Hellitä vähän

Selaa teemaa:

Ajatuksia

    Aloittelijan vinkit eettiseen pukeutumiseen

    nepra terra tights

    Kaupallinen yhteistyö: Népra

    Vaateteollisuuden päästöjen lisäksi vaatteiden eettisyys puhututtaa yhä enemmän. Aihe on valtava, joten totean heti aluksi, etten ole alan asiantuntija – vaikka aiheesta kiinnostunut kuluttaja olenkin. Olen huomannut, että kulutuskäyttäytymiseni on muuttunut kovasti viime vuosina ja nykyään punnitsen valintojani yhä useammin myös ekologisesta ja eettisestä näkökulmasta. Tarvitsenko tätä todella? Voisinko löytää tämän käytettynä? Entä jos huoltaisin vanhaa uuden ostamisen sijaan?

    Ilokseni olen päässyt tekemään yhteistyötä suomalaisen Népran kanssa, joka liputtaa näitä arvoja ja taistelee vaateteollisuuden kipukohtia vastaan. Népra Famin jäsenenä haluan kertoa teille Népran tarinaa ja sitä, kuinka omilla valinnoillaan voi todella vaikuttaa. Népran urheilu- ja vapaa-ajan vaatteet ovat olleet suosikkejani jo kauan ennen yhteistyötä, ja blogissakin niitä on näkynyt mm. täällä ja täällä.

    Täysin ekologinen ja eettinen vaate on mielestäni utopiaa, sillä jokainen tähän maailmaan tuotettu vaatekappale kuluttaa maapallon resursseja tavalla tai toisella. Onneksi markkinoilla on kuitenkin brändejä, jotka kiinnittävät raaka-aineisiin, tuotantotapaan ja toimitusketjuun enemmän huomiota kuin toiset. Itselleni on suuri plussa, jos todella tiedän mistä, missä ja millaisissa oloissa vaatteeni on tuotettu. Népran vaatteissa näitä asioita ei tarvitse arvailla, sillä he kertovat avoimesti koko tuotantoketjustaan. Kurkkaa vaikka nämä kuvat Tallinnan tehtaalta!

    Olen ainakin itse törmännyt siihen ongelmaan, että eettisempien vaatteiden valinta on välillä varsinaista salapoliisityötä. Ymmärrän hyvin, miksi moni luovuttaa, sillä tietoa ei ole todellakaan helposti saatavilla. Jos ostopäätöksen eteen pitää nähdä valtavasti vaivaa, kuluttaja menee usein sieltä, mistä aita on matalin. Tämän vuoksi onkin hienoa, että Népra pyrkii tuomaan tietoa kaikille helposti saataville bloginsa kautta. Oma lempparini on tämä eettisen ostamisen opas, josta löytyy lista myös muista eettisemmistä brändeistä! Tämä osoittaa hyvin sen, että Népra todella pyrkii vaikuttamaan koko alaan pelkän oman edun tavoittelun sijaan.

    Mitä eettisyys sitten vaateteollisuudessa tarkoittaa? Täytyy myöntää, etten itse ollut ihan satavarma ennen kuin tutustuin Népran oppaaseen. Ekologisuus on nyt kovasti pinnalla, mutta eettisyydestä puhutaan ehkä vielä vähemmän, vaikka toki esimerkiksi lapsityövoiman käyttö on puhuttanut jo pitkään. Lapsityövoiman lisäksi eettisyys tarkoittaa sitä, että työntekijät saavat työstään riittävää palkkaa, työskentelevät kohtuullisissa työvuoroissa, eivät koe syrjintää tai joudu työskentelemään epämukavissa tai jopa vaarallisissa työolosuhteissa. Kun näitä asioita luettelee, niin tulee olo, että näidenhän pitäisi olla itsestäänselvyyksiä – mutta valitettavasti niin ei ole.

    Kuten Népran oppaassakin opastetaan, eettisempi kuluttaminen lähtee siitä, että arvostat omia vaatteitasi (tai muita tavaroitasi) ja pidät niistä hyvää huolta. Tämä voi tarkoittaa sitä, että viet kengät suutarille tai kampaat nukat pois neuleesta uusien ostamisen sijaan. Vaatehuolto on asia, jota itse vielä harjoittelen, mutta missä haluan ehdottomasti kehittyä! Jos et löydä tarvitsemaasi omasta kaapista, harkitse lainaamista ta käytettynä ostamista. Itse olen ostanut erityisesti huonekaluja käytettynä (tori.fi toimii), mutta myös esimerkiksi klassikkotalvikengät löytyivät Facebook-kirppikseltä.

    On aina eettisempi valinta olla ostamatta uutta, mutta välillä sitäkin on pakko tehdä. Tällöin kannattaa tukea eettisiä brändejä ja ostaa vain tuotteita, joille tietää tuleva paljon käyttöä. Népran tuotteet ovat designiltaan minimalistisia ja laadukkaita, jotta ne menevät useampaan eri sesonkiin ja kestävät sekä aikaa että käyttöä. Satsaa laatuun ennemmin kuin määrään ja yritä löytää oma tyylisi, jotta vaatekaappia ei tarvitse olla uusimassa jatkuvasti. Olen kirjoittanut kestävien vaatevalintojen tekemisestä enemmän myös täällä.

    Näissä kuvissa olen pukeutunut Népran Dubhe hoodieen, Juno long sleeveen sekä Népran klassikoihin, Terra-trikoisiin. Dubhen ja Terran mitoitus on vähän poikkeava, sillä Dubhe on unisex-mallia ja Terra aika napakkaa mitoitusta. Käytän yleensä kokoa M, mutta Dubhesta kokoni on S ja Terroissa L. Juno puolestaan on “normaalia mitoitusta”, eli mulla M. Onneksi Népralta löytyy hyvät size guidet 🙂 Néprojen lisäksi päältäni löytyy syksyn luottovaate, eli Nanson takki sekä ainakin viisi vuotta vanhat Conversen tennarit.

    Népran neljännen syntymäpäivän vuoksi nämä yrittäjänaiset tarjoavat ensi viikon ajan 15% alennuksen kaikista tuotteista Népran verkkokaupassa. Alennuksen saat automaattisesti kassalla maanantaista 11.11. sunnuntaihin 17.11.. Népralla on todella harvoin alennuksia, sillä he eivät halua tukea turhaa kulutushysteriaa ja vaatteiden hintojen polkemista. Mielestäni se on hieno periaate, mikä näkyy mm. siinä, että Népran verkkokauppa on kiinni Black Fridayna. Nyt on siis hyvin ainutlaatuinen mahdollisuus testata Népran vaatteita pikkuisen edullisemmin! Ja voin varoittaa, että saatat jäädä koukkuun 😉

    Kaupallinen yhteistyö / vaatteet saatu: Népra

    Teema
    Ajatuksia
    Keskustelu
    Jaa tämä postaus

    Lomaterkut

    vilna

    Avasin tänään tietokoneen toista kertaa lomani aikana. Kun kolme viikkoa sitten jäin lomalle, päätin, että kone pysyy kiinni mahdollisimman paljon, ja se päätös on pitänyt. Nyt teki kuitenkin mieli tulla huikkaamaan blogiin muutama sana lomafiiliksistä. Lomailen vielä tämän viikon, mutta jotenkin tämä viikko tuntuu jo arkeen laskeutumiselta. Ja hyvä niin – kerrankin sen voi tehdä pehmeästi, jotta ensimmäinen työviikko ei tunnu sitten ihan maailmanlopulta 🙂

    Postauksen kuvat ovat Vilnasta, joka oli kesälomani extempore-ulkomaanmatka. Ajattelin ensin, etten lähde ulkomaille Italia-reissun jälkeen, mutta kun siskoni tarjosi mahdollisuutta lähteä mukaan hänen työmatkalleen, en kauaa harkinnut. Lyhyet lennot, ilmainen majoitus, omaa aikaa ja mieleistä matkaseuraa – olin myyty!

    Olin käynyt Vilnassa Baltian matkallamme 15-vuotiaana, mutta mielikuvia ei juuri ollut. Kaupunki on yhdistelmä kaunista vanhaa kaupunkia ja rosoisempia esikaupunkialueita, mikä tekee siitä mielenkiintoisen ja omalla tavallaan viehättävän. Neljä päivää oli sopiva aika tutustua kaupunkiin ja jäi vielä sopivasti aikaa lueskella kirjaa puistonpenkeillä tai tehdä hölkkälenkkejä kaupungin puistoihin. Taisin muutamat Frendit-jaksotkin katsoa hotellilla kelin ollessa aika epävakainen 🙂 En oo juuri matkustanut yksin, joten mulle päivien viettäminen yksin vieraassa kaupungissa oli jo kiva elämys itsessään. Vilnasta löytyy lisää mun Instagramin (emmite) kohokohdista ja kysele toki, jos kaipaat vinkkejä kaupunkiin!

    Vilnan lisäksi oon ehtinyt tehdä kolmessa viikossa kaikenlaista, vaikka oon yrittänyt ottaa niin chillisti kuin vain voi. Parasta onkin, että harvat jutuista oli etukäteen suunniteltu, sillä halusin lomalle nimenomaan tyhjän kalenterin ja mahdollisuuden tehdä juuri sitä, mitä tekee mieli. Tein pienen listan lähinnä itselleni muistoksi siitä mitä kaikkea sitä sitten tulikaan koettua:

    • aloitin loman perinteisesti Ruissista – tänä vuonna mummopaketilla, eli pe+su-lipuilla (jotta lauantain välipäivänä voi koomata rauhassa)
    • kävin moikkaamassa isovanhempiani sekä Turussa että Hämeenkoskella. Olen niin kiitollinen, että mulla on vielä kaikki neljä isovanhempaa elossa ja voivat hyvin!
    • ostin joogakortin Rootsiin ja oon käynyt testaamassa eri joogatunteja – myös Leblonin aurinkoisella terassilla
    • haahuilin yksin Helsingissä ja kävin fiilistelemässä vanhoja kotikulmia Punavuoressa
    • vietin aikaa kotikotona Nokialla kummipoikani kanssa ja käytiin mm. kotieläinpuistossa
    • kävin moikkaamassa myös kummityttöäni ja katsastamassa heidän uuden upean kotinsa!
    • kävin äitin kanssa kesäteatterissa ja shoppailemassa työvaatteita Nanson outletissa
    • päädyin Ed Sheeranin keikalle päivän varoitusajalla. Olihan se nyt ihana!
    • kävin Nikon kanssa katsomassa uuden Leijonakuninkaan ja vuodatin pari kyynelettä (kuulemma alkuperäisessä itkin pienenä ihan kunnolla)
    • tartuin golf-mailaan ensimmäistä kertaa sitten lumikinosten
    • sain polkupyörään uuden eturenkaan varastetun tilalle ja fiilistelin pyöräilyä niin paljon, että pohdin vakavasti ensimmäisen oman pyörän ostamista
    • valvoin melkein aamukuuteen bailaten latotansseissa kavereiden kolmekymppisissä
    • luin yhden koskettavimmista kirjoista pitkään aikaan, Love Warriorin. Kuuntelin myös kirjoja, viimeisimpänä Nokian tarinan Risto Siilasmaan näkökulmasta
    • kävin vihdoin Hietsussa biitsillä viidennen Helsinki-vuoden jälkeen
    • hemmottelin itseäni hieronnalla, joka osoittautuikin aika tuskalliseksi hartiajumien murjomiseksi (mutta teki niin hyvää!)
    • katsoin Nikon kanssa Stranger Thingsin kolmannen kauden enkä oikein tiedä mitä mieltä olin siitä – ehkä vähän itseään toistava juoni jo?
    • sain vihdoin lenkkeilyn mieluisaksi harrastukseksi jota tykkään tehdä 1-2 kertaa viikossa. Tämä on ihan uutta mulle, sillä oon vihannut juoksemista about koko elämäni
    • oon viettänyt päiviä ihan vain kotona akkuja ladaten, elämää pohdiskellen ja omista rutiineista nauttien

    Aikamoinen lista ja vielä on lomaa jäljellä! Ei ihme, että on jo sellainen kaiken saanut fiilis tämän kesän osalta, vaikka paljon kivaa on vielä tiedossa 🙂 Ja vaikka lista on pitkä, tästä kesästä on puuttunut kaikki väkisin suorittaminen, mikä on ihan tosi jees. En oo jaksanut ottaa paineita edes hienoista hellekeleistä, vaan jäänyt sohvalle makoilemaan, jos on tuntunut siltä. Tätä rentoutta kun saisi tuotua arkeenkin!

    Keskustelu
    Jaa tämä postaus

    Hidastetaanko vähän?

    hidastetaanko vähän

    Töitä vähintään ysistä viiteen, salille neljä kertaa viikossa. Milon kanssa lenkille aamulla ja illalla. Kaupassa pitäisi käydä ja prepata terveelliset ja ympäristöystävälliset ruuat. Instagramiin pitäisi postata vähintään joka toinen päivä tai algoritmit ei tykkää. Mites se blogi, sitäkin pitäisi päivittää? Jos näkisi kavereita sitten ensi viikolla. Ja vitsi, kun pitäisi siivotakin…

    Kiireestä ja tehokkuudesta on tullut aikamme status-symboleita. Jokainen bosslady (sana, jota vihaan) tekee pitkää päivää unelmiensa eteen ja takoo, kun rauta on kuuma. Elämän tahti tuntuu vain kiihtyvän, mitä kuvaa hyvin se, että odotan ensi vuonna häämöttäviä 30-vuotissynttäreitäni kauhulla: mähän oon jo niin hirveän vanha, eihän tässä ehdi enää saavuttamaan yhtään mitään?

    Tämä minutes.fin Instagram-postaus kuvasi hyvin viime aikaista ahdistustani. Me eletään yhteiskunnassa, jossa kaikki pitäisi saada nopeasti, halvalla, helposti ja hauskasti. Oli kyse sitten pikaruuasta, pikamuodista, pikadieeteistä, urakuvioista tai jopa ihmissuhteista. Odotamme, että kaikki pitäisi saada nyt ja heti. Jos jonkin asian eteen pitääkin kohdata ikäviä asioita tai tehdä enemmän työtä, turhaudumme ja masennumme, jopa luovutamme. Tätä ilmiötä tuskin helpottaa some, jossa näemme vain ne huippuhetket, emmekä sitä kaikkea työtä, minkä se vaatii.

    On sanomattakin selvää, että usein ne asiat, joiden eteen näemme vähän enemmän vaivaa, tuovat meille kuitenkin enemmän, tai ainakin kestävämpää, iloa ja täyttymystä. Meillä vaan on käsittämätön kiire saavuttaa näitä asioita sen sijaan, että antaisimme prosessille aikaa. Hyvä esimerkki omasta elämästäni on se, että oon ollut työelämässä täysipäiväisesti alle viisi vuotta ja sitä on todennäköisesti jäljellä lähes 40 vuotta. Silti koen, että mun pitäisi painaa duunia nyt, koska jos en nyt heti menesty työssäni tai perusta omaa yritystä, niin kohta on liian myöhäistä.

    Oon taas viime aikoina turhautunut tähän omaan malttamattomuuteeni. Miksi pitää olla niin hirveä kiire? Miksi kaikkea pitää suorittaa samaan aikaan? Miksi joka asiassa pitäisi kehittyä ihan koko ajan? Kiireessä mua ahdistaa eniten se, että aika tuntuu juoksevan ohi ihan huomaamatta. Viikot ja kuukaudet ovat yhtä puuroa ja jos joku kysyy mitä tein pari viikkoa sitten, en osaa vastata katsomatta kalenteriin. Vaikka tykkään arjestani, en halua sen olevan harmaata mössöä vailla ihania hetkiä ja muistoja.

    Päätin tehdä asialle jotain ja varasin tälle viikonlopulle matalan kynnyksen cityretriitin. Kuusi tuntia joogaa, rentoutumista ja itsetutkiskelua antoi sen mitä toivoinkin, eli etäisyyttä omaan oravanpyörääni. Päätin, että haluan tämän olotilan pysyvän ja arkeeni lisää läsnäoloa ja tilaa. Tilaa spontaaneille ideoille, tilaa rakkaille ihmisille, tilaa itseilmaisulle ja asioille, jotka tuovat iloa. Hidastaminen ei tarkoita laiskottelua, vaan sitä, että hyväksyy tiettyjen asioiden vievän aikaa. Ja hyväksyy myös sen, ettei kaikkea voi tehdä täysiä samaan aikaan, jos haluaa elää muutakin kuin sitä ohikiitävää arkea.

    Oon tämän uuden blogini kanssa päättänyt, että teen mahdolliset yhteistyöt vain tarkkaan valittujen yritysten kanssa, joiden arvomaailma vastaa täysin omaani. Yksi näistä on suomalainen Népra, josta oon maininnut aikaisemminkin täällä blogissa. Népran arvot – holistinen, minimalistinen ja eettinen – kun eivät voisi olla paljon yhteensopivampia omieni kanssa.

    Népran vaatteet eivät ole halpoja ja siihen on syynsä. Kyseessä ei ole pikamuoti, jonka oletat kestävän korkeintaan yhden kesän tai talven. Népran vaatteet ovat ajattomia, monikäyttöisiä ja kestäviä. Tuotantoketju on läpinäkyvä, joten tiedät oikeasti, kuka vaatteesi tekee ja mistä niiden kangas tulee. Puhumattakaan suomalaisten yrittäjien ja vaatesuunnittelun tukemisesta!

    Népran Phobos-bomberi* ja Yed-joggersit* lanseerattiin teemalla slow life, slow fashion. Ootko huomannut, että kaupoissa vaihtuu mallistot nykyään joka viikko eikä joka sesonki? Ja että vaatteista tehdään tahallaan huonolaatuisia, jotta pian pitäisi ostaa taas uutta? Népra haluaa tehdä asioita uudella tavalla ja valmistaa sesongittomia vaatteita, jotka valmistuvat sitten, kun suunnittelija ja valmistajat ovat tyytyväisiä vaatteen laatuun. Vaatteet on tehty kestämään aikaa ja trendejä. Jos nämä teemat kiinnostavat, suosittelen tutustumaan Népran blogiin.

    Itseltäni löytyvät bomberin ja joggersien lisäksi kaunis Venus-toppi* ja tässä postauksessa näkyvät Juno Longsleeve sekä Népran klassikot, eli Terra Tightsit. Kaikki tuotteet ovat toimineet kovassakin treenissä ja kestäneet useamman pesun virheettöminä. Kangas tuntuu iholla mukavalta, kestävältä ja laadukkaalta, ja Néprat päällä on vaan poikkeuksellisen hyvä fiilis olla, ulkoilla ja treenata 🙂

    Myös Népralla ollaan hitaamman ja tiedostavamman arjen puolestapuhujia, joten oli helppo yhdistää näitä symboloivat vaatteet osaksi itselle ajankohtaista aihetta. Oon aikaisemmin kirjoittanut vastuullisempien vaatevalintojen puolesta ja on upeaa, että parempien valintojen tekeminen tehdään koko ajan meille tavallisille kuluttajille helpommaksi ja helpommaksi. Kaikki Népran tuotteet löydät täältä.

    Millä tavoin sä voisit hidastaa vähän?

    *tuotteet saatu yhteistössä Népran kanssa

    Keskustelu
    Jaa tämä postaus