Hellitä vähän

Selaa teemaa:

Ajatuksia

    Vinkit Islantiin – meidän reissu

    vinkit islantiin

    Muutama kaveri on kysellyt multa vinkkejä Islantiin. Vaikka meidän reissusta on kulunut kohta jo vuosi, en oo jakanut sitä yksityiskohtaisesti missään. Kyselin Instagramissa kiinnostaisiko Islannin vinkkipostaus ja se herätti sen verran kiinnostusta, että päätin nyt tarttua toimeen. Lisäksi mulla on pikkuisen ikävä Islantia, joten näiden kuvien läpikäynti herätti vaan ihania muistoja.

    Voin kertoa jo nyt, että juttua riittää! Kuvia oli luonnollisesti satoja ja islantilaiset nimet niin hankalia, ettei niitä voi muistaa 😀 Keräsin tähän listaan nyt vinkkejä paikoista matkakertomuksen muodossa. Me oltiin Islannissa neljä yötä ja yritettiin nähdä tuona aika mahdollisimman paljon. Me ei varattu etukäteen mitään järjestettyjä retkiä, vaan vuokrattiin auto alle ja kierrettiin itse ne paikat, mitkä haluttiin nähdä.

    Ensin muutama yleisempi vinkki:

    1. Ensinnäkin Islannissa autovuokra on must. Niko hoiti meillä sen osuuden, joten vinkkejä sen suhteen ei juuri ole. Paitsi, jos haluat sisämaahan vaikeille autoreiteille, niin auton pitää olla sinne soveltuva.
    2. Majoitus on kallista etenkin sesonkiaikoina, joten jos mahdollista, matkusta sesongin ulkopuolella tai varaa majoitukset ajoissa. Käytin Booking.comia ja Airbnb:tä, joista jälkimmäisessä tarjonta oli tosi rajattua.
    3. Sää Islannissa on todella arvaamaton, joten varaudu siihen, että suunnitelmat voivat elää (kuten meillä hiekkamyrskyn takia) ja ota säätiedoitukset tosissasi.
    4. Islannissa on joka tapauksessa kallista, joten tiedosta se. Mun mielestä tää maa on niin uniikki, ettei sinne kannata lähteä pihistelymatkalle. Suomikin on kallis maa, joten meille se hintaero ei ole edes niin tuntuva kuin monelle muulle. Relaa ja käytä energiasi johonkin muuhun kuin hintojen kauhisteluun.
    5. Vika vähän turhamaisempi vinkki: värikkäät vaatteet näyttävät kuvissa superkivoilta! Makuasioita, mutta vertaa vaikka näissä kuvissa mun ja Nikon vaatteita 😀 Itsehän en omista juuri mitään värikästä, joten en ruvennut niitä reissua varten hankkimaan. Mutta jos sulla on värikäs takki tai paita, niin nappaa mukaan!

    Sitten pikemmittä puheitta kohteiden kimppuun! Meidän piti ekana kokonaisena päivänä lähteä ajamaan Etelä-Islantiin, mihin oltiin varattu seuraavan yön majoitus. Ja sinne lähdettiin, kunnes jossain vaiheessa auto rupesi keikkumaan tuulessa aikalailla. Tsekkasin säätiedotteet, jotka sanoivat, että etelässä on hiekkamyrsky, joka voi jopa naarmuttaa auton, ja lisäksi osa tiestä oli kokonaan suljettu. Niinpä muutettiin suunnitelmaa lennosta ja koukattiin Golden Circlelle. Tällä alueella sijaitsee Islannin suosituimmat turistikohteet, sillä siellä on paljon nähtävää ja se on lähellä Reykjavikia.

    Ensimmäinen kohde oli Kerid Crater, jonka monen muun paikan tavoin bongasin Saran blogista. Paikka ei ollut ihan yhtä maaginen kuin Saran kuvissa, sillä pohjalla oleva järvi oli jäässä. Lisäksi hullu tuuli sai mut kiertämään kraaterin reunat kaukaa 😀 En sanoisi must see -paikaksi, mutta helppo kohde lähellä autotietä.

    Seuraavaksi lähdettiin metsästämään Bruarfossin vesiputousta. Ja nimenomaan metsästämään, sillä ajoreittiä paikalle oli vaikea löytää! Kyseltiin neuvoja huoltoasemalta ja löydettiin kävelyreitin lähtöpisteelle. Tämä taisi olla joku vähän pidempi reitti, sillä käveltiin joen vartta kolmisen kilometria edestakaisin. Hauska minivaellus, kirkas taivas ja vaihtelevia maisemia – tää nousi päivän suosikiksi!

    Jos haluat nähdä Geysirin, Strokkur on must see. Mun mielestä paikka oli vähän tylsä, sillä paikalla oli busseittain turisteja ja viereen oli pystytetty kunnon turistikeskus matkamuistomyymälöineen. Käytiin katsomassa pari purkausta ja paikka oli nopeasti nähty.

    Samaan luokkaan menee Gullfoss. Ihan kiva, mutta mielestäni Islannissa on paljon mielenkiintoisempiakin vesiputouksia.

    Päätettiin Golden Circle Secret Lagooniin, mihin olin varannut liput väärälle päivälle (koska myrsky), mutta saatiin ne vaihdettua pientä lisämaksua vastaan. Ihana uimapaikka, vaikka porukkaa riitti täälläkin. Vieressä mini-geysirit purkautuivat ja tuntui jännältä uida näin “elävässä” ympäristössä.

    Matkalla yöpymispaikkaan (jonne lopulta päästiin kuitenkin) pysähdyttiin vielä Seljalandsfossilla. Oli juuri tulossa pimeää ja sääkin vaihtui sateiseksi. Islannissa näitä vesiputouksia riittää, mutta mielestäni tämä oli yksi hienoimmista, sillä vesiputouksen taakse pääsee kävelemään!

    Toinen päivä startattiin ajamalla kohti Jökulsarlonia auringonpaisteessa. Tällä pätkällä oli reissun upeimmat maisemat – etenkin, kun jäätikkö kohosi horisonttiin, tuli aika epätodellinen olo. Meidän suunnitelmat elivät taas jonkin verran, sillä Fjadrargljufurin kanjoni oli harmiksemme suljettu. Kannattaa siis tsekata kohteita etukäteen, sillä joskus niitä suljetaan vaarallisten olosuhteiden tai liian suosion vuoksi (jotta herkkää luontoa ei kuluteta liikaa).


    Kun kerta emme päässeet kanjonille, päätimme pitää extempore-tauon Fjallsarlonilla. Siellä pääsi tutkailemaan jäätikköä ja “jäätikköjärveä” vähän lähempää sekä seisomaan lohkareiden päällä (omalla vastuulla ;)). Suosittelen käymään jossain jäätikön reunalla olevista kohteista, mutta tämä tuskin on niistä hienoin. Toki fiilikseen vaikuttaa myös se, että tässä vaiheessa sää vaihtui taas kerran harmaaksi ja sateiseksi.

    Ja sitten reissun ehkä suurin pettymys, nimittäin Jökulsarlon ja Diamond Beach! Olisin tietty voinut tsekata tämänkin kohteen tarkemmin etukäteen, sillä eihän siellä mitään jäälohkareita ollut tällä kelillä 😀 Pikkuisen harmitti se, että ajettiin näin pitkälle itään pelkästään tätä kohdetta varten. Onneksi ajomatkan maisemat olivat niin ainutlaatuisia (jäätikköä, laavakenttää, sammalpeltoa…), ettei sentään ihan turha reissu ollut. Ja oli sumuisessa ja sateisessa Diamond Beachissa oma mystinen tunnelmansa. Oikealla kelillä tämä on varmasti upea paikka, googleta vaikka kuvia!

    Diamond Beachin jälkeen käännyttiin siis ajamaan takaisin kohti Reykjavikia. Yksi vaihtoehto on ajaa koko saari ympäri, mutta siihen meillä ei valitettavasti ollut aikaa tällä kertaa. Jäipähän jotain nähtävää ensi kerralle saaren itä- ja pohjoisosista 😉

    Takastulomatkalla pysähdyttiin Black Sand Beachilla. Täytyy sanoa, ettei tämäkään kohde ollut niin vaikuttava kuin mitä odotin – johtui ehkä siitä valtavasta turistimassasta, mikä täällä parveili. Musta hiekka ei enää tässä kohtaa reissua tuntunut niin ihmeelliseltä, kun olin jo nähnyt silmänkantamattomiin mustaa laavakenttää. Tämä on muuten se paikka, jossa aallot ovat niin voimakkaita, että ovat vieneet turisteja mukanaan, joten ole varovainen.

    Tokan päivän vikoja kohteita olivat Skogafossin vesiputous ja Seljavallalaugin uimapaikka. Näyttävän vesiputouksen päälle pääsee kävelemään, mikä oli hauska kokemus. Uimapaikka sen sijaan oli suuri pettymys – paikka oli selvästi “hylätty” kaikelta ylläpidolta, minkä vuoksi siellä oli todella likaista. Päivän päätteeksi paikalla oli myös todella paljon porukkaa, mikä teki esim. vaatteiden vaihtamisen vähän hankalaksi. Vaikka tästäkin paikasta on u-p-e-i-t-a kuvia, en silti suosittele – paitsi jos välttämättä haluat ne kuvat, niin mene paikalle aikaisin aamulla.

    Kolmas päivä startattiin Reykjavikista. Tämä päivä haluttiin ottaa vähän iisimmin kahden intensiivisen reissupäivän jälkeen. Ajeltiin Reykjadalurin minivaellukselle, joka osoittautui meidän molempien suosikkipaikaksi! Noin kolmen kilometrin nousujohteinen reitti joelle, jossa tulikuuma ja jääkylmä vesi kohtaavat. Veden lämpötila vaihteli sen mukaan missä kohtaa satuit lillumaan. Hurjasti siistimpi kuin Seljavallalaug!

    Seuraavana päivänä luin, että kyseinen kohde suljettiin liian suosion vuoksi. Aamupäivällä paikalla oli vielä rauhallista, mutta takaisin tullessa autot eivät enää mahtuneet parkkipaikalle, joten en ihmettele. Toki kolmen kilometrin lenkille mahtuisi paljon enemmänkin ihmisiä, mutta islantilaiset haluavat suojella luontoa kulumiselta, mikä on tietysti hieno juttu.

    Matkalla takaisin Reykjavikiin poikettiin vielä Thingvellirin kansallispuistossa, jonka voi halutessaan yhdistää myös Golden Cirle -kierrokseen. Puisto on iso alue, joten siitä on vähän vaikea muodostaa kokonaismielipidettä. Mulle tuli luonnosta mieleen vähän Suomen lappi 😀 Mieleenpainuvin hetki oli kävellä mannerlaattojen välissä.

    Ilta vietettiin Reykjavikissa. Keskusta on näkemisen arvoinen värikkäine taloineen, mutta meille luonto oli ehdottomasti tärkeämpi kuin kaupunkiin tutustuminen. Yksi juttu oli kuitenkin pakko testata, nimittäin sataman tuoretta kalaa ja hummerikeitto!

    Neljäs ja viimeinen päivä lähdettiin ajamaan Länsi-Islantiin, eli Reykjavikista pohjoiseen kohti Snaefellsnesin niemimaata. Matkalle osui yksi vedenalainen tunneli, josta piti maksaa tunnelimaksu. Muuten saatiin ajella todella rauhassa ja taas upeassa auringonpaisteessa! En vieläkään usko, kuinka hyvä tuuri meillä kävi säiden suhteen. Pari pientä sadekuuroa ei tuntuneet missään 😀

    Eka pysäkki oli hauska miniallas keskellä ei mitään, eli Landbrotalaug hot spring. Paikalla oli yksi seurue ennen meitä, mutta päästiin pian pulahtamaan. Oon kuullut, että tänne voi pahimmillaan joutua jonottamaan.

    Tämä(kin) päivä jäi mieleen maisemien puolesta, vaikka tässä vaiheessa reissua hohtavat jäätiköt, jylhät vuoret ja sadat vesiputoukset eivät enää yllättäneet. Ajeltiin Arnastapiin ja takaisin tullessa vuoristoreittiä niemimaan pohjoispuolelle. Mentiin sen verran ylös, että lumen määrä lisääntyi huomattavasti! Reitti oli silti hyvin hoidettua asfalttitietä, joten ei huolta sen suhteen.

    Viimeinen kohteemme lännessä oli Kirkjufell ennen kuin kurvailtiin takaisin Reykjavikiin. Jos olet GOT-fani, saatat syttyä tästä paikasta vielä enemmän, kuten myös muutamasta muusta Islannissa 😀

    Päätettiin vika päivä ja koko reissu Blue Lagooniin. Liput maksavat maltaita, mutta paikka on sen arvoinen! Itse olin ainakin ihan fiiliksissä, vaikka porukkaa riittikin. Muista varata etukäteen, sillä tämä on aina loppuunmyyty!

    Kokonaisuudessaan oon todella tyytyväinen meidän reissuun! Neljä kokonaista päivää riitti hyvin maahan tutustumiseen, vaikka toki Islannissa saisi kulumaan viikkoja. Paljon jäi vielä näkemättä, mutta onpahan jotain, minkä takia palata!

    Jos jokin negatiivinen juttu pitää keksiä, niin Islanti on aikamoisen turistibuumin alla tällä hetkellä. Sitä ei ehkä tajua ennen kuin siellä on. Harva julkaisee kuvia turistijoukoista ja itsekin elin siinä harhaluulossa, että “luontokohteissa” on suhteellisen rauhallista. Etenkin ajoreittien varrella olevat kohteet ovat suosittuja ja kaikki turistit eivät valitettavasti osaa kunnioittaa Islannin herkkää luontoa (tai käyttäytyä ylipäänsä…). Islanti on pieni maa ja luulen, että kohteiden vierailijamääriä tullaan rajoittamaan jatkossakin, joten kannattaa tsekkailla niitä etukäteen.

    Toivottavasti tästä oli sulle apua ja jos pääsit tänne asti niin olisi kiva kuulla ootko käynyt Islannissa tai mikä siellä sua erityisesti kiinnostaisi! 🙂

    Teema
    Ajatuksia
    Keskustelu
    Jaa tämä postaus

    Valoa tunnelin päässä

    valoa

    On jotenkin tosi latteaa aloittaa puhumalla säästä, mutta onhan se nyt ollut aika mahtava viime päivinä. Ainakin täällä Helsingissä on tuntunut jo keväältä, mikä on i-h-a-n-a-a. Vaikka tykkään kunnon lumisesta talvesta, tämä talvi on ollut sitä jo vähän liikaa ja liian kauan. Koitan yleensä olla valittamatta säästä, sillä se lukeutuu niihin asioihin, joihin ei itse voi vaikuttaa. Nyt valoisina päivinä kuitenkin vasta ymmärrän, mitä valo tekee ihmiselle ja kuinka paljon olen sitä kaivannut!

    Lisääntyneestä valosta huolimatta tämä viikko ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Viikko sitten sunnuntaina olin juuri saanut kalenterin ojennukseen ja viikon ruuat välipaloineen jääkaappiin, kun vatsassani rupesi kiertämään. Sain ilmeisesti noron tai muun vastaavan kivan kaverin, sillä seuraavan yön vietin vessan lattialla. Tämä oli ensimmäinen vatsatautini aikuisiällä ja toivottavasti myös viimeinen hetkeen. Otti nimittäin yllättävän koville ja tuntuu, etten ole vieläkään ihan täysin voimissani.

    Sairastelun ja parin kotona vietetyn päivän aikana kävin aika syvissä vesissä. Tunnollisena suorittajana tuntui maailmanlopulta tyhjentää täysi kalenteri sovituista asiakaspalavereista, workshopeista ja myyntitapaamisista. Vaikka makasin kotona kuumeessa ja nestehukassa täristen, tunsin oloni surkeaksi ja laiskaksi. Anteeksi vain, mutta mitä hittoa nainen?!

    Ehdin siis käydä aika monta keskustelua itseni kanssa muutaman päivän ajan. Miksi oikein ajattelen näin? Miksi reagoin näin voimakkaasti? Miksi kaikki tuntuu niin ahdistavalta, vaikealta tai ylitsepääsemättömältä juuri nyt? En halunnut työntää pahaa oloa pois, vaan oikein kierin siinä kaikessa rauhassa.

    Jälkikäteen ajateltuna sairastuminen ja totaalistoppi oli ehkä juuri sitä mitä tähän hetkeen tarvitsin. Olen jo pidemmän aikaa valunut taas huomaamattani ylitunnollisuuteen ja suorittamiseen, josta oli nyt pakko päästää irti ennen kuin on liian myöhäistä. Ja tiedättekö mitä? Maailma ei kaatunut, vaikka tiputin hanskat muutamaksi päiväksi ja otin loppuviikon rennommin. Se oli yllättävän puhdistava kokemus se.

    Kun pääsin pahimmasta ahdistuksesta yli, loppuviikko on tuntunut ihanalta. Tyhjensin kalenterista loputkin menot ja oltiin jo etukäteen Nikon kanssa sovittu, että tämä viikonloppu yritetään vain olla. Lauantaina otettiin Milo mukaan ja lähdettiin kiertämään Helsingin keskuspuistoa auringonpaisteessa. Nappasin jopa kameran mukaan ja palauttelin mieleen valokuvauskurssin oppeja.

    Pakko vinkata Maunulan Majasta, jonne pysähdyimme kahville. Symppis paikka, josta sai myös gluteenittomia korvapuusteja! Koiratkin olivat tervetulleita – me tosin jäätiin kuraisen koiran kanssa suosiolla terassille nautiskelemaan. Keskuspuisto oli muutenkin paljon eläväisempi kuin etukäteen ajattelin, jotenkin mun mielikuvissa se on ollut synkähköä metsää.

    Tänään nukuin pitkään, napsin kuvia valosta kylpevästä kodista (niitä seuraavaksi!), käytiin juhlistamassa kaverin synttäreitä, valmistin uudet sapuskat ensi viikolle (olkoon parempi onni niiden kanssa) ja nyt menen tekemään vielä pienen venyttelyjoogan ennen nukkumaanmenoa. Mikä tärkeintä, ensi viikko starttaa huomattavasti kevyemmin fiiliksin 🙂

    Keskustelu
    Jaa tämä postaus

    Valokuvauskurssilla inspiroitumassa

    valokuvauskurssilla

    Hellou! En viitsi edes aloittaa kiireestä valittamista, sillä tuntuu, etten mistään muuta ole puhunutkaan viime aikoina. Viimeiset pari viikkoa ovat olleet aika intensiivisiä töiden puolesta ja lisäksi vapaa-ajalle on osunut aikamoisia vastoinkäymisiä. Tiedän, että tällaisina viikkoina pitäisi karsia kaikki ylimääräinen, mutta oon siinä vieläkin toivottoman huono.

    Kaiken kiireen keskellä viikonlopuksi varattu valokuvauskurssi herätti ristiriitaisia fiiliksiä. Oon halunnut oppia kameratekniikan kunnolla jo vuosia, mutta kärsivällisyyteni ei ole riittänyt omatoimiseen opiskeluun, minkä vuoksi olen jäänyt jumiin omiin rutiineihini. Olin superinnoissani löytäessäni tämän Helsingin Aikuisopiston kameratekniikkakurssin viime vuoden lopulla. Se vaan tuli nyt vähän huonoon saumaan, sillä tähän väliin olisin tarvinnut yhden viikonlopun ihan ilman ohjelmaa.

    Kurssin sisältö osoittautui juuri sellaiseksi, mitä toivoinkin. Fokus on kamera tekniikassa, ei visuaalisessa sommittelussa tai sisällössä. Aukot, valotusajat ja ISO-luvut ovat toki vanhoja tuttuja, mutta osaan käyttää niitä lähinnä staattisissa kuvissa, joita blogiini kuvaan. Harvemmin tulee kuvattua liikkuvia kohteita ja hämäräkuvauksen oon skipannut kokonaan, koska olen ajatellut, etten osaa tai jaksa opetella.

    Oon siis toistaiseksi oppinut paljon uutta ja inspiroitunut uusista ideoista ja tilanteista, joita kurssilla käsitellään! Enpä ole aikaisemmin kuvannut tippuvia vesipisaroita tai ohi ajavia autoja, saati miettinyt millaisilla asetuksilla se ylipäänsä onnistuu. Sain vielä Eveliinan kuvauskamuksi, niin voimme yhdessä ihmetellä uusia juttuja ja auttaa toisiamme. Olo on innostunut, kuten aina, kun pääsen tekemään jotain luovaa. Puhuttiin jo, että seuraava kurssi voisi olla maalaamista 😀

    Tähän väliin hauska fakta: oikestaan en edes omista kameraa tällä hetkellä! Kuvasin blogieni alkuajat Olympuksen suositulla PEN-mikrojärkkärillä, kunnes jossain vaiheessa siirryin käyttämään Nikon (siis poikaystäväni, ei kameramerkin 😀 ) Canon EOS 600D -järkkäriä. Käytän sitä edelleen yhdessä kahden erikseen saamani ja hankkimani objektiivin kanssa. Olympuksen olen myynyt eteenpäin, kun sen käyttö jäi.

    Olen haaveillut jo vuosia omasta “kunnon” kamerasta, mutta toistaiseksi en ole raaskinut laittaa kameraan niin paljoa rahaa. Haluan nimittäin täyskennoisen järjestelmäkameran kaikilla herkuilla enkä mitään kompromissia. Tämän kurssin oli tarkoitus toimia tunnusteluna sille, jaksanko oikeasti nähdä vaivaa kuvaustaitojeni kehittämiseen. Ei ole nimittäin mitään järkeä hankkia tonnien kamerakalustoa ja kuvata automaattiasetuksilla.

    No, iskikö kamerakuume? Kieltämättä kyllä… Jään silti vielä miettimään, mikä kamera olisi tarpeisiini oikeasti paras. Nykyisellä kamerakalustolla saa uusien vinkkien avulla kikkailtua yllättävän paljon ja kuvat ovat tarpeeksi laadukkaita tänne blogiin (jota suurin osa kuitenkin lukee puhelimella). Sain kuitenkin vahvistusta sille, että jonkin luovan harrastuksen tarvitsen ihan vain oman itseilmaisun ja inspiroitumisen vuoksi. Aika näyttää onko se nimenomaan valokuvaus vai jokin muu – kaikkeen kiinnostavaan kun ei valitettavasti vain riitä aikaa.

    Huikkaa ihmeessä, jos harrastat valokuvausta ja sulla olisi hyviä kameravinkkejä! Tai jos kurssista heräsi muita ajatuksia 🙂

    Kiitos Eveliinalle kuvista, joissa itse näyn.

    Teema
    Ajatuksia
    Keskustelu
    Jaa tämä postaus