Hellitä vähän

Selaa teemaa:

Hyvinvointi

    Valoa tunnelin päässä

    valoa

    On jotenkin tosi latteaa aloittaa puhumalla säästä, mutta onhan se nyt ollut aika mahtava viime päivinä. Ainakin täällä Helsingissä on tuntunut jo keväältä, mikä on i-h-a-n-a-a. Vaikka tykkään kunnon lumisesta talvesta, tämä talvi on ollut sitä jo vähän liikaa ja liian kauan. Koitan yleensä olla valittamatta säästä, sillä se lukeutuu niihin asioihin, joihin ei itse voi vaikuttaa. Nyt valoisina päivinä kuitenkin vasta ymmärrän, mitä valo tekee ihmiselle ja kuinka paljon olen sitä kaivannut!

    Lisääntyneestä valosta huolimatta tämä viikko ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Viikko sitten sunnuntaina olin juuri saanut kalenterin ojennukseen ja viikon ruuat välipaloineen jääkaappiin, kun vatsassani rupesi kiertämään. Sain ilmeisesti noron tai muun vastaavan kivan kaverin, sillä seuraavan yön vietin vessan lattialla. Tämä oli ensimmäinen vatsatautini aikuisiällä ja toivottavasti myös viimeinen hetkeen. Otti nimittäin yllättävän koville ja tuntuu, etten ole vieläkään ihan täysin voimissani.

    Sairastelun ja parin kotona vietetyn päivän aikana kävin aika syvissä vesissä. Tunnollisena suorittajana tuntui maailmanlopulta tyhjentää täysi kalenteri sovituista asiakaspalavereista, workshopeista ja myyntitapaamisista. Vaikka makasin kotona kuumeessa ja nestehukassa täristen, tunsin oloni surkeaksi ja laiskaksi. Anteeksi vain, mutta mitä hittoa nainen?!

    Ehdin siis käydä aika monta keskustelua itseni kanssa muutaman päivän ajan. Miksi oikein ajattelen näin? Miksi reagoin näin voimakkaasti? Miksi kaikki tuntuu niin ahdistavalta, vaikealta tai ylitsepääsemättömältä juuri nyt? En halunnut työntää pahaa oloa pois, vaan oikein kierin siinä kaikessa rauhassa.

    Jälkikäteen ajateltuna sairastuminen ja totaalistoppi oli ehkä juuri sitä mitä tähän hetkeen tarvitsin. Olen jo pidemmän aikaa valunut taas huomaamattani ylitunnollisuuteen ja suorittamiseen, josta oli nyt pakko päästää irti ennen kuin on liian myöhäistä. Ja tiedättekö mitä? Maailma ei kaatunut, vaikka tiputin hanskat muutamaksi päiväksi ja otin loppuviikon rennommin. Se oli yllättävän puhdistava kokemus se.

    Kun pääsin pahimmasta ahdistuksesta yli, loppuviikko on tuntunut ihanalta. Tyhjensin kalenterista loputkin menot ja oltiin jo etukäteen Nikon kanssa sovittu, että tämä viikonloppu yritetään vain olla. Lauantaina otettiin Milo mukaan ja lähdettiin kiertämään Helsingin keskuspuistoa auringonpaisteessa. Nappasin jopa kameran mukaan ja palauttelin mieleen valokuvauskurssin oppeja.

    Pakko vinkata Maunulan Majasta, jonne pysähdyimme kahville. Symppis paikka, josta sai myös gluteenittomia korvapuusteja! Koiratkin olivat tervetulleita – me tosin jäätiin kuraisen koiran kanssa suosiolla terassille nautiskelemaan. Keskuspuisto oli muutenkin paljon eläväisempi kuin etukäteen ajattelin, jotenkin mun mielikuvissa se on ollut synkähköä metsää.

    Tänään nukuin pitkään, napsin kuvia valosta kylpevästä kodista (niitä seuraavaksi!), käytiin juhlistamassa kaverin synttäreitä, valmistin uudet sapuskat ensi viikolle (olkoon parempi onni niiden kanssa) ja nyt menen tekemään vielä pienen venyttelyjoogan ennen nukkumaanmenoa. Mikä tärkeintä, ensi viikko starttaa huomattavasti kevyemmin fiiliksin 🙂

    Keskustelu
    Jaa tämä postaus

    Voiko hyvinvointia mitata?

    voiko hyvinvointia mitata

    Hyvinvoinnin mittaamiseen on tarjolla nykyään vaikka millaisia härpäkkeitä – on kelloa, ranneketta, sormusta, korua ja ties mitä. Itselläni on ollut aina pieni heikko kohta hyvinvointiteknologioita kohtaan. Koulutukseni ja työni puolesta teknologiat ovat lähellä sydäntä, ja hyvinvoinnista olen ollut kiinnostunut jo useiden vuosien ajan. Lisäksi näissä puettavissa teknologioissa kiehtoo niiden muotoilu ja ulkonäkö. Jos pidän jotain laitetta 24/7, haluan, että sen myös sopivan tyyliini ja erilaisiin tilaisuuksiin – ei ainoastaan lenkkipolulle.

    Olen kokeillut aika montaa eri laitetta sykemittareista hyvinvointikoruihin. Sykemittaria olen käyttänyt jo useiden vuosien ajan ja omat mittarini ovat olleet Polarilta. Olen luonteeltani aika analyyttinen, joten analysoin mielelläni myös treenini ja yritän luoda niistä tasapainoisen kokonaisuuden, johon kuuluu sekä kovempaa, sykettä nostavaa treeniä, että rauhallisempaa peruskestävyystreeniä. Sykemittari helpottaa treenien analysointia ja suunnittelua, mutta ymmärrän hyvin, ettei se kaikkia kiinnosta, vaan osa haluaa liikkua spontaanisti ja oman fiiliksen mukaan. Sekin on täysin ok!

    Hyvinvointi on kuitenkin paljon muutakin kuin liikuntaa, minkä myös näiden laitteiden valmistajat ovat ymmärtäneet. Moni sykemittarivalmistaja ja uusi toimija onkin tuonut markkinoille tuotteita kokonaisvaltaisempaan mittaamiseen. Näiden laitteiden avulla voi seurata esimerkiksi omaa aktiivisuuttaan, yöunta tai palautumista. Toki näidenkin laitteiden mittaamiskyky on rajallinen ja moni hyvinvoinnin osatekijä, kuten ihmissuhteiden laatu, on aika hankalasti mitattavissa.

    Itse hankin sykemittarin lisäksi Withingsin Steel HR -älykellon pari vuotta sitten. Halusin seurata aktiivisuuttani ja untani, mihin kyllä silloinen sykemittarini Polar M400 taipui, mutta aika kehnosti. Kolmas syy hankinnalleni oli ihan pelkästään ulkonäkö – Polarin kello oli aikamoinen möhkäle ja selvästi sporttikello. Steel HR:ssä ihastuin nimenomaan “normaalia” kelloa muistuttavaan ulkonäköön. Ekstrana kelloon sai vielä notifikaatioita puhelimesta, mikä teki siitä mielestäni nimenomaan älykellon.

    Suhteeni kellon kanssa on sisältänyt ylä- ja alamäkeä. Huomasin, että osa luvatuista toiminnallisuuksista ei aluksi toiminut, mutta ajattelin, että ehkä ne päivittyvät jossain vaiheessa. Sykemittaus ranteesta toimi tasasykkeisessä treenissä, muttei pysynyt mukana sykevaihteluissa, minkä vuoksi käytin edelleen treeneissä Polaria. Pian kelloon rupesi myös kertymään kosteutta näytön sisälle ja pikaisen googlettelun perusteella sama ongelma oli hyvin yleinen. Kun jossain vaiheessa kellon näyttöön ilmaantui särö ilman, että olin kolauttanut sitä mihinkään, menetin hermoni lopullisesti.

    Samoihin aikoihin Nokia osti Withingsin ja otin yhteyttä Nokia Healthin asiakaspalveluun. Yllätyksekseni he lupasivat lähettää kokonaan uuden kellon täysin veloituksetta. Tässä vaiheessa sain uuden, päivitetymmän mallin kellosta Nokia-logolla. Kello ja sovellus tuntuivat toimivan pikkuisen paremmin, joten jatkoin niiden käyttöä, mutta suosin treeneissä edelleen perinteistä sykemittaria.

    Viime syksynä uskollisesti palvellut Polarini sanoi itsensä irti. Sykevyö oli mennyt todella huonoon kuntoon ja kellostakin oli koko ajan akku loppu. Nokia oli myynyt Health-liiketoiminnan takaisin Withingsille ja sekä kelloon että sovellukseen oli tullut vihdoin kaipaamani päivitykset. Nyt se tuntui toimivan treeneissä edes tyydyttävästi ja esimerkiksi unen mittaus oli päivittynyt ihan uudelle tasolle. Siirryin siis käyttämään ainoastaan Withingsiä – arjessa nahkarannekkella ja treeneissä silikonirannekkeella.

    Withingsin jälkeen haluaisin kertoa tarinan Ourasta, eli näissä kuvissa näkyvästä älysormuksesta. Hyvinvointiteknologiafanina olen seurannut Oura-sormuksien kehitystä jo pitkään. Edellinen malli oli kuitenkin iso, etten edes harkinnut sen ostamista. Kun Oura vuosi sitten Slushissa esitteli tämän uuden mallinsa, olin heti vakuuttunut. Harkitsin muutaman kuukauden, kunnes sain käsiini tuntuvan alennuskoodin ja pistin sormuksen tilaukseen “itselleni synttärilahjaksi” tammikuussa 2018. Tuolloin kerrottiin sormusten toimitusten alkavan huhtikuussa 2018.

    Tästä lähti aikamoinen alamäki Ourankin kanssa. Sähköpostiini rupesi tippumaan päivityksiä, joissa kerrottiin toimituksen siirtyvän aina noin kuukaudella eteenpäin. 31.5. sain sähköpostin, jossa kerrottiin ensimmäisten sormusten toimituksesta. Kesäkuussa sain tilaamani setin muovisia sormuksia, joissa voi testata oman kokonsa. Arvoin pitkään kahden koon välillä päätyen lopulta suositusten mukaan isompaan.

    Kesän ja syksyn ajan sain lisää päivityksiä, mutta omaa sormustani ei näkynyt eikä kuulunut. Hermoni alkoivat mennä totaalisesti syksyllä, kun kolleegani saivat omat sormuksensa muutamien viikkojen toimitusajalla tilauksesta. Aloin pikkuhiljaa ymmärtämään, että oma väri- ja kokoyhdistelmäni taisi olla joko tosi suosittu tai pahimpien toimitusongelmien joukossa. Ihan loppuvuodesta Oura julkaisi taulukon eri väri- ja kokoyhdistelmien toimitusarvioista ja omani oli siellä viimeisten joukossa. Tietysti!

    Vihdoin ja viimein sain sormukseni juuri ennen joululomaani 11 kuukauden odotuksen jälkeen. Jos en olisi ihan tosissani uskonut tähän tuotteeseen, olisin perunut tilaukseni jo aikoja sitten. Kerran odotukseni aikana laitoin viestiä Ouran asiakaspalveluun ja vastauksena sain viittauksen yleisiin toimitusaika-arvioihin. En siis ole asiakaskokemukseeni kovinkaan tyytyväinen ja mielestäni tätä voisi hyvin paikata esim. pienellä hyvityksellä nillle, jotka ovat kaikkein pisimpään odottaneet. Kävin nimittäin katsomassa Ouran sivuilta, että osa ennakkotilaajista odottaa vieläkin sormustaan!

    Itse sormus oli onneksi sopivan kokoinen, ja vaikka en vastaavan kokoista sormusta muuten pitäisi, on se mielestäni ihan kivannäköinen. Moni on sanonut, ettei olisi kiinnittänyt sormukseen huomiota, jos en olisi kertonut sen olevan älysormus. Kaikkein siroimmalta se näyttää mielestäni keskisormessani, vaikka se menee kyllä etusormeenkin tarvittaessa. Muihin sormiini sormus on liian iso, sillä otin sen isomman koon. Keskisormessa sormus tuntui eka vähän hassulta, sillä sen tuntee myös etusormella ja nimettömällä, mutta siihenkin tottui nopeasti.

    Sormuksen mittaamasta datasta olen ainakin tällä hetkellä aika vakuuttunut. En mene tieteellisiin yksityiskohtiin, mutta appista saa todella paljon informaatiota omasta unesta ja palautumisesta. Sormusta ei ole missään nimessä tarkoitettu urheilumittariksi tai treenien seurantaan, vaan sen vahvuus on ihan muualla. Itselleni uni ja palautuminen ovat olleet tärkeitä teemoja lähivuosina, joten itselleni tämä on tällä hetkellä melkein se tärkein “hyvinvoinnin mittari”.

    Olen verrannut dataa Withingsin dataan ja unitiedot täsmäävät yllättävän hyvin. Aktiivisuuden mittaamisessa Withings on mielestäni lähempänä totuutta kuin Oura, joka näyttää aktiivisuutta aika yläkanttiin. Tämä ei muuten haittaisi, mutta toki palautumissuositukset hieman kärsivät siitä, että Oura tulkitsee kevyet koiralenkitkin treeniksi ja aktiivisuuteni onkin tapissa päivittäin. Katsotaan, jos se siitä vielä tasoittuisi.

    Treenien mittaamiseen kumpikaan näistä ei ole kovin hyvä, joten sorruin itse asiassa tilaamaan vielä sykemittarin treeneihin näiden kahden lisäksi, jälleen “itselleni joulu- ja synttärilahjaksi”. Sen esittelyn jätän kuitenkin toiseen kertaan, ettei tästä tule ihan kauheaa informaatioähkyä 🙂 Kysykää, jos jäi jokin mietityttämään! Yhteenvetona voisin todeta, että koen saavani paljon motivaatiota ja vahvistusta omille fiiliksilleni näistä “hyvinvoinnin mittareista”, mutta ymmärrän hyvin, että jollekin vastaavat voivat aiheuttaa vain lisästressiä. Ja toki kaikkien mittareiden tarjoamaan dataan ja suosituksiin kannattaa suhtautua varauksella – en usko, että mikään mittari on vielä sillä tasolla, että sitä kannattaisi uskoa ennemmin kuin oman kehon tuntemuksia.

    Teema
    Hyvinvointi
    Keskustelu
    Jaa tämä postaus

    Mitä ja miten treenaan juuri nyt

    kiitos vuosi 2018

    Treenaaminen – asia, joka tuo paljon iloa ja energiaa arkeeni, mutta välillä myös stressaa ja kuluttaa ihan hirveästi. Olen avannut liikuntahistoriaani tarkemmin tässä postauksessa, joten en mene niin syvälle enää tässä. Haluan kuitenkin sanoa sen verran, että liikunta on ollut mulle aina tosi tärkeä osa elämää, mutta etenkin viime vuosina olen joutunut tosissani hakemaan tasapainoa treenin ja palautumisen välillä.

    Nyt alkaa tuntua siltä, että olen taas pikkuhiljaa päässyt treenirytmiin kiinni ja sen takia on kiva kertoa vähän tarkemmin asiasta, joka vie kuitenkin tosi suuren osan vapaa-ajastani. Lisäksi haluan vinkata asioista, joista itse saan tällä hetkellä motivaatiota treeneihin, kuten inspiroivista tyypeistä ja parhaista treenivaatteista, mitä olen omistanut.

    mitä ja miten treenaan

    mitä ja miten treenaan

    Mennään kuitenkin vielä muutama kuukausi taaksepäin alkusyksyyn. Kesälomalla pidin pisimmän treenitaukoni vuosiin ja syksyn tullen mietin todella pitkään mitä lähtisin harrastamaan. Treenitauko teki oikeasti hyvää, mutta samaan aikaan tunsin, etten ole koko aikuisiälläni ollut niin huonossa kunnossa kuin tänä syksynä. Paino oli myös noussut kesän aikana, enkä rehellisesti sanottuna ole koskaan painanut niin paljon. Tiedän, että paino on vain numero, jota ei tulisi tuijottaa, mutta tässä tapauksessa kyse ei ollut ainakaan lihaskasvusta ja tunsin oloni epämukavaksi jo omissa vaatteissanikin.

    Mietin pitkään palaanko TFW:lle, jossa kävin ennen kesää, mutta jotenkin fiilis oman kunnon suhteen oli niin huono, että ajatus ryhmätreeneistä ahdisti (mikä on todella tyhmää, tiedän). Myös muutto vaikutti treenisuunnitelmiin ja tutuille saleille olikin yhtäkkiä pidempi matka. Mulle on tosi tärkeää, että treeneihin kulkeminen on sujuva osa arkea, eikä aiheuta lisää aikataulupaineita. Niinpä päädyin ottamaan salijäsenyyden meidän lähisalilta Fitness24Seveniltä, minkä hintalaatusuhteeseen olen ollut supertyytyväinen. Noin 20 euron kuukausihintaan voi käyttää kaikkia ketjun saleja ympäri vuorokauden ja lisäksi jopa ryhmäliikuntaa niillä saleilla, missä sitä on.

    mitä ja miten treenaan

    Itsenäinen salitreenaaminen on mulle tuttua ja vaihteeksi tuntunut taas tosi kivalta. Mulla tää menee selvästi kausittain – välillä tykkään treenata itsenäisesti ja välillä taas kaipaan ryhmän tsemppiä. Tänä syksynä mulla on ollut töissä tosi “sosiaalista”, eli olen jatkuvasti jollain tavalla esillä ja tekemässä töitä muiden ihmisten kanssa. Koska mussa on vahva introverttipuoli, yksin treenaaminen on ollut kivaa vastapainoa sosiaaliselle meiningille.

    Kaipasin kuitenkin pientä lisämotivaatiota salitreeniin, joten ostin Eevskun Strong Woman Pro -nettivalmennuksen. En ole tästä hirveästi puhunut, sillä jollain hassulla tavalla mua vähän jopa nolottaa se, että oon koukussa nettivalmennuksiin 😀 Oon tässä vuosien varrella ostanut aika monta valmennusta, yleensä juuri salitreeniohjelmia. Saisin hyvin koottua itselleni saliohjelmat näistä edellisistä valmennuksista ja tähän mennessä oppimastani, mutta jotenkin vaan aina sorrun ostamaan uusia. Ehkä se on se uutuudenviehätys ja ryhmätsemppi, mikä motivoi. Oon myös seurannut Eevskua pitkään somessa ja ihastunut hänen aitoon meininkiin ja samaistuttavaan ajatusmaailmaan, joten halusin kokeilla hänen saliohjelmiaan.

    mitä ja miten treenaan

    En ole katunut valmennuksen ostoa päivääkään, sillä kyseessä on ehdottomasti paras nettivalmennus, minkä olen ostanut (Hyvän olon hormonidieetin lisäksi). Treenit ovat monipuolisia ja videoissa käydään tekniikat läpi yksityiskohtaisesti. Lisäksi valmennuksessa tulee tietoa tavoitteiden asettamisesta, palautumisesta ja treeniä tukevasta ruokavaliosta, joten se on tosi kokonaisvaltainen, mitä itse arvostan. Itse olen tykännyt erityisesti dynaamisista lämmittelyistä, toiminnallisista treeneistä sekä salitreeneistä, joista voi itse koota omaan arkeen sopivan kokonaisuuden.

    Valmennus kestää 12 viikkoa, mutta olen saanut siitä treenit koko syksylle. En ole noudattanut ohjeita kirjaimellisesti, koska olen pyrkinyt eroon mustavalkoisuudesta elämässä ylipäänsä 🙂 Treeniohjelma on mielestäni todella haastava, jos meinaa käydä kaiken läpi ohjeiden mukaan. Omaan viikkooni ei mahdu neljä salitreeniä, toiminnallista treeniä, core-treenejä sekä kehonhuoltoa samaan aikaan, joten olen jättänyt osan suosiolla pois. Tavoitteeni on ollut tehdä kolme salitreeniä (kaksi yläkropalle ja yksi alakropalle), kehonhuoltoa / joogaa sekä joko toiminnallinen treeni tai akrobatiatreeni, joissa olen myös käynyt tämän syksyn. Tämä tavoite on toteutunut hyvin ja pitkät kävelyt koiran kanssa kuuluvat myös viikottaiseen rutiiniini.

    mitä ja miten treenaan

    mitä ja miten treenaan

    Olen saanut säännöllisestä treenaamisesta ihan hirveästi hyvää fiilistä ja energiaa arkeeni – tuntuu kuin olisin saanut liikunnallisen identiteettini takaisin näiden vaikeiden vuosien jälkeen. Avain muutokseen on ollut oman kropan kuuntelu sekä omassa tahdissa eteneminen, sillä aina ei tarvitse vetää täysiä tai tuntua pahalta (vaikka no pain, no gain -quotet niin kovasti väittävätkin). Tähän on tietysti auttanut armollisemman ajatusmaailman työstäminen ylipäänsä. Toki vieläkin tulee “repsahduksia”, jolloin väännän vähän liian väkisin tai kovaa, mutta sen tuntee heti huonona fiiliksenä ja väsymyksenä viimeistään seuraavana päivänä. Maltti on valttia!

    Mulle on myös todella tärkeää pitää kevyempiä viikkoja, mihin onneksi valmennuksessakin kannustetaan. Palautumisviikosta olen kirjoittanut viimeksi täällä ja ensi viikolla olisi tarkoitus taas keventää. Olen oppinut lukemaan kroppaani sen verran hyvin, että se kyllä muistuttelee palautumistarpeesta säännöllisesti 4-5 viikon välein.

    mitä ja miten treenaan

    mitä ja miten treenaan

    Voimatasoni ovat kasvaneet ja kunto kohentunut tässä syksyn aikana, mikä motivoi jatkamaan säännöllistä salitreeniä. Ulkonäkö ei ole enää mulle ykkössyy treenata, mutten voi sanoa, ettei sillä olisi mitään väliä. Painoa haluaisin edelleen pikkuisen pois – ihan vain senkin takia, että olo tuntuisi kevyemmältä ja vaatteet taas paremmilta. Oma vartalotyyppini kerää helposti ylimääräistä erityisesti lantion ja reisien ympärille, mistä se myös lähtee viimeisenä. En kuitenkaan jaksa stressata asiasta, vaan ajattelen, että se kyllä lähtee sitten, kun kroppa on siihen valmis.

    Painoa ei toki saa pois pelkällä treenillä, vaan ruokavalio on siinä paljon suuremmassa roolissa. Siitä voisin kirjoittaa ihan oman tarinansa, mutta arkiruokailuni on mielestäni aika hyvällä mallilla. Viikonloppuisin tulee syötyä vapaammin, mikä on ihan tietoinen valinta. En halua tinkiä brunsseista ystävien kanssa, firman pikkujouluista tai parisuhteen laatuajasta ravintolaillallista nautiskellen. Siinä vaiheessa, kun näitäkin joutuu laskelmoimaan tai pahimmassa tapauksessa jättämään väliin omien “rajoitteiden” vuoksi, ollaan jo vaarallisella alueella.

    Loppujen lopuksi kiinnostaako ketään painanko pari kiloa enemmän tai vähemmän? Painoa ei ole kuitenkaan sen vertaa, että se vaikuttaisi merkittävästi terveyteeni enkä ole tähtäämässä kisoihin tai suorituksiin, joita paino merkittävästi haittaisi. Haluaisin olla muutamaa kiloa kevyempi, mutta tiedän, etten tule olemaan kevyempänä yhtään sen onnellisempi ihminen kuin tälläkään hetkellä. Tämän takia mua motivoi huomattavasti enemmän vahva olo ja energia, mitä treeneistä saan – niin kliseeltä kuin se kuulostaakin 🙂

    mitä ja miten treenaan

    Lopuksi haluan vielä vinkata ihan parhaista treenivaatteista, jotka ovat päälläni myös näissä kuvissa. Kyseessä on kotimainen brändi Népra, jonka vaatteet ovat paitsi tyylikkäitä, myös laadukkaita ja toimivat todella hyvin kovissakin treeneissä. Erityisen mahtavaa on brändin vahva arvopohja, sillä vastuullisuus ja läpinäkyvyys ovat heidän liiketoimintansa lähtökohtana. On hienoa, että Suomesta löytyy tällaisia yrittäjiä! Tämä ei siis ole mikään yhteistyö, vaan fanitan Népraa ihan omasta ilostani 🙂

    Tästä tulikin taas aikamoinen tarina aiheesta ja sen vierestä. Haluaisitteko lukea lisää treenijuttuja ja jos, niin mistä aiheista?

    Teema
    Hyvinvointi
    Keskustelu
    Jaa tämä postaus