Hellitä vähän

Selaa teemaa:

Ajatuksia

    Valoa tunnelin päässä

    valoa

    On jotenkin tosi latteaa aloittaa puhumalla säästä, mutta onhan se nyt ollut aika mahtava viime päivinä. Ainakin täällä Helsingissä on tuntunut jo keväältä, mikä on i-h-a-n-a-a. Vaikka tykkään kunnon lumisesta talvesta, tämä talvi on ollut sitä jo vähän liikaa ja liian kauan. Koitan yleensä olla valittamatta säästä, sillä se lukeutuu niihin asioihin, joihin ei itse voi vaikuttaa. Nyt valoisina päivinä kuitenkin vasta ymmärrän, mitä valo tekee ihmiselle ja kuinka paljon olen sitä kaivannut!

    Lisääntyneestä valosta huolimatta tämä viikko ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Viikko sitten sunnuntaina olin juuri saanut kalenterin ojennukseen ja viikon ruuat välipaloineen jääkaappiin, kun vatsassani rupesi kiertämään. Sain ilmeisesti noron tai muun vastaavan kivan kaverin, sillä seuraavan yön vietin vessan lattialla. Tämä oli ensimmäinen vatsatautini aikuisiällä ja toivottavasti myös viimeinen hetkeen. Otti nimittäin yllättävän koville ja tuntuu, etten ole vieläkään ihan täysin voimissani.

    Sairastelun ja parin kotona vietetyn päivän aikana kävin aika syvissä vesissä. Tunnollisena suorittajana tuntui maailmanlopulta tyhjentää täysi kalenteri sovituista asiakaspalavereista, workshopeista ja myyntitapaamisista. Vaikka makasin kotona kuumeessa ja nestehukassa täristen, tunsin oloni surkeaksi ja laiskaksi. Anteeksi vain, mutta mitä hittoa nainen?!

    Ehdin siis käydä aika monta keskustelua itseni kanssa muutaman päivän ajan. Miksi oikein ajattelen näin? Miksi reagoin näin voimakkaasti? Miksi kaikki tuntuu niin ahdistavalta, vaikealta tai ylitsepääsemättömältä juuri nyt? En halunnut työntää pahaa oloa pois, vaan oikein kierin siinä kaikessa rauhassa.

    Jälkikäteen ajateltuna sairastuminen ja totaalistoppi oli ehkä juuri sitä mitä tähän hetkeen tarvitsin. Olen jo pidemmän aikaa valunut taas huomaamattani ylitunnollisuuteen ja suorittamiseen, josta oli nyt pakko päästää irti ennen kuin on liian myöhäistä. Ja tiedättekö mitä? Maailma ei kaatunut, vaikka tiputin hanskat muutamaksi päiväksi ja otin loppuviikon rennommin. Se oli yllättävän puhdistava kokemus se.

    Kun pääsin pahimmasta ahdistuksesta yli, loppuviikko on tuntunut ihanalta. Tyhjensin kalenterista loputkin menot ja oltiin jo etukäteen Nikon kanssa sovittu, että tämä viikonloppu yritetään vain olla. Lauantaina otettiin Milo mukaan ja lähdettiin kiertämään Helsingin keskuspuistoa auringonpaisteessa. Nappasin jopa kameran mukaan ja palauttelin mieleen valokuvauskurssin oppeja.

    Pakko vinkata Maunulan Majasta, jonne pysähdyimme kahville. Symppis paikka, josta sai myös gluteenittomia korvapuusteja! Koiratkin olivat tervetulleita – me tosin jäätiin kuraisen koiran kanssa suosiolla terassille nautiskelemaan. Keskuspuisto oli muutenkin paljon eläväisempi kuin etukäteen ajattelin, jotenkin mun mielikuvissa se on ollut synkähköä metsää.

    Tänään nukuin pitkään, napsin kuvia valosta kylpevästä kodista (niitä seuraavaksi!), käytiin juhlistamassa kaverin synttäreitä, valmistin uudet sapuskat ensi viikolle (olkoon parempi onni niiden kanssa) ja nyt menen tekemään vielä pienen venyttelyjoogan ennen nukkumaanmenoa. Mikä tärkeintä, ensi viikko starttaa huomattavasti kevyemmin fiiliksin 🙂

    Keskustelu
    Jaa tämä postaus

    Valokuvauskurssilla inspiroitumassa

    valokuvauskurssilla

    Hellou! En viitsi edes aloittaa kiireestä valittamista, sillä tuntuu, etten mistään muuta ole puhunutkaan viime aikoina. Viimeiset pari viikkoa ovat olleet aika intensiivisiä töiden puolesta ja lisäksi vapaa-ajalle on osunut aikamoisia vastoinkäymisiä. Tiedän, että tällaisina viikkoina pitäisi karsia kaikki ylimääräinen, mutta oon siinä vieläkin toivottoman huono.

    Kaiken kiireen keskellä viikonlopuksi varattu valokuvauskurssi herätti ristiriitaisia fiiliksiä. Oon halunnut oppia kameratekniikan kunnolla jo vuosia, mutta kärsivällisyyteni ei ole riittänyt omatoimiseen opiskeluun, minkä vuoksi olen jäänyt jumiin omiin rutiineihini. Olin superinnoissani löytäessäni tämän Helsingin Aikuisopiston kameratekniikkakurssin viime vuoden lopulla. Se vaan tuli nyt vähän huonoon saumaan, sillä tähän väliin olisin tarvinnut yhden viikonlopun ihan ilman ohjelmaa.

    Kurssin sisältö osoittautui juuri sellaiseksi, mitä toivoinkin. Fokus on kamera tekniikassa, ei visuaalisessa sommittelussa tai sisällössä. Aukot, valotusajat ja ISO-luvut ovat toki vanhoja tuttuja, mutta osaan käyttää niitä lähinnä staattisissa kuvissa, joita blogiini kuvaan. Harvemmin tulee kuvattua liikkuvia kohteita ja hämäräkuvauksen oon skipannut kokonaan, koska olen ajatellut, etten osaa tai jaksa opetella.

    Oon siis toistaiseksi oppinut paljon uutta ja inspiroitunut uusista ideoista ja tilanteista, joita kurssilla käsitellään! Enpä ole aikaisemmin kuvannut tippuvia vesipisaroita tai ohi ajavia autoja, saati miettinyt millaisilla asetuksilla se ylipäänsä onnistuu. Sain vielä Eveliinan kuvauskamuksi, niin voimme yhdessä ihmetellä uusia juttuja ja auttaa toisiamme. Olo on innostunut, kuten aina, kun pääsen tekemään jotain luovaa. Puhuttiin jo, että seuraava kurssi voisi olla maalaamista 😀

    Tähän väliin hauska fakta: oikestaan en edes omista kameraa tällä hetkellä! Kuvasin blogieni alkuajat Olympuksen suositulla PEN-mikrojärkkärillä, kunnes jossain vaiheessa siirryin käyttämään Nikon (siis poikaystäväni, ei kameramerkin 😀 ) Canon EOS 600D -järkkäriä. Käytän sitä edelleen yhdessä kahden erikseen saamani ja hankkimani objektiivin kanssa. Olympuksen olen myynyt eteenpäin, kun sen käyttö jäi.

    Olen haaveillut jo vuosia omasta “kunnon” kamerasta, mutta toistaiseksi en ole raaskinut laittaa kameraan niin paljoa rahaa. Haluan nimittäin täyskennoisen järjestelmäkameran kaikilla herkuilla enkä mitään kompromissia. Tämän kurssin oli tarkoitus toimia tunnusteluna sille, jaksanko oikeasti nähdä vaivaa kuvaustaitojeni kehittämiseen. Ei ole nimittäin mitään järkeä hankkia tonnien kamerakalustoa ja kuvata automaattiasetuksilla.

    No, iskikö kamerakuume? Kieltämättä kyllä… Jään silti vielä miettimään, mikä kamera olisi tarpeisiini oikeasti paras. Nykyisellä kamerakalustolla saa uusien vinkkien avulla kikkailtua yllättävän paljon ja kuvat ovat tarpeeksi laadukkaita tänne blogiin (jota suurin osa kuitenkin lukee puhelimella). Sain kuitenkin vahvistusta sille, että jonkin luovan harrastuksen tarvitsen ihan vain oman itseilmaisun ja inspiroitumisen vuoksi. Aika näyttää onko se nimenomaan valokuvaus vai jokin muu – kaikkeen kiinnostavaan kun ei valitettavasti vain riitä aikaa.

    Huikkaa ihmeessä, jos harrastat valokuvausta ja sulla olisi hyviä kameravinkkejä! Tai jos kurssista heräsi muita ajatuksia 🙂

    Kiitos Eveliinalle kuvista, joissa itse näyn.

    Teema
    Ajatuksia
    Keskustelu
    Jaa tämä postaus

    Aarrekartta ja vuoden teemat

    aarrekartta

    Ihanaa uutta vuotta! Miten teillä on vuosi pyörähtänyt käyntiin? Itse palasin juuri kotiin ja ai että on ihanaa olla kotona. Meidän välipäivät menivät reissatessa Lahti-Tampere-Kotka-Helsinki-Turku-akselia, joten autonpenkkejä on kulutettu oikein urakalla. Oli ihana nähdä kaikki rakkaat, mutta nyt on ihanaa olla myös ihan yksin omassa kodissa.

    En ole koskaan tykännyt sanasta aarrekartta, sillä siitä tulee heti mieleen jokin mystinen ja yliluonnollinen henkimaailman juttu. Tai sitten sana on vain vääristynyt omassa päässäni 😀 En silti keksinyt parempaa suomennosta omalle vision boardilleni. Kuvaisin sitä ennemmin visuaaliseksi visio- tai tavoitekartaksi. Teen nimittäin kartan vuosittain ja kerään siihen teemoja, joihin haluan keskittyä tulevana vuonna. Pidemmän aikavälin haaveille ja unelmille mulla on ihan oma aarrekarttansa, mihin termikin osuu mielestäni paremmin.

    Omaan tavoitekarttaani ei liity mitään yliluonnollista. En ajattele, että kokoamalla kuvia ja mietelauseita yhteen universumi kuulisi kutsuhuutoni ja rupeaisi järjestelemään asioita puolestani. Uskon ennemmin, että jokainen on vastuussa omista unelmistaan ja tavoitteistaan. Näiden tavoitteiden visualisoiminen voi silti auttaa tunnistamaan tai kyseenalaistamaan omia tavoitteitaan, jäsentelemään niitä ja muistuttamaan niistä pitkin vuotta. Alitajuntamme lähtee työstämään asioita ja pian teet jo melkein huomaamatta valintoja, jotka ohjaavat kohti tavoitteitasi.

    Käytän karttojen kokoamiseen Pinterestin salaisia tauluja. Niitä on helppo luoda, muokata ja tuhota. Huono puoli on se, että kartat eivät ole jatkuvasti esillä. Sen vuoksi halusin luoda tänä vuonna vielä erillisen taulun Photarilla ja tuoda sen johonkin näkyvään paikkaan, esimerkiksi taustakuvaksi tai tulostaa. Toki karttoja voi tehdä monella muullakin tavalla – googlettamalla kuvia, leikkaamalla niitä aikakausilehdistä tai vaikka piirtämällä tai maalaamalla kartan itse.

    Nämä blogiin nostetut taulut ovat otteita omasta taulustani, mutta ihan koko karttaa en uskalla teille paljastaa. En myöskään avaa kuvien ja tekstien merkityksiä sen enempää, mutta ajattelin jakaa kolme suurinta teemaa, joita aion vaalia ensi vuonna. Ehkäpä tämä inspiroi jotakin teistä tarttumaan toimeen ja työstämään omia teemoja tai tavoitteita ensi vuodelle 🙂 Ja toki karttoja voi tehdä ja päivittää myös kesken vuoden!

    1. Tasapaino

    Kuten viime vuoden koosteessa totesin, omassa unessa ja palautumisessa olisi vielä tehtävää. Riittävä uni on ollut mulla tavoitteena jo monta vuotta ja hitsi vie, nyt se saa luvan onnistua! Teemana tasapaino tarkoittaa mulle henkistä ja fyysistä tasapainoa, eli tasapainoa työn ja levon, aktiivisuuden ja palautumisen, parempien valintojen ja nautiskelun tai vaikka sosiaalisten tilanteiden ja oman ajan välillä. Haluan, että oloni on tasapainoinen, palautunut ja energinen ympäri vuoden, ei ainoastaan lomien jälkeen.

    2. Hyvän jakaminen ja vastuullisuus

    Koen, että olen saanut viime vuosina paljon hyvää elämääni ja olen siitä erittäin kiitollinen. Olen jo pitkään miettinyt, miten voisin jakaa tätä hyvää eteenpäin itselleni mieleisellä tavalla. Todo-listalla olisi löytää jokin kuukausilahjoituskohde, mutta vaihtoehtoja on niin paljon, etten oikein tiedä, mistä aloittaa. Erityisesti luonto- ja ilmastoteema on tällä hetkellä lähellä sydäntäni. Olisiko teillä vinkata sopivaa kohdetta?

    Lisäksi työnantajani lanseerasi good impact -ohjelman, jossa meille maksetaan, kun käytämme ammatillisia kykyjämme hyvään. Tässä olisi siis mahtava mahdollisuus samalla kehittää omia taitojaan, tehdä hyvää ja jopa tienata sillä (palkan voimme myös lahjoittaa hyvään). Vähän jännittää, miten tuntini riittävät, mutta olisin silti kiinnostunut kokeilemaan, jos vaan löydän sopivan kohteen.

    Tämä ei nyt mene enää mitenkään hyväntekeväisyyteen, mutta lisäksi olen kiinnostunut vastuullisesta sijoittamisesta, mistä aion ehdottomasti ottaa enemmän selvää ensi vuonna. Vastuullisuus ylipäänsä on nyt (onneksi) supertrendikästä ja vastuullisempia valintoja on yhä helpompi tehdä. Aihe tulee varmasti näkymään paitsi omassa elämässäni myös täällä blogissa.

    3. Merkityksellisyys

    Tämä on ehkä se vaikein näistä teemoista ja mietin pitkään, uskallanko sitä edes tänne kirjoittaa. Vaikka koen, että mulla on kaikki tällä hetkellä elämässä oikein hyvin, mietin välillä elänkö todella arvojeni mukaan ja mikä on se kuuluisa oma juttu, mitä mulla on tälle maailmalle annettavana. Mitä tekisin, jos rahalla ei olisi mitään väliä? Tai sillä, mitä muut ajattelevat tai mitä yhteiskunta odottaa? Mikä on mulle oikeasti merkityksellistä?

    Ehkä nämä ovat vähän sellaisia eksistentiaalisia asioita, joita jokainen pyörittelee aika ajoin – etenkin tässä iässä ja omassa kaveripiirissä aihe tuntuu olevan läsnä. Tämä vuonna aion penkoa asiaa vähän pintaa syvemmältä, vaikka helppoa se ei tule olemaan.

    Sellaisia pintaraapaisuja siis omiin teemoihini! Aloitan ehdottomasti teemasta numero 1, sillä jos en saa omaa mieltä ja kroppaa tasapainoon, on aika vaikea lähteä muuttamaan maailmaa 😀 Heräsikö näistä tai aarre-/tavoitekartoista ylipäänsä joitain ajatuksia? Tykkäätkö sä listata teemoja ja tavoitteita vai ootko enemmän go with the flow -tyyppiä?

    Teema
    Ajatuksia
    Keskustelu
    Jaa tämä postaus