Hellitä vähän

Selaa teemaa:

Ajatuksia

    Palauttava pääsiäinen

    palauttava pääsiäinen5

    Pääsiäinen alkaa olla takana ja neljän päivän miniloma tuli niiiiin tarpeeseen! En ole pitänyt joulun jälkeen ollenkaan lomaa, mikä rupeaa jo tuntumaan intensiivisten projekti- ja treeniputkien jälkeen. Onneksi nyt huhti-toukokuussa onkin sitten tiedossa lyhyitä viikkoja ja “talvilomani”, joten aion ottaa näistä kaiken irti.

    Päätin tehdä pitkästä aikaa postauksen puhelinkuvilla ja rennoilla kuulumisilla. Jotenkin kameraan tarttuminen on tuntunut vaikealta viime aikoina, vaikka luulisi, että kevätaurinko inspiroisi kuvaamaan. Tällä hetkellä kuvaaminen tuntuu kuitenkin vielä enemmän työltä kuin huvilta, joten jään odottelemaan kevyempää fiilistä sen suhteen.

    Janica kirjoitti Instagramiin tekstin, joka tiivistää hyvin myös omia fiiliksiäni tällä hetkellä. Koen, että Janican tapaan mulla on kaksi moodia: arkisin oon supertehokas suorittaja, joka pyörittää töissä montaa projektia ja treenaa kunnianhimoisesti. Perjantaisin oon suorittanut itseni piippuun ja viikonloppu pitää ladata akkuja, jotta jaksan taas suorittaa seuraavan viikon. Kuulostaa aika surulliselta, jos nyt rehellisiä ollaan.

    Hauskinta tässä on se, että tiedän kyllä, miten mun pitäisi tasapainottaa arkeani, mutten tee mitään asian eteen. Tiedän, että mun pitäisi lisätä arkeen palauttavia ja rentouttavia hetkiä, viettää enemmän aikaa läheisten kanssa ja tehdä välillä sitä mitä huvittaa, eikä sitä mitä kalenterini kertoo. Tiedän, että mun sympaattinen hermosto hallitsee ja parasympaattinen vaikeroi tuskissaan. Tiedän, että mun pitäisi rauhoittua ja tehdä välillä asioita ihan vaan tekemisen ilosta, eikä jonkin tavoitteen takia, mutten silti tee niin.

    Pääsiäiseen sain onneksi tuotua vähän tätä kevyempää fiilistä. En ollut suunnitellut pääsiäiselle juuri mitään tekemistä, sillä halusin vain olla ja mennä sinne, mihin mieli tekee. Pääsiäinen alkoi hyvin kesäisin fiiliksin, kun jäin toimistolle afterworkeille ja pystytettiin oma “terassi” kadulle. Sen verran istuttiin auringossa, että onnistuin polttamaan korvani 😀 Myöhemmin illalla lähdin vielä jatkoille ystävieni kanssa ja oli kiva päästä tanssimaan pitkästä aikaa!

    Perjantain otin iisisti kotona ja illalla parannettiin maailmaa ystävän kanssa viinilasin ääressä. Kävin myös haukkaamassa happea pitkällä kävelylenkillä ja nautin siitä, että luonto alkaa näyttää vihdoin elonmerkkejä: nurmikko vihertää ja puut puskea lehteä. Teki mieli tortillaa, joten hain kaupasta aineet ja pyöräytin guacamolet pöytään. Ei kai pääsiäisenä tarvitse syödä pelkkiä perinneruokia, jos ei huvita 🙂

    Lauantain olin vielä kotosalla ja puuhailin kaikkea, mihin yleensä ei ole aikaa. Luin kirjaa, suunnittelin tulevaa Italian matkaa, katsoin elokuvaa ja sarjoja sekä nautin virpojille varattuja pääsiäisherkkuja. Taisin jopa pestä pyykkiä 😀 Tämä päivä oli todellista akkujen lataamista ja sitä kuuluisaa omaa aikaa.

    Sunnuntaina soiteltiin vanhempieni kanssa ja päätin vähän extempore lähteä käymään vielä kotikotona niiden perinteisten pääsiäisruokien äärellä. Kävin tekemässä kevyen pääsiäistreenin lähes tyhjällä salilla ja hyppäsin lähijunan sijaan kaukojunaan Tampereelle. Myös isovanhempani ja tätini olivat kylässä sekä siskoni lapsensa kanssa kävivät moikkaamassa, joten oli ihana nähdä niin paljon läheisiä näinkin tiiviillä visiitillä 🙂

    Hyppäsin nimittäin jo tänään aamupäivästä paluujunaan, sillä olin varannut iltapäiväksi kauan odottamani hemmottelun, eli kampaajan. Otin kuvan hiusten lähtötilanteesta (vasemmalla): kuuden kuukauden juurikasvu ja kuolleet latvat ovat ahdistaneet jo kuukausia, mutten ole saanut edes kampaajaa mahtumaan kalenteriin. 3,5 tunnin käsittelyssä laitettiin raitoja, sävyä, tehohoitoa ja leikattiin vähintään 10 cm, jotta saatiin tilanne elvytettyä. Aika kivat tuli, vaikka itse sanonkin!

    Vaikka loma oli oikein ihana, en voi sanoa olevani täysin rentoutunut ja palautunut, sillä mua painaa tietyt huolet, joille en voi itse tehdä tällä hetkellä juuri mitään. Ja se vasta kauheaa onkin – luopua kontrollista ja siitä, etten voikaan korjata kaikkea, vaikka kuinka haluaisin. Sanoisin kuitenkin, että pääsiäinen teki kokonaisuudessaan hyvää ja sai mut tajuamaan, että tarvitsen arkeeni lisää tilaa: happea, hetkessä elämistä, oman fiiliksen kuuntelua ja spontaaneja kohtaamisia. Tätä oivallusta aion vaalia tästä eteenpäin ja onneksi kesää kohti elämä tuntuu muutenkin kevenevän hieman 🙂

    Näistä kuulumisista tuli nyt aika sillisalaatti, mutta joskus näinkin! Ja jos teillä muuten on vinkkejä Toscanaan, niin laittakaa tulemaan 🙂

    Keskustelu
    Jaa tämä postaus

    Lukutoukka

    lukutoukka

    Oon pari viime vuotta herätellyt henkiin vanhaa rakasta harrastustani, nimittäin lukemista. Olin joskus varhaisteininä ihan hullu lukutoukka ja muistan kantaneeni kotiin sylikaupalla kirjoja kirjastoista ja kirjastoautosta. Se oli sitä aikaa, kun taisin lukea Potterit läpi seitsemän kertaa 😀 Opiskelujen edetessä lukeminen jostain syystä jäi ja yliopistoaikana luin lähinnä tenttikirjoja. Onneksi en kuitenkaan koskaan täysin vieraantunut lukemisesta ja nyt olen saanut palautettua sen melkein päivittäiseksi harrastukseksi.

    Millaisia kirjoja sitten luen? Sanoisin, että luen tällä hetkellä aika lailla 50-50 faktaa ja fiktiota. Kiinnostuin hyvinvointiteemoista opiskeluaikoina ja olen siitä lähtien kahlannut läpi alan tietokirjallisuutta. Aluksi luin enemmän kehoon liittyviä teemoja, mutta viime aikoina ihmismieli ja itsensä kehittäminen on ruvennut kiinnostamaan enemmän. Fiktiopuolelta olen aina tykännyt dekkareista, mutta nyt olen lukenut enemmän historiallisiin ympäristöihin sijoittuvia romaaneja. Ihan parasta on, jos kirjan jälkeen tekee mieli googlettaa kaikki kyseisen aikakauden tapahtumista 😀

    Oon aina ollut innokas oppimaan uutta ja koen, että kirjojen lukeminen on siihen hyvä keino. Lukeminen on yleissivistävää ja tarjoaa uusia näkökulmia omaan ajatteluun. Lisäksi olen kuullut, että se lisää empatiakykyä. Mulle lukemisen merkitys on näin digiajalla korostunut entisestään – kun keskittymiskyky yleisesti lähenee nollaa, niin kirjan kanssa on hyvä harjoitella rauhoittumista ilman jatkuvaa ärsyketulvaa. Ei ihme, että se vähentää stressiä. E-kirjoja en ole koskaan oppinut lukemaan, mutta äänikirjoista tykkään. Sekin tosin riippuu kirjasta: useimmat tietokirjat toimivat äänikirjoina, mutta romaanit luen mieluummin paperiversiona.

    Hävettää myöntää, mutta mulla meni melkein viisi vuotta ennen kuin sain hankittua Helsingin kirjastokortin. No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Nyt oon ihan rakastanut kirjaston valikoimaan ja palveluun. Kirjoja voi varata helposti netistä tai appin kautta ja ne toimitetaan vielä lähikirjastoon. Kirjastosta lainaamisen lisäksi ostan välillä kirjoja, jotka koen sellaisiksi, että tulen palaamaan niihin myöhemmin. Romaaneja siis hankin harvemmin, mutta saatan lainata niitä kavereilta tai sukulaisilta. Äänikirjapalveluista oon testannut kaikki mitä löytyy ja aktivoin jäsenyyksiäni aina välillä. Tällä hetkellä mulla on niin monta kirjaa kesken / jonossa, että näillä mennään varmaan kesään asti heittämällä.

    Miten sitten päästä lukemisen makuun, jos se on jäänyt? Itselleni on toiminut se, että oon tehnyt lukemisesta osan iltarutiiniani, enkä oikein enää osaa mennä nukkumaan ilman. Toinen motivoiva keino on asettaa itselleen (realistisia) tavoitteita. Päätin viime vuonna, että yritän lukea noin 10 sivua päivässä ja 10 kirjaa vuodessa. Lopulta taisin lukea/kuunnella 24 kirjaa, eli päädyin taas vahingossa ylisuorittamaan 😀 Tärkeää on kuitenkin se, ettei haukkaa liian isoa palaa kerrallaan. Muutama sivu päivässä tekee jo aika monta sivua vuodessa!

    Lopuksi vielä muutama kirjavinkki. Ensinnäkin kirjaan ja arvostelen kaikki lukemani kirjat nykyään Goodreads-palveluun, jossa pidän yllä myös “Want to read” -toivelistaani. Näin pysyn kärryillä siitä, mitä olen lukenut ja saan heti kirjattua ylös, kun joku kaveri tai vaikka bloggaaja vinkkaa hyvästä kirjasta. Parhaat kirjat olenkin löytänyt yleensä juuri suositusten kautta.

    Tämän vuoden parhaat romaanit ovat olleet ehdottomasti Yaa Gyasin Matkalla kotiin ja Anthony Doerrin Kaikki se valo jota emme näe (jota luen parhaillaan). Jos ihmismieli, traumat ja stressi kiinnostavat, niin Bessel van der Kolkin Jäljet Kehossa oli ehdottomasti paras viime vuonna lukemani kirja. Myös Tunne lukkosi on jo klassikkoteos, jonka seuraksi ostin Parisuhteen tunnelukot heti, kun se ilmestyi. Yuval Noah Hararin Sapiens on kirja, jota suosittelen kaikkien lukemaan. Seuraavaksi mulla on jonossa mm. Julia Thurénin Kaikki rahasta.

    Olisi kiva kuulla millainen suhde sulla on lukemiseen ja kiinnostaako aihe enemmänkin? Toki hyviä kirjavinkkejä otetaan myös vastaan! 🙂

    Teema
    Ajatuksia
    Keskustelu
    Jaa tämä postaus

    Vinkit Islantiin – meidän reissu

    vinkit islantiin

    Muutama kaveri on kysellyt multa vinkkejä Islantiin. Vaikka meidän reissusta on kulunut kohta jo vuosi, en oo jakanut sitä yksityiskohtaisesti missään. Kyselin Instagramissa kiinnostaisiko Islannin vinkkipostaus ja se herätti sen verran kiinnostusta, että päätin nyt tarttua toimeen. Lisäksi mulla on pikkuisen ikävä Islantia, joten näiden kuvien läpikäynti herätti vaan ihania muistoja.

    Voin kertoa jo nyt, että juttua riittää! Kuvia oli luonnollisesti satoja ja islantilaiset nimet niin hankalia, ettei niitä voi muistaa 😀 Keräsin tähän listaan nyt vinkkejä paikoista matkakertomuksen muodossa. Me oltiin Islannissa neljä yötä ja yritettiin nähdä tuona aika mahdollisimman paljon. Me ei varattu etukäteen mitään järjestettyjä retkiä, vaan vuokrattiin auto alle ja kierrettiin itse ne paikat, mitkä haluttiin nähdä.

    Ensin muutama yleisempi vinkki:

    1. Ensinnäkin Islannissa autovuokra on must. Niko hoiti meillä sen osuuden, joten vinkkejä sen suhteen ei juuri ole. Paitsi, jos haluat sisämaahan vaikeille autoreiteille, niin auton pitää olla sinne soveltuva.
    2. Majoitus on kallista etenkin sesonkiaikoina, joten jos mahdollista, matkusta sesongin ulkopuolella tai varaa majoitukset ajoissa. Käytin Booking.comia ja Airbnb:tä, joista jälkimmäisessä tarjonta oli tosi rajattua.
    3. Sää Islannissa on todella arvaamaton, joten varaudu siihen, että suunnitelmat voivat elää (kuten meillä hiekkamyrskyn takia) ja ota säätiedoitukset tosissasi.
    4. Islannissa on joka tapauksessa kallista, joten tiedosta se. Mun mielestä tää maa on niin uniikki, ettei sinne kannata lähteä pihistelymatkalle. Suomikin on kallis maa, joten meille se hintaero ei ole edes niin tuntuva kuin monelle muulle. Relaa ja käytä energiasi johonkin muuhun kuin hintojen kauhisteluun.
    5. Vika vähän turhamaisempi vinkki: värikkäät vaatteet näyttävät kuvissa superkivoilta! Makuasioita, mutta vertaa vaikka näissä kuvissa mun ja Nikon vaatteita 😀 Itsehän en omista juuri mitään värikästä, joten en ruvennut niitä reissua varten hankkimaan. Mutta jos sulla on värikäs takki tai paita, niin nappaa mukaan!

    Sitten pikemmittä puheitta kohteiden kimppuun! Meidän piti ekana kokonaisena päivänä lähteä ajamaan Etelä-Islantiin, mihin oltiin varattu seuraavan yön majoitus. Ja sinne lähdettiin, kunnes jossain vaiheessa auto rupesi keikkumaan tuulessa aikalailla. Tsekkasin säätiedotteet, jotka sanoivat, että etelässä on hiekkamyrsky, joka voi jopa naarmuttaa auton, ja lisäksi osa tiestä oli kokonaan suljettu. Niinpä muutettiin suunnitelmaa lennosta ja koukattiin Golden Circlelle. Tällä alueella sijaitsee Islannin suosituimmat turistikohteet, sillä siellä on paljon nähtävää ja se on lähellä Reykjavikia.

    Ensimmäinen kohde oli Kerid Crater, jonka monen muun paikan tavoin bongasin Saran blogista. Paikka ei ollut ihan yhtä maaginen kuin Saran kuvissa, sillä pohjalla oleva järvi oli jäässä. Lisäksi hullu tuuli sai mut kiertämään kraaterin reunat kaukaa 😀 En sanoisi must see -paikaksi, mutta helppo kohde lähellä autotietä.

    Seuraavaksi lähdettiin metsästämään Bruarfossin vesiputousta. Ja nimenomaan metsästämään, sillä ajoreittiä paikalle oli vaikea löytää! Kyseltiin neuvoja huoltoasemalta ja löydettiin kävelyreitin lähtöpisteelle. Tämä taisi olla joku vähän pidempi reitti, sillä käveltiin joen vartta kolmisen kilometria edestakaisin. Hauska minivaellus, kirkas taivas ja vaihtelevia maisemia – tää nousi päivän suosikiksi!

    Jos haluat nähdä Geysirin, Strokkur on must see. Mun mielestä paikka oli vähän tylsä, sillä paikalla oli busseittain turisteja ja viereen oli pystytetty kunnon turistikeskus matkamuistomyymälöineen. Käytiin katsomassa pari purkausta ja paikka oli nopeasti nähty.

    Samaan luokkaan menee Gullfoss. Ihan kiva, mutta mielestäni Islannissa on paljon mielenkiintoisempiakin vesiputouksia.

    Päätettiin Golden Circle Secret Lagooniin, mihin olin varannut liput väärälle päivälle (koska myrsky), mutta saatiin ne vaihdettua pientä lisämaksua vastaan. Ihana uimapaikka, vaikka porukkaa riitti täälläkin. Vieressä mini-geysirit purkautuivat ja tuntui jännältä uida näin “elävässä” ympäristössä.

    Matkalla yöpymispaikkaan (jonne lopulta päästiin kuitenkin) pysähdyttiin vielä Seljalandsfossilla. Oli juuri tulossa pimeää ja sääkin vaihtui sateiseksi. Islannissa näitä vesiputouksia riittää, mutta mielestäni tämä oli yksi hienoimmista, sillä vesiputouksen taakse pääsee kävelemään!

    Toinen päivä startattiin ajamalla kohti Jökulsarlonia auringonpaisteessa. Tällä pätkällä oli reissun upeimmat maisemat – etenkin, kun jäätikkö kohosi horisonttiin, tuli aika epätodellinen olo. Meidän suunnitelmat elivät taas jonkin verran, sillä Fjadrargljufurin kanjoni oli harmiksemme suljettu. Kannattaa siis tsekata kohteita etukäteen, sillä joskus niitä suljetaan vaarallisten olosuhteiden tai liian suosion vuoksi (jotta herkkää luontoa ei kuluteta liikaa).


    Kun kerta emme päässeet kanjonille, päätimme pitää extempore-tauon Fjallsarlonilla. Siellä pääsi tutkailemaan jäätikköä ja “jäätikköjärveä” vähän lähempää sekä seisomaan lohkareiden päällä (omalla vastuulla ;)). Suosittelen käymään jossain jäätikön reunalla olevista kohteista, mutta tämä tuskin on niistä hienoin. Toki fiilikseen vaikuttaa myös se, että tässä vaiheessa sää vaihtui taas kerran harmaaksi ja sateiseksi.

    Ja sitten reissun ehkä suurin pettymys, nimittäin Jökulsarlon ja Diamond Beach! Olisin tietty voinut tsekata tämänkin kohteen tarkemmin etukäteen, sillä eihän siellä mitään jäälohkareita ollut tällä kelillä 😀 Pikkuisen harmitti se, että ajettiin näin pitkälle itään pelkästään tätä kohdetta varten. Onneksi ajomatkan maisemat olivat niin ainutlaatuisia (jäätikköä, laavakenttää, sammalpeltoa…), ettei sentään ihan turha reissu ollut. Ja oli sumuisessa ja sateisessa Diamond Beachissa oma mystinen tunnelmansa. Oikealla kelillä tämä on varmasti upea paikka, googleta vaikka kuvia!

    Diamond Beachin jälkeen käännyttiin siis ajamaan takaisin kohti Reykjavikia. Yksi vaihtoehto on ajaa koko saari ympäri, mutta siihen meillä ei valitettavasti ollut aikaa tällä kertaa. Jäipähän jotain nähtävää ensi kerralle saaren itä- ja pohjoisosista 😉

    Takastulomatkalla pysähdyttiin Black Sand Beachilla. Täytyy sanoa, ettei tämäkään kohde ollut niin vaikuttava kuin mitä odotin – johtui ehkä siitä valtavasta turistimassasta, mikä täällä parveili. Musta hiekka ei enää tässä kohtaa reissua tuntunut niin ihmeelliseltä, kun olin jo nähnyt silmänkantamattomiin mustaa laavakenttää. Tämä on muuten se paikka, jossa aallot ovat niin voimakkaita, että ovat vieneet turisteja mukanaan, joten ole varovainen.

    Tokan päivän vikoja kohteita olivat Skogafossin vesiputous ja Seljavallalaugin uimapaikka. Näyttävän vesiputouksen päälle pääsee kävelemään, mikä oli hauska kokemus. Uimapaikka sen sijaan oli suuri pettymys – paikka oli selvästi “hylätty” kaikelta ylläpidolta, minkä vuoksi siellä oli todella likaista. Päivän päätteeksi paikalla oli myös todella paljon porukkaa, mikä teki esim. vaatteiden vaihtamisen vähän hankalaksi. Vaikka tästäkin paikasta on u-p-e-i-t-a kuvia, en silti suosittele – paitsi jos välttämättä haluat ne kuvat, niin mene paikalle aikaisin aamulla.

    Kolmas päivä startattiin Reykjavikista. Tämä päivä haluttiin ottaa vähän iisimmin kahden intensiivisen reissupäivän jälkeen. Ajeltiin Reykjadalurin minivaellukselle, joka osoittautui meidän molempien suosikkipaikaksi! Noin kolmen kilometrin nousujohteinen reitti joelle, jossa tulikuuma ja jääkylmä vesi kohtaavat. Veden lämpötila vaihteli sen mukaan missä kohtaa satuit lillumaan. Hurjasti siistimpi kuin Seljavallalaug!

    Seuraavana päivänä luin, että kyseinen kohde suljettiin liian suosion vuoksi. Aamupäivällä paikalla oli vielä rauhallista, mutta takaisin tullessa autot eivät enää mahtuneet parkkipaikalle, joten en ihmettele. Toki kolmen kilometrin lenkille mahtuisi paljon enemmänkin ihmisiä, mutta islantilaiset haluavat suojella luontoa kulumiselta, mikä on tietysti hieno juttu.

    Matkalla takaisin Reykjavikiin poikettiin vielä Thingvellirin kansallispuistossa, jonka voi halutessaan yhdistää myös Golden Cirle -kierrokseen. Puisto on iso alue, joten siitä on vähän vaikea muodostaa kokonaismielipidettä. Mulle tuli luonnosta mieleen vähän Suomen lappi 😀 Mieleenpainuvin hetki oli kävellä mannerlaattojen välissä.

    Ilta vietettiin Reykjavikissa. Keskusta on näkemisen arvoinen värikkäine taloineen, mutta meille luonto oli ehdottomasti tärkeämpi kuin kaupunkiin tutustuminen. Yksi juttu oli kuitenkin pakko testata, nimittäin sataman tuoretta kalaa ja hummerikeitto!

    Neljäs ja viimeinen päivä lähdettiin ajamaan Länsi-Islantiin, eli Reykjavikista pohjoiseen kohti Snaefellsnesin niemimaata. Matkalle osui yksi vedenalainen tunneli, josta piti maksaa tunnelimaksu. Muuten saatiin ajella todella rauhassa ja taas upeassa auringonpaisteessa! En vieläkään usko, kuinka hyvä tuuri meillä kävi säiden suhteen. Pari pientä sadekuuroa ei tuntuneet missään 😀

    Eka pysäkki oli hauska miniallas keskellä ei mitään, eli Landbrotalaug hot spring. Paikalla oli yksi seurue ennen meitä, mutta päästiin pian pulahtamaan. Oon kuullut, että tänne voi pahimmillaan joutua jonottamaan.

    Tämä(kin) päivä jäi mieleen maisemien puolesta, vaikka tässä vaiheessa reissua hohtavat jäätiköt, jylhät vuoret ja sadat vesiputoukset eivät enää yllättäneet. Ajeltiin Arnastapiin ja takaisin tullessa vuoristoreittiä niemimaan pohjoispuolelle. Mentiin sen verran ylös, että lumen määrä lisääntyi huomattavasti! Reitti oli silti hyvin hoidettua asfalttitietä, joten ei huolta sen suhteen.

    Viimeinen kohteemme lännessä oli Kirkjufell ennen kuin kurvailtiin takaisin Reykjavikiin. Jos olet GOT-fani, saatat syttyä tästä paikasta vielä enemmän, kuten myös muutamasta muusta Islannissa 😀

    Päätettiin vika päivä ja koko reissu Blue Lagooniin. Liput maksavat maltaita, mutta paikka on sen arvoinen! Itse olin ainakin ihan fiiliksissä, vaikka porukkaa riittikin. Muista varata etukäteen, sillä tämä on aina loppuunmyyty!

    Kokonaisuudessaan oon todella tyytyväinen meidän reissuun! Neljä kokonaista päivää riitti hyvin maahan tutustumiseen, vaikka toki Islannissa saisi kulumaan viikkoja. Paljon jäi vielä näkemättä, mutta onpahan jotain, minkä takia palata!

    Jos jokin negatiivinen juttu pitää keksiä, niin Islanti on aikamoisen turistibuumin alla tällä hetkellä. Sitä ei ehkä tajua ennen kuin siellä on. Harva julkaisee kuvia turistijoukoista ja itsekin elin siinä harhaluulossa, että “luontokohteissa” on suhteellisen rauhallista. Etenkin ajoreittien varrella olevat kohteet ovat suosittuja ja kaikki turistit eivät valitettavasti osaa kunnioittaa Islannin herkkää luontoa (tai käyttäytyä ylipäänsä…). Islanti on pieni maa ja luulen, että kohteiden vierailijamääriä tullaan rajoittamaan jatkossakin, joten kannattaa tsekkailla niitä etukäteen.

    Toivottavasti tästä oli sulle apua ja jos pääsit tänne asti niin olisi kiva kuulla ootko käynyt Islannissa tai mikä siellä sua erityisesti kiinnostaisi! 🙂

    Teema
    Ajatuksia
    Keskustelu
    Jaa tämä postaus