Hellitä vähän

Selaa teemaa:

Ajatuksia

    Mistä lisää tunteja vuorokauteen?

    lisää tunteja

    Pohdiskelevat tekstit ovat jääneet blogista viime aikoina vähän vähemmälle, mutta sille on syynsä, sillä arki on imaissut mut vahvasti sisäänsä. Eikä se ole pelkästään huono asia, sillä rakastan arkea! Etenkin näin syksyllä tuntuu, että on ihana elää tasaista arkea, inspiroitua työjutuista ja saada treenirytmi taas kuntoon. Mutta siinä se ongelma onkin, sillä mun arki ei ole ollut kovin tasaista tai ainakaan tasapainoista viime aikoina.

    Mistä sitten tietää, ettei arki ole tasapainossa? Ainakin itselläni se tuntuu jatkuvana kiireenä takaraivossa. Ajanhallinnan karkaamisena. Levosta ja yöunesta tinkimisenä. Oman ajan puutteena. Ja sekös vasta ärsyttääkin, sillä nimenomaan niihin haluaisin panostaa! Kierre ruokkii itseään ja pian huomaan kiitäväni oravanpyörässä viikkoja läpi. Tuntuu, että on jatkuvasti perjantai. Eikä vaan hyvällä tavalla, vaan sillä tavalla, että mihis tää viikko taas katosi. En ymmärrä, miten perheelliset ehtivät tekemään yhtään mitään, jos multakin loppuu tunnit vuorokaudesta?

    lisää tunteja

    lisää tunteja

    Olen kuullut monestakin tuutista, etteivät ylikuormittuneet ihmiset uuvu pelkästään työstä, vaan myös vapaa-ajasta, sillä koko ajan ollaan tekemässä jotain. Esimerkiksi Hanna-Kaisan (joka on ollut myös mun valmentaja <3) Vahvaradiossa on loistava jakso palautumisesta. Siinä todetaan, että lauantai on yllättäen monelle viikon kuluttavin päivä, sillä sinne tungetaan kaikkea, mitä viikolla ei ehdi tekemään. Tunnistan itseni. Haluaisin tehdä niin paljon, mutta aikaa on rajallisesti ja tarvitsen myös aikaa työstä palautumiseen.

    On siis tehtävä jotain vähemmän tai fiksummin. Koti on kieltämättä vienyt energiaani enemmän kuin yleensä. Pakko hidastaa tahtia. Liikuntaan ja ruokaan haluan nyt panostaa, sillä ne jäivät kesällä vähemmälle, mikä tuntuu ja näkyy sekä kropassa että omassa fiiliksessä. Mutta senkin kanssa pitäisi oppia joustavammaksi – ei niin, että se on joko viisi tai nolla treeniä viikossa. Parisuhde ja ystävät ovat niitä kaikkein tärkeimpiä, mutta miten ne aina jäävätkin ajankäytössä viimeiseksi? Ei hyvä.

    lisää tunteja

    lisää tunteja

    Olen ottanut taas bullet journalin (mistä kirjoittelin täällä) haltuun ja kirjannut sinne vähän viikon menoja ja tehtäviä. Helpottaa heti, jos ne ovat jossain ylhäällä, eikä päässä viemässä kapasiteettia. Mutta se ei vielä riitä, on pakko tehdä jotain fiksummin. Tässä pieniä arjenhelpotusjuttuja, joita listasin muistutukseksi itselleni:

    • Tilasin viime viikolla ruokaostokset kotiin ja säästin kaupassa haahuiluun käytetyn ajan sekä turhat heräteostokset. Tätä voisi tehdä myös jatkossa.
    • Teen ruokaa aina ison satsin kerralla ja syön siitä vähintään pari päivää.
    • Yhdistän treenit joko aamun tai iltapäivän työmatkaan. Vaatii vähän suunnittelua pakkaamisen ja eväiden suhteen, mutta säästää paljon aikaa, kun ei tarvitse turhaan käydä kotona kääntymässä.
    • Kahvittelun sijaan pyydän ystävän mukaan lenkille. Tulee ulkoilut ja koiran lenkitys hoidettua samalla, kun voi vaihtaa kuulumisia.
    • Venyttelen tai teen pikaisen kotitreenin samalla, kun katson lempiohjelmaani (joita on tällä hetkellä tasan yksi, koska niistäkin on pakko karsia).
    • Otan pienen hetken rauhoittumiselle työpäivän jälkeen ja laitan meditaationauhan soimaan bussissa tai junassa. Antaa kummasti fokusta loppupäivän askareisiin.
    • Ajoitan sähköpostin ja somettamisen pariin hetkeen päivässä, enkä vilkuile puhelinta jatkuvasti. Todo-listalla on vielä karsia kaikki turhat notifikaatiot.
    • Uskallan sanoa tarvittaessa ei turhille menoille, jotka eivät oikeasti anna mulle mitään.
    • Priorisoin unta erityisesti viikonloppuisin. Auttaa muuten kaikkeen elää elämäänsä ilman univelkaa.

    lisää tunteja

    Oisko teillä jotain vinkkejä, miten saatte arjesta toimivaa tinkimättä palautumisesta? Tai ylipäänsä ajatuksia tai toiveita aiheeseen liittyen? Voisin jakaa seuraavalla kerralla vaikka vinkkejä omista palautumiskeinoistani 🙂

    Keskustelu
    Jaa tämä postaus

    Lomakuulumisia ja läsnäoloa

    lomakuulumisia

    Heippa pitkästä aikaa! Olen ollut nyt viikon lomalla ja käyttänyt tämän viikon oikeastaan vain ja ainoastaan rauhoittumiseen ja rentoutumiseen. Ennen lomaani stressikäyrä huiteli jo taivaissa, sillä sen lisäksi, että aloitin uuden projektin vielä viikkoa ennen lomaa, tapahtui myös iloisia (mutta stressaavia) asioita asuntorintamalla. Vielä on muutama asia selviteltävänä, mutta sen jälkeen voin toivottavasti kirjoitella tännekin kotiasioista enemmän.

    Päätin jo etukäteen, etten ota mitään paineita neljän viikon kesälomani suhteen, kuten täällä kirjoittelin. Lomani alkoi perinteisesti Ruisrockista, mikä on aina mahtava, mutta samalla aika kuluttava aloitus lomalle. Sen jälkeen meni muutama päivä ennen kuin pääsin kunnolla lomamoodiin, eli totuin siihen, ettei mun tarvitse tehdä oikeasti yhtään mitään. Onneksi ympäristö tarjosi sille hyvät puitteet, sillä karkasin heti mökille perheeni pariin (ja poistin puhelimesta kaikki töihin liittyvät sovellukset notifikaatioineen). Eilen siirryin tuolta mökiltä poikaystäväni mökille ja rentoilu jatkuu.

    lomakuulumisia

    lomakuulumisia

    Täytyy kyllä kiittää tuuriani sään suhteen, sillä voiko parempia kelejä ihminen lomalleen toivoa? Tällä hetkellä fiilistelen loman ensimmäistä sadekuuroa, mutta muuten on paistanut joka päivä ja oon päässyt nauttimaan Suomen kesästä ihan täysiä. Pilvetön taivas, auringon lämpö iholla, viilentäviä pulahduksia, souturetket tyynessä joessa, toinen toistaan upeammat auringonlaskut… Näissä hetkissä on helppo olla onnellinen 🙂

    Yhtä asiaa tulee lomalla pohdittua paljon, nimittäin läsnäolon taitoa. Tunnistat varmaan sen tunteen, että koko vuoden odotat lomaa ja sitten kun se on käsillä, niin ajatus on jo jossain muualla? Kuinka vaikeaa se välillä onkin vain pysähtyä ja nauttia hetkestä? Ihmisen mieli on niin herkästi kiinni joko tulevassa tai menneessä – itselläni usein tulevaisuudessa, kuten nyt esimerkiksi uudessa kodissa. Mutta jos elämme aina tulevaisuudessa, voimmeko koskaan olla tyytyväisiä nykyhetkeen? Aina vaan pitäisi olla jotain enemmän, jotain paremmin.

    lomakuulumisia

    Loma on hyvä hetki harjoittaa läsnäoloa, mihin olen onneksi kiinnittänyt huomiota viime vuosina. Kunhan ei vedä tätäkään asiaa yli ja rupea suorittamaan läsnäoloa – välillä, kun tuntuu, että sisäinen itsekriitikkoni meinaa ylisuorittaa tässäkin asiassa. Eihän siitä mitään tule, jos ei anna itselleen lupaa haaveilla 🙂 Kun vaan muistaa sen, että asiat ovat aika ihanasti juuri nyt.

    Loppuloman aikataulun pyrin pitämään joustavana, mutta onhan tässä kaikenlaista kivaa tulossa. Aion ainakin poimia vadelmia, käydä asuntomessuilla ja Yyterin hiekkarannoilla, harjoitella (taas kerran) golfia, pohtia sisustusvalintoja, juhlia valmistujaisia ja häitä. Ennen kaikkea aion kuitenkin rentoutua ja olla vaan. En siis ota paineita myöskään blogin päivittämisestä, joten parhaiten pysytään kuulolla Instagramin puolella!

    Teema
    Ajatuksia
    Keskustelu
    Jaa tämä postaus

    Huolettomat kesäpäivät

    huolettomat kesäpäivät

    Mun on pitkään pitänyt kirjoittaa blogiin stressistä, mutta se on niin iso aihe, etten oikein tiedä mistä aloittaa. Suorittajaluonteena olen aina stressannut, mutta kuluttavaksi stressi on yltynyt vasta työelämässä. Toki stressasin jo opiskeluaikana, mutta silloin se oli erilaista – ensinnäkin tosi väliaikaista (tenttiviikot) ja lähinnä omaan opintomenestykseen liittyvää. Työelämässä stressi on jotenkin enemmän läsnä, sillä vaikken paiskisikaan ylitöitä, koen, että jatkuvasti olisi varaa parantaa. Olen itseni lisäksi vastuussa myös työnantajani maineesta ja menestyksestä, minkä vuoksi olen työlleni vielä paljon omistautuneempi kuin koulukirjoille.

    huolettomat kesäpäivät

    huolettomat kesäpäivät

    En haikaile takaisin opiskeluvuosiin, mutta jotain kaipaan noilta ajoilta: huolettomuutta ja yhteisöllisyyttä. Tajusin nimittäin, että myös stressinhallintakeinoni ovat muuttuneet aika paljon sitten opiskeluaikojen. Opiskelijana huolia tuli usein jaettua kavereiden kanssa ja opiskelijayhteisöstä löytyi aina tukea. Suorituspaineet tanssittiin pois ja elämä oli, no, huoletonta.

    Nykyisin stressinhallintakeinoni ovat aika erilaisia. Vetäydyn helposti omiin oloihini lataamaan akkuja, nukun, luen, käyn kävelemässä, joogaan tai meditoin. Nämä ovat myös niitä keinoja, joita helposti ulkopuolelta suositellaan. Näin kesällä huomaan kuitenkin kaipaavani paljon enemmän muiden ihmisten seuraa opiskeluvuosien tapaan. Huolettomia ja kepeitä päiviä, jolloin ei tarvitse olla jatkuvasti looginen ja järkevä.

    huolettomat kesäpäivät

    huolettomat kesäpäivät

    Tämä viikonloppu on ollut juuri sitä. Hyviä ystäviä, iloa ja naurua. Herkullista ruokaa, skumppaa ja valokuvaamista. Inspiroitumista, rentoutumista ja vähän avautumistakin. Introverttina en edelleenkään koe olevani omimmillani suurissa porukoissa, mutta läheisistä ystävistä saan valtavasti energiaa.

    Yöunet jäivät vähän vähemmälle, mutta ai että teki hyvää.

    huolettomat kesäpäivät

    huolettomat kesäpäivät

    Millaisia keinoja sulla on stressinhallintaan? Oletko yhtä pöllö kuin allekirjoittanut ja unohdat välillä, kuinka tärkeitä tällaiset pienet irtiotot arjesta ovat?

    Ps. Punainen tuntuu olevan nyt kuuminta hottia 😀

    Keskustelu
    Jaa tämä postaus