- ja alamäkeä. Huomasin, että osa luvatuista toiminnallisuuksista ei aluksi toiminut, mutta ajattelin, että ehkä ne päivittyvät jossain vaiheessa. Sykemittaus ranteesta toimi tasasykkeisessä treenissä, muttei pysynyt mukana sykevaihteluissa, minkä vuoksi käytin edelleen treeneissä Polaria. Pian kelloon rupesi myös kertymään kosteutta näytön sisälle ja pikaisen googlettelun perusteella sama ongelma oli hyvin yleinen. Kun jossain vaiheessa kellon näyttöön ilmaantui särö ilman, että olin kolauttanut sitä mihinkään, menetin hermoni lopullisesti.

    Samoihin aikoihin Nokia osti Withingsin ja otin yhteyttä Nokia Healthin asiakaspalveluun. Yllätyksekseni he lupasivat lähettää kokonaan uuden kellon täysin veloituksetta. Tässä vaiheessa sain uuden, päivitetymmän mallin kellosta Nokia-logolla. Kello ja sovellus tuntuivat toimivan pikkuisen paremmin, joten jatkoin niiden käyttöä, mutta suosin treeneissä edelleen perinteistä sykemittaria.

    Viime syksynä uskollisesti palvellut Polarini sanoi itsensä irti. Sykevyö oli mennyt todella huonoon kuntoon ja kellostakin oli koko ajan akku loppu. Nokia oli myynyt Health-liiketoiminnan takaisin Withingsille ja sekä kelloon että sovellukseen oli tullut vihdoin kaipaamani päivitykset. Nyt se tuntui toimivan treeneissä edes tyydyttävästi ja esimerkiksi unen mittaus oli päivittynyt ihan uudelle tasolle. Siirryin siis käyttämään ainoastaan Withingsiä – arjessa nahkarannekkella ja treeneissä silikonirannekkeella.

    Withingsin jälkeen haluaisin kertoa tarinan Ourasta, eli näissä kuvissa näkyvästä älysormuksesta. Hyvinvointiteknologiafanina olen seurannut Oura-sormuksien kehitystä jo pitkään. Edellinen malli oli kuitenkin iso, etten edes harkinnut sen ostamista. Kun Oura vuosi sitten Slushissa esitteli tämän uuden mallinsa, olin heti vakuuttunut. Harkitsin muutaman kuukauden, kunnes sain käsiini tuntuvan alennuskoodin ja pistin sormuksen tilaukseen “itselleni synttärilahjaksi” tammikuussa 2018. Tuolloin kerrottiin sormusten toimitusten alkavan huhtikuussa 2018.

    Tästä lähti aikamoinen alamäki Ourankin kanssa. Sähköpostiini rupesi tippumaan päivityksiä, joissa kerrottiin toimituksen siirtyvän aina noin kuukaudella eteenpäin. 31.5. sain sähköpostin, jossa kerrottiin ensimmäisten sormusten toimituksesta. Kesäkuussa sain tilaamani setin muovisia sormuksia, joissa voi testata oman kokonsa. Arvoin pitkään kahden koon välillä päätyen lopulta suositusten mukaan isompaan.

    Kesän ja syksyn ajan sain lisää päivityksiä, mutta omaa sormustani ei näkynyt eikä kuulunut. Hermoni alkoivat mennä totaalisesti syksyllä, kun kolleegani saivat omat sormuksensa muutamien viikkojen toimitusajalla tilauksesta. Aloin pikkuhiljaa ymmärtämään, että oma väri- ja kokoyhdistelmäni taisi olla joko tosi suosittu tai pahimpien toimitusongelmien joukossa. Ihan loppuvuodesta Oura julkaisi taulukon eri väri- ja kokoyhdistelmien toimitusarvioista ja omani oli siellä viimeisten joukossa. Tietysti!

    Vihdoin ja viimein sain sormukseni juuri ennen joululomaani 11 kuukauden odotuksen jälkeen. Jos en olisi ihan tosissani uskonut tähän tuotteeseen, olisin perunut tilaukseni jo aikoja sitten. Kerran odotukseni aikana laitoin viestiä Ouran asiakaspalveluun ja vastauksena sain viittauksen yleisiin toimitusaika-arvioihin. En siis ole asiakaskokemukseeni kovinkaan tyytyväinen ja mielestäni tätä voisi hyvin paikata esim. pienellä hyvityksellä nillle, jotka ovat kaikkein pisimpään odottaneet. Kävin nimittäin katsomassa Ouran sivuilta, että osa ennakkotilaajista odottaa vieläkin sormustaan!

    Itse sormus oli onneksi sopivan kokoinen, ja vaikka en vastaavan kokoista sormusta muuten pitäisi, on se mielestäni ihan kivannäköinen. Moni on sanonut, ettei olisi kiinnittänyt sormukseen huomiota, jos en olisi kertonut sen olevan älysormus. Kaikkein siroimmalta se näyttää mielestäni keskisormessani, vaikka se menee kyllä etusormeenkin tarvittaessa. Muihin sormiini sormus on liian iso, sillä otin sen isomman koon. Keskisormessa sormus tuntui eka vähän hassulta, sillä sen tuntee myös etusormella ja nimettömällä, mutta siihenkin tottui nopeasti.

    Sormuksen mittaamasta datasta olen ainakin tällä hetkellä aika vakuuttunut. En mene tieteellisiin yksityiskohtiin, mutta appista saa todella paljon informaatiota omasta unesta ja palautumisesta. Sormusta ei ole missään nimessä tarkoitettu urheilumittariksi tai treenien seurantaan, vaan sen vahvuus on ihan muualla. Itselleni uni ja palautuminen ovat olleet tärkeitä teemoja lähivuosina, joten itselleni tämä on tällä hetkellä melkein se tärkein “hyvinvoinnin mittari”.

    Olen verrannut dataa Withingsin dataan ja unitiedot täsmäävät yllättävän hyvin. Aktiivisuuden mittaamisessa Withings on mielestäni lähempänä totuutta kuin Oura, joka näyttää aktiivisuutta aika yläkanttiin. Tämä ei muuten haittaisi, mutta toki palautumissuositukset hieman kärsivät siitä, että Oura tulkitsee kevyet koiralenkitkin treeniksi ja aktiivisuuteni onkin tapissa päivittäin. Katsotaan, jos se siitä vielä tasoittuisi.

    Treenien mittaamiseen kumpikaan näistä ei ole kovin hyvä, joten sorruin itse asiassa tilaamaan vielä sykemittarin treeneihin näiden kahden lisäksi, jälleen “itselleni joulu- ja synttärilahjaksi”. Sen esittelyn jätän kuitenkin toiseen kertaan, ettei tästä tule ihan kauheaa informaatioähkyä 🙂 Kysykää, jos jäi jokin mietityttämään! Yhteenvetona voisin todeta, että koen saavani paljon motivaatiota ja vahvistusta omille fiiliksilleni näistä “hyvinvoinnin mittareista”, mutta ymmärrän hyvin, että jollekin vastaavat voivat aiheuttaa vain lisästressiä. Ja toki kaikkien mittareiden tarjoamaan dataan ja suosituksiin kannattaa suhtautua varauksella – en usko, että mikään mittari on vielä sillä tasolla, että sitä kannattaisi uskoa ennemmin kuin oman kehon tuntemuksia.

    Teema
    Hyvinvointi
    Keskustelu
    Jaa tämä postaus

    Mitä ja miten treenaan juuri nyt

    kiitos vuosi 2018

    Treenaaminen – asia, joka tuo paljon iloa ja energiaa arkeeni, mutta välillä myös stressaa ja kuluttaa ihan hirveästi. Olen avannut liikuntahistoriaani tarkemmin tässä postauksessa, joten en mene niin syvälle enää tässä. Haluan kuitenkin sanoa sen verran, että liikunta on ollut mulle aina tosi tärkeä osa elämää, mutta etenkin viime vuosina olen joutunut tosissani hakemaan tasapainoa treenin ja palautumisen välillä.

    Nyt alkaa tuntua siltä, että olen taas pikkuhiljaa päässyt treenirytmiin kiinni ja sen takia on kiva kertoa vähän tarkemmin asiasta, joka vie kuitenkin tosi suuren osan vapaa-ajastani. Lisäksi haluan vinkata asioista, joista itse saan tällä hetkellä motivaatiota treeneihin, kuten inspiroivista tyypeistä ja parhaista treenivaatteista, mitä olen omistanut.

    mitä ja miten treenaan

    mitä ja miten treenaan

    Mennään kuitenkin vielä muutama kuukausi taaksepäin alkusyksyyn. Kesälomalla pidin pisimmän treenitaukoni vuosiin ja syksyn tullen mietin todella pitkään mitä lähtisin harrastamaan. Treenitauko teki oikeasti hyvää, mutta samaan aikaan tunsin, etten ole koko aikuisiälläni ollut niin huonossa kunnossa kuin tänä syksynä. Paino oli myös noussut kesän aikana, enkä rehellisesti sanottuna ole koskaan painanut niin paljon. Tiedän, että paino on vain numero, jota ei tulisi tuijottaa, mutta tässä tapauksessa kyse ei ollut ainakaan lihaskasvusta ja tunsin oloni epämukavaksi jo omissa vaatteissanikin.

    Mietin pitkään palaanko TFW:lle, jossa kävin ennen kesää, mutta jotenkin fiilis oman kunnon suhteen oli niin huono, että ajatus ryhmätreeneistä ahdisti (mikä on todella tyhmää, tiedän). Myös muutto vaikutti treenisuunnitelmiin ja tutuille saleille olikin yhtäkkiä pidempi matka. Mulle on tosi tärkeää, että treeneihin kulkeminen on sujuva osa arkea, eikä aiheuta lisää aikataulupaineita. Niinpä päädyin ottamaan salijäsenyyden meidän lähisalilta Fitness24Seveniltä, minkä hintalaatusuhteeseen olen ollut supertyytyväinen. Noin 20 euron kuukausihintaan voi käyttää kaikkia ketjun saleja ympäri vuorokauden ja lisäksi jopa ryhmäliikuntaa niillä saleilla, missä sitä on.

    mitä ja miten treenaan

    Itsenäinen salitreenaaminen on mulle tuttua ja vaihteeksi tuntunut taas tosi kivalta. Mulla tää menee selvästi kausittain – välillä tykkään treenata itsenäisesti ja välillä taas kaipaan ryhmän tsemppiä. Tänä syksynä mulla on ollut töissä tosi “sosiaalista”, eli olen jatkuvasti jollain tavalla esillä ja tekemässä töitä muiden ihmisten kanssa. Koska mussa on vahva introverttipuoli, yksin treenaaminen on ollut kivaa vastapainoa sosiaaliselle meiningille.

    Kaipasin kuitenkin pientä lisämotivaatiota salitreeniin, joten ostin Eevskun Strong Woman Pro -nettivalmennuksen. En ole tästä hirveästi puhunut, sillä jollain hassulla tavalla mua vähän jopa nolottaa se, että oon koukussa nettivalmennuksiin 😀 Oon tässä vuosien varrella ostanut aika monta valmennusta, yleensä juuri salitreeniohjelmia. Saisin hyvin koottua itselleni saliohjelmat näistä edellisistä valmennuksista ja tähän mennessä oppimastani, mutta jotenkin vaan aina sorrun ostamaan uusia. Ehkä se on se uutuudenviehätys ja ryhmätsemppi, mikä motivoi. Oon myös seurannut Eevskua pitkään somessa ja ihastunut hänen aitoon meininkiin ja samaistuttavaan ajatusmaailmaan, joten halusin kokeilla hänen saliohjelmiaan.

    mitä ja miten treenaan

    En ole katunut valmennuksen ostoa päivääkään, sillä kyseessä on ehdottomasti paras nettivalmennus, minkä olen ostanut (Hyvän olon hormonidieetin lisäksi). Treenit ovat monipuolisia ja videoissa käydään tekniikat läpi yksityiskohtaisesti. Lisäksi valmennuksessa tulee tietoa tavoitteiden asettamisesta, palautumisesta ja treeniä tukevasta ruokavaliosta, joten se on tosi kokonaisvaltainen, mitä itse arvostan. Itse olen tykännyt erityisesti dynaamisista lämmittelyistä, toiminnallisista treeneistä sekä salitreeneistä, joista voi itse koota omaan arkeen sopivan kokonaisuuden.

    Valmennus kestää 12 viikkoa, mutta olen saanut siitä treenit koko syksylle. En ole noudattanut ohjeita kirjaimellisesti, koska olen pyrkinyt eroon mustavalkoisuudesta elämässä ylipäänsä 🙂 Treeniohjelma on mielestäni todella haastava, jos meinaa käydä kaiken läpi ohjeiden mukaan. Omaan viikkooni ei mahdu neljä salitreeniä, toiminnallista treeniä, core-treenejä sekä kehonhuoltoa samaan aikaan, joten olen jättänyt osan suosiolla pois. Tavoitteeni on ollut tehdä kolme salitreeniä (kaksi yläkropalle ja yksi alakropalle), kehonhuoltoa / joogaa sekä joko toiminnallinen treeni tai akrobatiatreeni, joissa olen myös käynyt tämän syksyn. Tämä tavoite on toteutunut hyvin ja pitkät kävelyt koiran kanssa kuuluvat myös viikottaiseen rutiiniini.

    mitä ja miten treenaan

    mitä ja miten treenaan

    Olen saanut säännöllisestä treenaamisesta ihan hirveästi hyvää fiilistä ja energiaa arkeeni – tuntuu kuin olisin saanut liikunnallisen identiteettini takaisin näiden vaikeiden vuosien jälkeen. Avain muutokseen on ollut oman kropan kuuntelu sekä omassa tahdissa eteneminen, sillä aina ei tarvitse vetää täysiä tai tuntua pahalta (vaikka no pain, no gain -quotet niin kovasti väittävätkin). Tähän on tietysti auttanut armollisemman ajatusmaailman työstäminen ylipäänsä. Toki vieläkin tulee “repsahduksia”, jolloin väännän vähän liian väkisin tai kovaa, mutta sen tuntee heti huonona fiiliksenä ja väsymyksenä viimeistään seuraavana päivänä. Maltti on valttia!

    Mulle on myös todella tärkeää pitää kevyempiä viikkoja, mihin onneksi valmennuksessakin kannustetaan. Palautumisviikosta olen kirjoittanut viimeksi täällä ja ensi viikolla olisi tarkoitus taas keventää. Olen oppinut lukemaan kroppaani sen verran hyvin, että se kyllä muistuttelee palautumistarpeesta säännöllisesti 4-5 viikon välein.

    mitä ja miten treenaan

    mitä ja miten treenaan

    Voimatasoni ovat kasvaneet ja kunto kohentunut tässä syksyn aikana, mikä motivoi jatkamaan säännöllistä salitreeniä. Ulkonäkö ei ole enää mulle ykkössyy treenata, mutten voi sanoa, ettei sillä olisi mitään väliä. Painoa haluaisin edelleen pikkuisen pois – ihan vain senkin takia, että olo tuntuisi kevyemmältä ja vaatteet taas paremmilta. Oma vartalotyyppini kerää helposti ylimääräistä erityisesti lantion ja reisien ympärille, mistä se myös lähtee viimeisenä. En kuitenkaan jaksa stressata asiasta, vaan ajattelen, että se kyllä lähtee sitten, kun kroppa on siihen valmis.

    Painoa ei toki saa pois pelkällä treenillä, vaan ruokavalio on siinä paljon suuremmassa roolissa. Siitä voisin kirjoittaa ihan oman tarinansa, mutta arkiruokailuni on mielestäni aika hyvällä mallilla. Viikonloppuisin tulee syötyä vapaammin, mikä on ihan tietoinen valinta. En halua tinkiä brunsseista ystävien kanssa, firman pikkujouluista tai parisuhteen laatuajasta ravintolaillallista nautiskellen. Siinä vaiheessa, kun näitäkin joutuu laskelmoimaan tai pahimmassa tapauksessa jättämään väliin omien “rajoitteiden” vuoksi, ollaan jo vaarallisella alueella.

    Loppujen lopuksi kiinnostaako ketään painanko pari kiloa enemmän tai vähemmän? Painoa ei ole kuitenkaan sen vertaa, että se vaikuttaisi merkittävästi terveyteeni enkä ole tähtäämässä kisoihin tai suorituksiin, joita paino merkittävästi haittaisi. Haluaisin olla muutamaa kiloa kevyempi, mutta tiedän, etten tule olemaan kevyempänä yhtään sen onnellisempi ihminen kuin tälläkään hetkellä. Tämän takia mua motivoi huomattavasti enemmän vahva olo ja energia, mitä treeneistä saan – niin kliseeltä kuin se kuulostaakin 🙂

    mitä ja miten treenaan

    Lopuksi haluan vielä vinkata ihan parhaista treenivaatteista, jotka ovat päälläni myös näissä kuvissa. Kyseessä on kotimainen brändi Népra, jonka vaatteet ovat paitsi tyylikkäitä, myös laadukkaita ja toimivat todella hyvin kovissakin treeneissä. Erityisen mahtavaa on brändin vahva arvopohja, sillä vastuullisuus ja läpinäkyvyys ovat heidän liiketoimintansa lähtökohtana. On hienoa, että Suomesta löytyy tällaisia yrittäjiä! Tämä ei siis ole mikään yhteistyö, vaan fanitan Népraa ihan omasta ilostani 🙂

    Tästä tulikin taas aikamoinen tarina aiheesta ja sen vierestä. Haluaisitteko lukea lisää treenijuttuja ja jos, niin mistä aiheista?

    Teema
    Hyvinvointi
    Keskustelu
    Jaa tämä postaus

    Kosmetiikkasuosikit

    kosmetiikkasuosikit

    Lupasin jo aikoja sitten kirjoitella enemmän (luonnon)kosmetiikkasuosikeistani, mutta aihe on jäänyt muiden juttujen jalkoihin. Nyt otin itseäni niskasta kiinni ja kuvasin teille tämän hetken suosikit. Suosikkituotteiden kautta tulee samalla avattua omia rutiinejani pintakuivan ja aknesta toipuvan ihoni hoitoon. Aikaisempia ajatuksiani luonnonkosmetiikasta sekä matkastani ihonhoidon ja hormonaalisen aknen parissa voit lukea täältä. Haluan myös vinkata todella kattavan tekstin hormonaalisesti aknesta ja luonnonkosmetiikasta Pupulandia-blogista.

    Keräsin tähän erityisesti ihonhoitoon liittyviä tuotteita, mutta mukana on vinkkejä myös meikkipohjaan ja hiuksiin. Ehkä teen vielä kakkososan muista meikkisuosikeista. Syy, miksi tässä ei juuri muita meikkejä näy, on lähinnä se, että sillä puolella omat suosikit ovat vielä enemmän hakusessa kuin ihonhoidon puolella.

    kosmetiikkasuosikit

    kosmetiikkasuosikit

    Aloitetaan tuotteesta, joka on liioittelematta pelastanut ihoni. Kyseessä on Dr. Hauschkan Revitalising Mask. Tämä tuote on naamio, mutta olen käyttänyt sitä kosmetologin suosituksesta yövoiteen tavoin. Myös kasvoveteni ovat olleet viime aikoina Hauschkan valikoimasta, tällä hetkellä käytössä on Clarifying Toner. Vaikka uskon, että syy akneeni on lähinnä hormonaalinen, ovat nämä Hauschkan tuotteet auttaneet rauhoittamaan tulehtunutta ihoani silloin, kun tilanne on ollut akuutein.

    Nyt tulee supervinkki kuivaihoisille: läträä kasvovedellä, älä paksuilla voiteilla! Moni ehkä kuvittelee, että kuiva iho tarvitsee ainoastaan rasvaa, mutta yksi itselleni suurimpia oivalluksia on ollut se, että iho tarvitsee myös kosteutta. Toki tässäkin kannattaa panostaa kasvoveden laatuun – edullisimmissa markettikasvovesissa tehot tuskin riittävät ihon kosteuttamiseen, jolloin fiilis saattaa olla päinvastainen. Nyt kovasti hypessä olevassa korealaisessa ihonhoitorutiinissa kasvovettä imeytetään jopa seitsemän (!) kerrosta, joten sitä on todellakin lupa läträtä.

    Kuten kuvasta näkee, voideputelini vetelee jo viimeisiään, joten ajattelin seuraavaksi testata taas Essen Sensitive-sarjan voidetta yövoiteeksi. Talven lähestyminen kuivattaa ihoani huomattavasti eikä pelkkä kasvovedellä läträäminen tunnu enää riittävän. Ainakin viime vuonna sain helpotusta Essen aavistuksen paksummista voiteista.

    kosmetiikkasuosikit

    Essestä puheenollen Sensitive-sarjan putsarikin on ollut luottotuotteeni jo ainakin vuoden verran. Putsaan kasvot vain iltaisin, aamulla riittää kasvovedellä tai misellivedellä pyyhkäisy. Tuote on hintava, mutta todella riittoisa, eli puhutaan ainakin puolesta vuodesta tämän 200 ml pullon kanssa! Hauska sattuma, sillä putsarikin sattui loppumaan juuri ja mulla on vähän erilainen putsari testissä seuraavaksi. Kirjoittelen siitä enemmän, jos koen sen yhtä toimivaksi.

    Esseltä haluan mainita myös Microderm Exfoliator -kuorinnan, jota käytän noin kerran viikossa. Moni hoitaa tulehtunutta akne-ihoa voimakkailla putsareilla ja kuorinnoilla, vaikka itse asiassa hellävarainen lähestymistapa voisi toimia paremmin. Tämä kuorinta on ainoa kokeilemani, joka ei saa ihoani ärsyyntymään, vaan kuorii tehokkaasti, mutta hellävaraisesti. Ei siis ärsyttäviä mekaanisia kuorintoja tai voimakkaita happokuorintoja mulle, vaan mieluummin tätä samettista ja huumaavan tuoksuista kuorintaa, jota tekisi melkein mieli maistaa 😉

    kosmetiikkasuosikit

    Sitten ihonhoidosta meikkipohjaan! Siellä olen jo pitkään luottanut Alima Puren mineraalimeikkipohjaan, jota levitän saman brändin sudilla päivävoiteen päälle. Luotan merkkiin sen verran, että ostin alesta myös heidän primerinsa. Sitä käytän kuitenkin vain juhlissa ja muissa tilanteissa, joissa haluan meikin kestävän erityisen hyvin. Kesällä käytin Madaran CC-voidetta primerina, mutta nyt sen sävy on jo liian tumma.

    Toinen ikisuosikki on Kjaer Weisin (hankala nimi, tiedän) meikkipohja. Tämä on niin tuhtia tavaraa, että peittää mennen tullen näpyt, punoitukset sekä tummat silmänaluset. Käytän siis pohjaa peitevoiteen tavoin ongelmakohtiin. Jälleen kerran kyseessä on aika arvokas tuote, mutta kun kerran ostaa metallisen rasian, sitä voi täyttää edullisemmilla täyttöpakkauksilla. Rasiat ovat todella kauniita ja elegantteja, toisin kuin luonnonkosmetiikka ehkä stereotyyppisesti on. Omastani tosin näkee jo, että se on ollut käytössä jonkin aikaa 😀

    kosmetiikkasuosikit

    kosmetiikkasuosikit

    Lopuksi vielä yksi kosmetiikkavinkki hiuksille. Hiukseni ovat paksuhkot, mutta hiuslaatuni ohut (eli yksittäinen hius on ohut, vaikka niitä on paljon), minkä vuoksi hiukseni kuivuvat ja takkuuntuvat helposti. Lisäksi raidoitan hiuksiani ja vaalentaminen tietysti kuluttaa ohutta hiusta entisestään. Olen kokeillut luonnonkosmetiikkaa myös hiuksille, mutta sopivia tuotteita ei tunnu löytyvän. Hiukset ovat jokaisen kokeilun jälkeen aina takussa ja tuntuu pahalta repiä niitä auki Tangle Teezerilla. Lisäksi pidän vaaleaa sävyä viilentävistä hopeatuotteista, joita ei yksinkertaisesti ole saatavilla luonnonkosmetiikan puolella.

    Kampaajani antoi mulle synninpäästön toteamalla, ettei luonnonkosmetiikka ole vielä tarpeeksi hoitavaa käsitellyille hiuksilleni. Luonnonkosmetiikka saattaa siis hyvin toimia erilaiseen hiuslaatuun, muttei omaani. Toki luonnonkosmetiikkakin kehittyy jatkuvasti ja odotan kieli pitkällä hoitavampia (hopea)tuotteita. Siihen asti yritän valita mahdollisimman hyviä vaihtoehtoja niistä tuotteista, jotka muuten toimivat hiuksiini. Tässäkään asiassa on turha pyrkiä täydellisyyteen 🙂

    kosmetiikkasuosikit

    Kampaaja vinkkasi mulle tämän Davinesin Love-hoitsikan, joka todellakin hoitaa! Söpön nimen ja mielenkiintoisen pakkaus-designin lisäksi tuote siis toimii täydellisesti hiuksiini jättäen niihin ihanan silkkisen fiiliksen. Davines ei ole luonnonkosmetiikkaa, mutta italialainen perheyritys, joka korostaa tuotannossaan vastuullisuutta. Hoitsikka on Zero Impact, eli hiilijalanjälki “nollataan” metsänsuojelulla.

    Opin myös sen, että shampoo kannattaa valita päänahan kunnon ja hoitsikka latvojen kunnon mukaan, mikä on ihan loogista. Mun hiukset rasvoittuvat suht helposti, joten shampoo voikin olla vähän kuivattavampi, mutta hoitoaineen on oltava todella hoitava kuivan latvan vuoksi.

    Toivottavasti näistä vinkeistä oli apua sulle ja kysy ihmeessä, jos jokin jäi vielä mietityttämään 🙂 Otan mielelläni vastaan myös postaustoiveita (luonnon)kosmetiikkaan liittyen!

    Teema
    Hyvinvointi
    Keskustelu
    Jaa tämä postaus